Fortumin historia

Fortum Oyj on vuonna 1998 perustettu energiakonserni. Fortumin osake noteerataan Nasdaq Helsingissä ja Suomen valtio omistaa osakkeista yli puolet. Vuonna 2025 Fortum oli Suomen 22. suurin yritys liikevaihdolla mitattuna.

Fortumin tausta: Imatran Voima ja Neste

Pääartikkelit: Imatran Voima ja Neste (yritys)

Vuonna 1932 perustetun Imatran Voiman alkuperäinen tavoite oli tuottaa sähköä Imatrankosken vesivoimalaitoksessa teollisuuden tarpeisiin. Se oli pääasiassa sähkön- ja lämmöntuotantoa harjoittava yhtiö, jonka omistukseen tuli myöhemmin myös muita voimalaitoksia, kuten Oulujoen voimalaitokset, Inkoon ja Naantalin hiilivoimalaitokset ja Loviisan ydinvoimalaitos.^lähde?

Vuonna 1948 perustetun Nesteen tarkoituksena oli turvata Suomen energia- ja öljynhuoltoa. Suomessa ei ollut tuolloin mitään alan teollisuutta tai siihen liittyvää osaamista, vaan kaikki piti aloittaa tyhjästä. 1960- ja 1970-luvuilla Nesteestä tuli Suomen suurin yritys samalla kun koko maa teollistui ja autokanta kasvoi. Öljynjalostuksen lisäksi Neste alkoi etsiä ja tuottaa öljyä ja kaasua sekä kehittää kemianteollisuutta.

1998–2004

Fortum Oyj muodostettiin vuonna 1998 yhdistämällä Imatran Voima Oy ja Neste Oy, joissa molemmissa Suomen valtio oli enemmistöomistajana. Yhtiön toimitusjohtajana toimi Imatran Voiman pääjohtaja Heikki Marttinen. Nesteen pienosakkaille suunnattiin erikoistarjous osakkeiden vaihtamisesta uuden yhtiön osakkeisiin. Yhtöiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 60 miljardia markkaa. Yhtiö toimi aluksi IVO-Neste-nimellä, mutta vaihtoi nimensä Fortumiksi kesäkuussa. Marttinen irtisanottiin keväällä 2000. Helsingin pörssiin yhtiö listautui joulukuussa. Vuonna 2001 yhtiön toimitusjohtajana aloitti Mikael Lilius.

2004–2009

1. toukokuuta 2004 Fortum jakautui kahdeksi yhtiöksi, joista Fortumiin jäi sähkön- ja lämmöntuotanto ja Neste Oilille siirtyi öljyliiketoiminta. Virallisesti Neste Oil irtaantui Fortum-konsernista keväällä 2005.

Syksyllä 2005 julkisuudessa keskusteltiin Fortumin kannustinjärjestelmistä, kun johdon optiovoitot kohosivat yli puoleen miljardiin euroon, muun muassa Lilius sai noin 2,4 miljoonaa euroa edellisenä vuonna myymistään optioista. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen oli eduskunnan talousvaliokunnan kuultavana. Hänen mukaansa valtio puuttuu Fortumin johtajien optioihin vain eduskunnan toiveesta, omalla riskillään kauppa- ja teollisuusministeriö ei halunnut kaventaa johtajien etuja.

Vuonna 2006 Fortum osti Espoon kaupungilta ja E.ON:ilta E.ON Finland Oy:n. Kaupan seurauksena Fortumin Kilpailuvirasto katsoi yhtiön saaneen määräävän markkina-aseman Suomen markkinoilla ja asetti kaupan ehdoksi muun muassa Haapaveden turvelauhdevoimalan ja Hämeenlinnan yhteistuotanto- ja kaasuturbiinivoimalaitoksen myynnin. Fortum valitti päätöksestä kilpailuviraston päätöksestä markkinaoikeuteen.

Syyskuussa 2006 Matti Purasjoki esitteli kauppa- ja teollisuusministeriölle Pekkarisen tilaaman selvityksen. Hän ehdotti muun muassa Fortumin hallitsevan markkina-aseman rajoittamista siten, että kotimaiset vesivoimalat irrotettaisiin siitä ja Fortum itse taas irtautuisi Teollisuuden Voimasta, joka omisti ydinvoimaloita Eurajoen Olkiluodossa.

Kesällä 2007 Fortum myi osuuteensa Luoteis-Venäjällä toimineesta Lenenergo-sähkönjakeluyhtiöstä. Ostajina olivat RAO UES, VTB pankki ja I.D.E. Electricity Distribution Investments 1. Lokakuussa Helsingin Sanomat arvioi, että Espoon Sähkön osto E.ON:lta oli ollut Fortumille hyvä liiketoimi, sillä espoolaisten maksamat hinnat kaukolämmöstä paransivat sen tulosta selvästi.

Keväällä 2008 Fortum osti osuuden venäläisestä sähköntuotantoyrityksestä TGK-10 (myöhemmin OAO Fortum) ja suunnitteli kasvattavansa osuutta. Kaupan kokonaishinnaksi kaavailtiin 2,7 miljardia euroa. Talouselämä-lehden mukaan yritysosto olisi Suomen historian suurimpia investointeja ulkomaille ja suurin investointi Venäjälle. Maaliskuussa markkinaoikeus hyväksyi Fortumin valituksen. Se totesi, ettei Fortum ollut määräävässä markkina-asemassa E.ON-kaupan jälkeen. Kilpailuvirasto valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Vuonna 2009 valtion omistajaohjauksesta vastaannut ministeri Kari Häkämies totesi eduskunnan kyselytunnilla, ettei Fortumin johtajien saamia palkkioita voi kerätä takaisin eikä palkkioita voi kohtuullistaa. Palkkiojärjestelmä oli muodollisesti Suomen hallituksen antaman ohjeistuksen mukainen, mutta valtio ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Vuosien palkkiokohun jälkeen Fortumin johto uudistui. Hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs ilmoitti huhtikuussa, ettei jatka hallituksessa, toimitusjohtaja Mikael Liliuksen kerrottiin jäävän eläkkeelle loppuvuonna. Kesällä Fortum valitsi pääurakoitsijan Njaganin kaupunkiin Pohjois-Uralilla rakennettavalle voimalaitokselle. Sen tarkoitus oli tuottaa sähköä Hanti-Mansian öljy- ja kaasuteollisuudelle. Yhtiön toimitusjohtajana aloitti Tapio Kuula.

2010–2015

2010-luvulla Fortum alkoi pyrkiä eroon turvallisesta, mutta pienikatteisesta sähkönsiirtoliiketoiminnasta korvatakseen sen korkeamman tuoton liiketoiminnalla.

Elokuussa 2010 korkein hallinto-oikeus päätyi E.ON-kaupassa samaan ratkaisuun kuin markkinaoikeus aiemmin: Fortum ei ollut määräävässä markkina-asemassa.

Joulukuussa 2011 Fortum kertoi myyvänsä tytäryhtiönsä Fortum Energiaratkaisut Oy:n ja Fortum Termest AS:n Pohjois-Euroopassa toimivalle sijoitusyhtiölle, EQT Infrastructure Fundille, joka yhdisti ne Adven Oy:ksi. Fortum kertoi investoivansa 20 miljoonaa euroa uuteen bioöljyn tuotantolaitokseen Joensuussa. Laitos integroitiin Joensuun sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokseen, ja sen tuotantotoiminta käynnistyi marraskuussa 2013. Laitos oli Fortumin mukaan ensimmäinen laatuaan maailmassa.

Joulukuussa 2013 eduskunta hyväksyi hallituksen esittämän windfall-veron, jossa verotetaan päästötöntä sähköä tuottavia voimalaitoksia, jotka olivat valmistuneet ennen kuin Euroopan unionin päästökauppadirektiivi tuli voimaan vuonna 2004. Vero kohdistui noin 130 vesivoimalaitokseen, neljään ydinvoimalaitosyksikköön ja 10–15 tuulivoimalaitokseen, jotka hyötyivät ansiottomasti päästökauppajärjestelmästä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Fortum vastusti veroa. Sen laskelmien mukaan siitä tulisi veron suurin maksaja, vuositasolla veron suuruus olisi noin 25 miljoonan euroa. Yhtiö teki verosta kantelun Euroopan komissiolle.

Maaliskuussa 2014 vahvistettiin Fortumin yrityskauppa, jossa se myi sähkönsiirtoliikentoimintansa Suomesta Suomi Power Networksille, jonka osakkaita olivat muun muassa Keva ja LähiTapiola. Carunaksi nimetty liiketoiminta myytiin 2,55 miljardilla eurolla. Marraskuussa St1 ja Fortum kertoivat aikeistaa rakentaa Espooseen Suomen ensimmäisen geotermisellä energialla toimivan teollisen mittakaavan lämpölaitoksen. Tuotantolaitoksen suunnitteli St1 Deep Heat ja se rakennettiin Fortumin lämpölaitoksen alueelle Otaniemeen.

Helmikuussa 2015 toimtusjohtaja Kuula erosi sairauden vuoksi. Väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimitettiin yhtiön talousjohtajana toiminut Timo Karttinen. Maaliskuussa Fortum kertoi myyneensä Ruotsin sähkönsiirtoliiketoimintansa 6,6 miljardilla eurolla. Pekka Lundmark aloitti uutena toimitusjohtajana syyskuussa.

2016–2022

Pääartikkelit: Uniper Fortumin aikana (2018–2022) ja Fortum Waste Solutions (2017–2025)

Vuonna 2016 Fortum osti kiertotalousyhtiö Ekokem Oyj:n. Seuraavana vuonna sen nimeksi tuli Fortum Waste Solutions Oy.

Tammikuussa 2018 energiayhtiö E.ON hyväksyi Fortumin ostotarjouksen saksalaisen energiayhtiö Uniperin osakkeista, kaupan arvo oli 3,76 miljardia euroa. Tarjouksen mukaan Fortum sai lähes 47 prosentin osuuden Uniperin osakkeista ja äänioikeuksista. Uniperin johto arvosteli kauppaa pitäen sitä vihamielisenä. Uniperin sähköntuotannon kapasiteetti Fortumiin verrattuna oli vuonna 2018 kolminkertainen eli noin 11 000 megawattia. Kapasiteetistä noin kolmannes oli hiilivoimaa ja loput noin 70 prosenttia kaasua, ydinvoimaa ja vesivoimaa. Fortum arvioi, että jos Eurooppa lopettaa hiilen käytön, Uniperin kaasu-, vesi- ja ydinvoiman arvo kasvaa enemmän kuin mitä sen hiilivoiman arvossa menetetään. Uniperillä oli merkittäviä vesivoimaloita Ruotsissa ja Saksan Alpeilla ja sen liikevaihto (ilman trading-toimintoja) oli noin kaksi kertaa Fortumia suurempi. Venäjän kilpailuviranomaisten antaman rajoituksen vuoksi Fortum ei saanut aluksi kasvattaa Uniper-osuuttaan yli 50 prosenttiin. Vaatimus perustui siihen, että Uniperin Venäjän tytäryhtiöllä Uniprolla oli yhdellä voimalaitoksellaan juomaveden puhtauden valvontaan tarvittava lisenssi, mikä luokitellaan Venäjän lain mukaan strategiseksi toiminnaksi. Fortumin omilla voimalaitoksilla vastaava toiminta oli ulkoistettu paikalliselle toimijalle.

Helmikuussa 2019 Uniperin hallintoneuvosto lopetti valtataistelun Fortumin kanssa. Ympäristöjärjestö CAN Europe julkaisi keväällä selvityksen, jonka mukaan Fortum oli yksi Euroopan eniten saastuttavista energiayhtiöistä Uniper-kaupan myötä. Ympäristöjärjestöt kritisoivat Fortumia ja Uniperia investoinneista fossiiliseen kaasuun, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta. Suomessa Fortumin Uniper-ostoa kyseenalaistivat sekä media että aktivistisijoittajat. Erityisesti Uniperin suunnittelemaa Datteln 4 -hiilivoimalaa kritisoitiin. Syyskuussa huhuttiin, että Uniper suunnitteli oikeustoimia Alankomaita vastaan, joka oli päättänyt kieltää hiilen energiakäytön vuoteen 2030 mennessä kompensoimatta laitosten omistajia. Uniper oli avannut maahan hiilivoimalan vuonna 2016. Hiilikieltolain mukaan hiilen poltto lopetetaan Suomessa vuoteen 2030 mennessä, Saksassa siirtymäaika oli pidempi: kivi- ja ruskohiilestä pyrittiin eroon vuoteen 2038 mennessä. Sikäläisiä laitosten omistajia aiottiin myös kompensoida niiden menetyksistä. Saksan hiilikomissio vastusti Uniperin Saksaan suunnittelemaa Datteln 4-hiilivoimalaa. Saksan hallitus perusteli Datteln 4:n avaamista sillä, että on järkevämpää sulkea vanhat, vähemmän tehokkaat laitokset, kuin kieltää modernin voimalan avaaminen, josta olisi jouduttu maksamaan suuret korvaukset. Lokakuussa Fortum ilmoitti että sen omistus omistus Uniperista oli kasvamassa 70,5 prosenttiin. Osakkeita ostettiin Elliottilta ja Knight Vinkeltä. Kauppa vaati viranomaisluvan sekä Yhdysvalloilta että Venäjältä. Kaupan myötä Uniperista tulisi Fortumin tytäryhtiö ja Fortum saisi Uniperissa enemmistöosuuden. Määräysvalta yhtiössä edellytti kuitenkin 75 prosentin enemmistöä. Maailman parhaimpiin luottoluokittajiin kuuluneet Moody’s ja Fitch ilmoittivat harkitsevansa Fortumin luottoluokituksen alentamista Uniper-kaupan vuoksi. Kauppalehden mukaan muutama suursijoittaja pelkäsi Uniper-oston heikentävän Fortumin osakekurssia. Marraskuussa joukko suomalaisia kansalaisjärjestöjä vaati, että ilmastonmuutoksen torjuminen olisi otettava vahvemmin mukaan valtion päätöksentekoon. Ne halusivat, että valtio vaatii omistamiltaan yhtiöiltä, kuten Fortumilta, suunnitelman siitä, kuinka nämä mukauttavat liiketoimintansa niin, että se on linjassa Pariisin ilmastotavoitteiden kanssa.

Tammikuussa 2020 Fortumin osakkeenomistaja WWF jätti Fortumille ehdotuksen, että yhtiökokous päättäisi 1,5 asteen tavoitteen sisällyttämisestä yhtiöjärjestykseen. Fortumin hallitus suositteli ehdotuksen hylkäämistä helmikuussa. Päätöstä perusteltiin kahdella syyllä. Ensinnäkin hiilen käytöstä luopuminen Venäjällä, jossa syntyi noin 80 prosenttia yhtiön päästöistä olisi vaikeaa, sillä maan energiantuontanto perustui pääosin fossiilisiin polttoaineisiin. Myös tuore Uniper-kauppa vaikeutti tavoitetta, sillä Uniperin tuotannosta noin 80 perustui fossiilisiin polttoaineisiin. Helmikuussa Venäjän viranomaiset antoivat Fortumille lopullisen luvan nostaa Uniper-osuutensa 70,5 prosenttiin. Kauppa oli yksi Suomen historian suurimpia yrityskauppoja ja se teki Fortumista liikevaihdoltaan Suomen suurimman yrityksen, Euroopan kolmanneksi suurimman hiilidioksipäästöttömän sähkön tuottajan sekä Euroopan toiseksi suurimman ydinvoimatuottajan. Huhtikuussa yhtiökokous hyväksyi hallituksen suosituksen WWF:n aloitteen hylkäämisestä. Päätöstä kritisoitiin mielenosoituksella, joka järjestettiin koronan vuoksi virtuaalisesti. Mielenosoittajat julkaisivat somessa itsestään kuvia, joiden paikkatiedoksi oli merkitty Fortumin pääkonttori. Kesäkuussa Nokian toimitusjohtajaksi lähteneen Pekka Lundmarkin seuraajaksi valittiin Markus Rauramo. Marraskuussa Uniperista tuli virallisesti Fortumin tytäryhtiö, kun Fortumin omistus nousi yli 75 prosenttiin. Joulukuussa Fortum päivitti strategiaansa. Sen uusi tavoite Euroopan tuotannon suhteen oli puolittaa hiilidioksidipäästöt vuoteen 2030 mennessä (vuoteen 2019 verrattuna) ja muuttaa se kokonaan hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Kaikkien Fortumien globaalien toimintojen suhteen tavoite oli saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Fortum alkoi myös kartoittaa sähkön ja kaasun vähittäismyynnistä vastaavan liiketoimintayksikön tulevaisuutta, esimerkiksi toimintojen myyntiä. Fortum kertoi sijoittavansa vuoteen 2025 mennessä kolme miljardia euroa uusiutuvaan energiaan kuten maatuuli- ja aurinkovoimaan, vetyyn ja puhtaaseen kaasuun. Se kertoi myös sulkevansa hiilivoimalansa ja muuttavansa kaasuvoimaa puhtaaksi. Loppuvuonna Fortumin ydintoimintaan kuuluivat vesivoima, ydinvoima, entistä puhtaampi kaasuvoima ja kaasun varastointi, myynti ja jakelu. Uniperilla oli vesivoimaloita samoissa joissa kuin Fortumilla, ja kun Uniperista tuli Fortumin tytäryhtiö, se pääsi optimoimaan niiden kokonaistuotantoa. Yhtiö halusi kasvattaa osuuttaan maatuulivoimassa, aurinkoenergiassa, vedyssä ja puhtaassa kaasussa sekä teollisuuden ja infrastruktuuriratkaisuissa. Sen sijaan esimerkiksi hiilivoima, Puolan kaukolämpö, 50 prosentin osuus Stockholm Exergissä tai kuluttajaliiketoiminta eivät kuuluneet sen strategiaan ja se harkitsi niistä luopumista.

Alkuvuonna 2021 Fortum vaihdatti henkilöitä Uniperin ylimmästä johdosta. Baltian kaukolämpöliiketoiminta myytiin maaliskuussa sijoitusyhtiö Partners Groupille. Huhtikuussa Fortumin tytäryhtiö Uniper haastoi Alankomaat oikeuteen kivihiilen kieltolain takia. Uniper oli avannut Hollannin Maasvlakteen uuden hiilivoimalan vuonna 2016, ja se määrättiin suljettavaksi etuajassa vuoteen 2030 mennessä. Ympäristöjärjestöjen mukaan Uniperin korvausvaatimukset olivat kohtuuttomia, ja ne hidastivat ilmastotoimia. Toukokuussa kerrottiin, että Fortum alkaa johtaa sekä Fortumin että Uniperin pohjoismaisia vesivoimatoimintoja kun taas Uniper vastaa molempien yhtiöiden tuuli- ja aurinkovoimasta ja vetyliiketoiminnasta. Fortum oli Suomen suurin yritys 112 miljardin euron liikevaihdollaan. Suurin osa yhtiön tuloksesta saatiin Uniper-tytäryhtiöstä.

Vuonna 2022 Fortum ajautui talousvaikeuksiin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa aiheutti eurooppalaisen energiakriisin. Toukokuussa yhtiö kertoi lopettavansa Fortum-brändin käytön Venäjällä ja suunnittelevansa hallittua vetäytymistä maasta. Keväällä Fortum kirjasi Venäjän-liiketoimintansa arvoa 2,2 miljardilla eurolla alaspäin. Yritys on sijoittanut Venäjälle 5,5 miljardia euroa. Fortum haki uutta käyttölupaa Loviisan ydinvoimalan kahdelle reaktorille. Luvan myötä voimalaa voitaisiin käyttää vuoteen 2050 asti, kun sen silloiset luvat olivat voimassa vuosiin 2027 ja 2030 asti. Maaliskuussa Fortum kertoi lopettaneensa vuonna 2020 alkaneen arvioinnin sähkön vähittäismyyntiliiketoiminnasta ja Puolan kaukolämpöliiketoiminnasta ja jatkavansa niiden toiminnan kehittämistä yhtiössä. Kevääseen mennessä Otaniemen syväreiät oli porattu tavoitesyvyyteen, mutta vettä ei saatu virtaamaan riittävästi kaivosta toiseen. Huhtikuussa Fortum kertoi vetäytyvänsä hankkeesta, St1 sen sijaan jatkoi tuotekehittelyä. Toukokuussa Fortum kertoi aikeistaan vetäytyä Venäjältä.

Kesäkuussa 2022 kerrottiin, että Suomen ja Viron vuokraama LNG-terminaalilaiva sijoitetaan Fortumin satamaan Inkooseen, käytöstä poistetun hiilivoimalan alueelle. Huhti–kesäkuussa Fortum teki 9 miljardia euroa tappiota, joista kaksi kolmannesta johtui Uniperin kaasuliiketoiminnasta. Kun Venäjältä ei saatu tarvittua maakaasua, sitä piti ostaa markkinahintaan, mutta myydä se eteenpäin vanhojen sopimusten mukaisesti huomattavasti edullisemmin. Toimitusjohtaja Markus Rauramon mukaan yritys ei nähnyt riskiä, että maakaasun saanti Venäjältä loppuisi, sillä Venäjä oli toimittanut kaasua sopimusten mukaisesti viisikymmentä vuotta. Toimitukset jatkuivat hyökkäyksen alettua normaaliin tapaan kesäkuuhun asti. Uniper antoi tulosvaroituksen kesäkuun lopussa. Heinäkuussa Saksan hallitus päätti hankkia itselleen 30 prosenttia Uniperista, jolloin Fortumin osuus laski 80 prosentista 56 prosenttiin. Samassa kuussa Venäjän viranomaiset keskeyttivät niin Fortumin kuin italialaisen Enelin aikeet myydä Venäjälle sijoittunutta liiketoimintaansa vedoten Putinin keväällä antamiin määräyksiin. Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen kommentoi Fortumin Venäjän liiketoimintoja Helsingin Sanomille. Hänen mukaansa Fortumin toimissa oli mukana uskoa keskinäisriippuvuuden siunauksellisuuteen, mutta myös ahneutta ja typeryyttä. Artikkelin mukaan sijoituspäätösten taustalla oli myös yrityksen johdon ”hövelit optiojärjestelmät”. Elokuussa Fortum nosti Venäjän-toimintojensa arvon takaisin 5,5 miljardiin euroon. Tämän seurauksena yhtiön oma pääoma säilyi positiivisena.

Poliittinen epävakaus nosti sähkön markkinahintaa Suomessa ja samalla nousi myös sähköyhtiöiltä johdannaismarkkinoilla vaadittujen vakuuksien määrä. Fortumilta vaadittujen vakuuksien määrä kasvoi useisiin miljardeihin. Äkillisen muutoksen johdosta Suomen valtio myönsi sijoitusyhtiö Solidiumin kautta Fortumille 2,35 miljardin euron hätälainan syyskuun alussa. Fortumin mukaan lainan nostaminen olisi sille viimeinen vaihtoehto. Lainan korko olisi 14,2 prosenttia ja sen ehtoihin sisältyi maksuton osakeanti valtiolle. Lisäksi johdon palkitsemista rajoitettaisiin. 21. syyskuuta Fortum sopi myyvänsä Uniper-omistuksensa Saksan valtiolle 500 miljoonalla eurolla. Lisäksi yritys saisi takaisin Uniperille antamansa 8 miljardin euron rahoituspaketin. Fortum oli aikanaan maksanut Uniperista 7 miljardia euroa. Yhtiö kertoi, että kun se luopuu Uniperistä, se aikoo keskittyä pohjoismaiseen ydinliiketoimintaansa, eli päästöttömän sähkön tuotantoon, lämpöliiketoimintaan ja "kestäviin asiakasratkaisuihin". Venäjän liiketoimintojen myynti oli edennyt loppusuoralle, ja ostosta neuvotteli useampi ostajaehdokas. 26. syyskuuta Fortum kertoi nostavansa Solidiumilta 350 miljoonan euron lainan. Joulukuussa Fortum, Uniper ja Saksan valtio allekirjoittivat sopimuksen Uniper-kaupasta. Fortum sai osakekaupasta noin 0,5 miljardia euroa, ja Uniper maksoi Fortumille takaisin neljän miljardin euron lainan. Samalla myös Fortumin neljän miljardin euron emoyhtiötakauksesta vapautui kolme miljardia. Omistuksensa aikana Fortum sai osinkoja noin 900 miljoonalla eurolla. Kaupan myötä Fortumin edustajat erosivat Uniperin hallintoneuvostosta.

2023–

Fortum esitteli maaliskuussa 2023 uuden strategian, jonka keskiössä on pohjoismainen vesi- ja ydinvoima, ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen pohjoismaisessa teollisuudessa. Yhtiö kiristi myös ympäristötavoitteitaan. Toiminnan hiilineutraalius haluttiin saavuttaa vuoteen 2030 mennessä ja hiilestä aioittiin luopua vuoden 2027 loppuun mennessä. Venäjän liiketoiminnoista haluttiin luopua liiketoimintakaupan kautta. Toukokuussa Fortum kertoi menettäneensä määräysvallan Venäjän voimalaitoksiinsa Venäjän viranomaisten otettua haltuun Fortumin venäläisen tytäryhtiön ja vaihdettua sen toimitusjohtajan. Venäjän-liiketoimintoja ei voitu enää konsolidoida Fortum-konserniin ja Venäjä-liiketoiminta alaskirjattiin kokonaisuudessaan vuoden toisen vuosineljänneksen osavuosikatsauksessa.

Helmikuussa 2024 Fortum ilmoitti aloittavansa välimiesmenettelyt Venäjän valtiota vastaan ja vaativansa useiden miljardien eurojen vahingonkorvauksia omaisuutensa laittomasta takavarikoinnista. Toukokuussa yhtiö ilmoitti myyvänsä osuutensa Intian aurinkovoimaliiketoiminnoista ja tarkastelevansa loppuja toimintojaan maassa. Sillä oli maassa neljä aurinkovoimalaitosta. Heinäkuussa yhtiö myi noin 900 henkilöä työllistäneen kierrätys- ja jäteliiketoimintansa Summa Equitylle, joka yhdisti sen pohjoismaiseen NG Groupiin. Kauppa toteutui joulukuussa ja samalla Fortum Waste Solutions irrotettiin Fortum-konsernista.

Lähteet