Otaniemi

Otaniemi
Otnäs
Kaupungin kartta, jossa Otaniemi korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Otaniemi korostettuna.
Suuralue Suur-Tapiola
Koordinaatit
Kaupunginosa nro 10
Pinta-ala 5,2 km² 
Väkiluku 4 574 (31.12.2023)
Osa-alueet Keilaniemi, Keilaranta, Teekkarikylä
Postinumero(t) 02150

Otaniemi (ruots. Otnäs) on kaupunginosa ja yliopisto- eli kampusalue Espoossa.

Otaniemi sijaitsee Laajalahden etelärannalla, Tapiolan naapurina lähellä Helsingin rajaa. Se kuuluu Suur-Tapiolan suuralueeseen. Otaniemen ja Tapiolan rajana on Kehä I. Otaniemessä sijaitseva Aalto-yliopiston metroasema otettiin käyttöön vuonna 2017.

Nimi

Otaniemen nimi on yhdistetty niin suomen kielen sanaan ohto eli "karhu" kuin etunimeen Uoti. Tuoreimpien ehdotusten mukaan nimen taustalla voi olla aikaisemmin hautaraunio, jolloin alkuperäismuoto oli Hautaniemi. Muita ehdotuksia nimelle ovat olleet keihään kärkeen ja niemen muotoon viittaava oka tai saamelaisten metsäistä ja alavaa maata tarkoittava outa. Vanhoina kirjoitusmuotoina esiintyvät Outnäs, Owttenes ja Outenesby.

Kampusalue

Aalto-yliopiston Kandidaattikeskuksen auditorio, suunnittelu Alvar Aalto

Otaniemessä sijaitsee Aalto-yliopiston pääkampus, johon kuuluvat insinööritieteiden, kemian tekniikan, perustieteiden ja sähkötekniikan korkeakoulut (ent. Teknillinen korkeakoulu), taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu (ent. Taideteollinen korkeakoulu) ja kauppakorkeakoulu (2019 alkaen). Muiden muassa Otaniemen kampusalueen alkuperäinen asemakaava/maankäyttösuunnitelma, Teknillisen korkeakoulun kirjasto (nyk. Harald Herlin -oppimiskeskus), TKK:n päärakennus (nyk. Aalto-ylopiston kandidaattikeskus), Otaniemen ostoskeskus sekä liikuntakeskus Otahalli ovat arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia. Reima Pietilä ja Raili Pietilä ovat suunnitelleet nykyisin Aalto-yliopiston omistaman entisen ylioppilastalo Dipolin. Otaniemen teekkarikylässä opiskelija-asuntoja tarjoavat Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY, Otaniemen asuntosäätiö OAS sekä Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOAS. Lisäksi alueella on Kojamon omistamia Lumo-asuntoja. Alueella on erilaisia asuntoja: isompia huoneistoja avio- ja avopareille ja kaveruksille perhekylässä ja pienempiä (yksiöitä ja soluja) niin sanotussa poikamieskylässä. Teekkarikylän ulkopuolella on kaksi asunto-osakeyhtiömuotoisten asuntojen muodostamaa osa-aluetta.

Historia

Otaniemen kartano keväällä 1956
Otaniemi lintuperspektiivistä (kuva vuodelta 1989)

Varhaisimmat merkit ihmistoiminnasta Otaniemen alueella löytyvät nykyisen Jämeräntaival 1:n (niin sanotun kesähotellin) ja Jämeräntaival 3:n välistä: pronssikautinen hiidenkiuas (myös ”ensimmäisen teekkarin haudaksi” kutsuttu), ikää arviolta 3000 vuotta. Tällaisia hautoja rakennettiin ilmeisesti myös kadonneille muistomerkiksi, koska tästä hiidenkiukaasta ei ole löydetty vainajan luita. Haudat rakennettiin tyypillisesti luodoille, jollainen tämä Jämeräntaipaleen kukkulakin aikoinaan on ollut. Muinaiset kalastajat liikkuivat alueella muun muassa siksi, että Vantaanjoen pääuoma laski tuolloin vielä Laajalahden pohjukkaan, Isoon Huopalahteen.

Otaniemen kylä, jossa verokirjojen mukaan oli 1540-luvulla kolme taloa, kuului aikoinaan Helsingin pitäjään, jonka käräjillä kylän isännät useammankin kerran toimivat lautamiehinä. Pitkän vihan aikaan, kovana jäätalvena 1577 tataarit hyökkäsivät suomenlahden yli Espoon rannikolle ja polttivat muun muassa koko Otaniemen kylän. Vuonna 1602 maat siirtyivät sodissa kunnostautuneelle vänrikki Daniel Golovatševille. Turun linnan päällikkö Anders Nilsson (Hyttner) sai 1630-luvulle tultaessa Otaniemen talot haltuunsa ja niistä muodostui tuolloin ensimmäistä kertaa yksi kokonainen tila, ratsumiesvarustelusta vapautettu säteri.

Helsingin pormestari Gabriel Tavast osti Otaniemen vuonna 1653 ja vajaa kymmenen vuotta myöhemmin (1662) se siirtyi valtiolle kruunun säteriksi. Rustholliksi Otaniemi hyväksyttiin vuonna 1695. Sitä ennen alue oli jo siirretty kuulumaan Espooseen. Isovihan jälkeen Otaniemen maat osti Kaarle XII:n armeijassa palvellut eversti Henrik Wright. Tämä tapahtui vuonna 1734, ja samalla syntyi kaksi uutta torppaa, Otsolahden itärannan Björnholm (Karhusaari) ja Otaniemen kärjen Lakör. Viaporin (Suomenlinnan) valtaisan rakentamisurakan käynnistyessä Otaniemen tila siirtyi vuonna 1746 Karl von Numersin omistukseen.

Viaporin rakentajat ja varusväki tarvitsivat runsaasti majoitustilaa, ja myös Otaniemen alueelle pystytettiin uusia asumuksia. Eräästä tällaisesta niin sanotusta sotilastorpasta kehittyi myöhemmin Hagalundin kartano, joka edelleen on paikallaan, Otaniemen vesitornin lähellä. Vuonna 1810 tila jaettiin kahtia Karl von Numersin pojanpoikien kesken. Toinen heistä sai Hagalundin kartanon alueen ja toinen itse kantatilan päärakennuksineen. Otaniemen kartano myytiin vuonna 1832 pankinjohtaja Johan Norrmanille, joka puolestaan 25 vuotta myöhemmin myi kaiken oluttehtailija Pavel Sinebrychoffille. Tämä laajensi omistuksiaan ja osti vuonna 1859 myös Hagalundin kartanon.

Kun tehtailija kuoli vuonna 1883, koko alue siirtyi vanhemmalle pojalle, Nikolaille, joka kuitenkin lähti jo kolme vuotta myöhemmin ulkomaille terveyttään hoitamaan. Ohjat otti tällöin Nikolain pikkuveli, isänsä mukaan Paul nimeltään, joka oli mennyt naimisiin näyttelijätär Fanny Grahnin kanssa. Pariskunta muutti Otaniemen kartanoon vuonna 1904. Avioliitto oli lapseton. Paul kuoli vuonna 1917 ja Fanny neljä vuotta myöhemmin. Testamentin myötä alue jaettiin vuonna 1922. Pienemmän osan (nykyisen kampusalueen ja Teekkarikylän) sai Fannyn veljentyttären aviomies, johtaja Carl af Forselles ja suuremman osan, muun muassa Hagalundin kartanon, peri Fannyn veljenpoika, lääkärinä ja tenniksenpelaajana - ja myös Westendin ”isänä” - myöhemmin tunnettu Arne Grahn.

Valtaväylien rakentuminen

Autoliikenteen kasvaessa 1920-luvulla aloitettiin eteläisen tieyhteyden suunnittelua Helsingistä länteen. Helsingin kaupunki osti Lauttasaaren 1930-luvulla ja sen myötä tie päätettiin rakentaa Lauttasaaresta Jorvakseen. Otaniemen etelärajalla kulkeva Jorvaksentie, eli nykyinen Länsiväylä, avattiin liikenteelle vuonna 1937. Porkkalan palauttamisen myötä, vuonna 1956, tiestä tuli tärkeä yhteys läntiselle Uudellemaalle. Tien rakentaminen moottoritieksi aloitettiin vuonna 1961 ja tie valmistui Espoonlahdelle vuonna 1969. Tien nimeksi vakiintui tällöin Länsiväylä.

Otaniemen länsirajan muodostava Kehä I:n osuus Länsiväylältä Leppävaaraan rakennettiin 1960-luvulla yleiseksi tieksi.

Otaniemen rakentuminen

Vuonna 1927 Af Forsellesit myivät Otaniemen kolmelle yksityishenkilölle, jotka perustivat alueelle osakeyhtiön Ab Otnäs Gård. 1930-luvulla yhtiön omistus siirtyi Kansallispankille ja sen nimeksi tuli Otaniemi Oy. Vuonna 1949 valtio osti edellä mainitulta yhtiöltä, Teknillisen korkeakoulun aloitteesta, ”Vanhan tykkitien” eli Lehtisaarentien pohjoispuolisen noin 107 hehtaarin alueen. Samanaikaisesti hankki korkeakoulun ylioppilaskunta noin kaksi hehtaaria maata Otaniemestä tulevaa Teekkarikylää varten.

Otaniemen kartano ja sen lähiympäristö esiintyvät Nyrki Tapiovaaran elokuvassa Varastettu kuolema (1938), jossa eräässä kohtauksessa kasakat ajavat aktivisteja takaa ja karauttavat hevosillaan suoraan kartanon pihaan.

Teknillisen korkeakoulun muuttoa Helsingin Hietalahdentorilta ryhdyttiin valmistelemaan 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Jo vuonna 1950 alkoi niemellä sijaitsevan Teekkarikylän rakentaminen. Sen ensimmäiset talot valmistuivat Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelemina toukokuussa 1952. Rakennusmateriaalina oli käytetty muun muassa tiiliä, joita saatiin Helsingin pommituksissa tuhoutuneen Neuvostoliiton lähetystön raunioista. Samojen arkkitehtien suunnittelema kappeli valmistui vuonna 1957. Teekkarikylän talot toimivat heti tuoreeltaan Helsingin olympialaisten urheilijoiden majoitustiloina. Teekkarikylän rakentaminen sekä teekkarien näyttävä tempaus vuonna 1956 vauhdittivat korkeakoulun muuttoa Otaniemeen Helsingin kantakaupungin ahtaista tiloista. Korkeakoulun päärakennuksen pystyttäminen aloitettiin vuonna 1961, jolloin myös purettiin sen paikalla sijainnut, 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa rakennettu vanha kartano. Päärakennus valmistui vuonna 1964 ja vihittiin virallisesti käyttöön 1966. Samaan aikaan korkeakoulun kanssa Helsingistä siirrettiin Otaniemeen myös Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT).

Otaniemen Teekkarikylä toimi vuosina 1983 ja 2005 Helsingissä järjestettyjen yleisurheilun MM-kilpailujen kisakylänä. Kesän 2005 kisojen ansiosta uusien opiskelija-asuntojen rakentaminen vauhdittui ja kisojen alla Teekkarikylään valmistui kuusi uutta rakennusta Jämeränaukiolle ja Otarantaan. lähde?

Haukilahden lukio siirtyi Otaniemeen syksyllä 2016. Syyslukukaudella 2019 Otaniemessä aloitti lisäksi noin 800 opiskelijan Otaniemen lukio, joka perustettiin samassa yhteydessä lakkautetuista Pohjois-Tapiolan ja Olarin lukioista.

Väestö

Vuoden 2022 lopulla Otaniemen postinumeroalueella, johon kuuluvat myös Keilaniemi, Servinniemi, Teekkarikylä, Maari, asui toiseksi eniten ulkomaalaistaustaisia, kun huomioon otetaan kaikki Suomen postinumeroalueet eli 44 prosenttia.

Otaniemen suuri opiskelijaväestö tekee siitä hyvin tilastollisesti poikkeavan alueen. Vuonna 2025 alueella asui 4 658 asukasta joista suomen- ja saamenkielisiä oli 2 157 henkilöä (46,3%), ruotsinkielisiä 124 henkilöä (2,7%) ja vieraskielisiä 2 377 henkilöä (51,0%). Otaniemen postinumeroalueen (02150) suurimmat ulkomaalaistaustaiset ryhmät vuonna 2024 olivat Kiina 14,1%, Pakistan 5,7%, Vietnam 5,2%, Intia 4,6%, Iran 1,8% ja Entinen Neuvostoliitto 1,5%.

Alueen väestöstä alle 16-vuotiaita oli 2,4%, 16-64 vuotiaita 96,3% ja yli 65-vuotiaita 1,3%. Suuren opiskelijaväestön seurauksena 19-34 vuotiaita alueella asuu 3 844 henkilöä joka on 82,5% koko väestöstä.

Tilastokeskuksen tekemän selvityksen mukaan Otaniemen postinumeroalue 02150 Espoo on Suomen köyhin. Otaniemen asukkaiden mediaanitulo vuonna 2012 oli vain 11 062 euroa vuodessa.

Väkiluvun kehitys

Otaniemen väestönkehitys 1975–2020
Vuosi Asukkaita
1975
  
 2 404
1980
  
 2 106
1985
  
 2 070
1990
  
 2 117
1995
  
 2 887
2000
  
 3 258
2005
  
 3 496
2010
  
 3 654
2015
  
 3 908
2020
  
 4 219
Lähde: Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat.

Yritys- ja tutkimuskeskukset

Technopolis Innopoli 1

Otaniemessä sijaitsee kongressikeskus Dipoli, Technopolis Innopoli, useita VTT:n yksiköitä, Geologian tutkimuskeskus GTK, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus (ent. Geodeettinen laitos) sekä kemiallisen metsäteollisuuden tutkimuskeskus KCL, jonka tutkimus- ja laboratoriotoiminta on liitetty VTT:hen vuonna 2009. VTT:llä on Otaniemessä maanalaista laboratoriotilaa lähes 6000 kuutiometriä ja 15 000 neliömetriä louhittuna yli 20 metrin syvyydessä.

Otaniemen kaupunginosaan kuuluu myös Keilaniemi, jossa sijaitsevat muun muassa Fortumin, Nesteen ja Koneen pääkonttorit sekä Tieteen tietotekniikan keskus CSC. Keilaniemeen valmistui joulukuussa 2007 Swing Life Science Centerin viides talo, joka saattaa keskuksen rakennustyöt valmiiksi.

Palvelut

Otaniemen metrokeskuksen muodostavat metroasema ja kauppakeskus A bloc sekä Aalto-yliopiston Väre-rakennus, jotka avattiin vuonna 2017. Ennen A bloc -kauppakeskusta Otaniemen palvelut sijaitsivat vanhassa ostoskeskuksessa, jolle on myöhemmin annettu nimeksi A blanc. Otaniemen päivittäistavarakaupat sijaitsevat A bloc -kauppakeskuksessa ja vanhasta ostoskeskuksesta ajateltiin syntyvän ravintolakeskittymä. Vuosina 2025 ja 2026 ostoskeskuksen ainoat ravintolat kuitenkin suljettiin. Entisellä ostoskeskuksella sijaitsee ylioppilaskunnan toimiston lisäksi pukuvuokraamo ja pesula, jonka toimintoja on myös Otakujalla sijaitsevassa liiketilassa. Otakujalla on aiemmin sijainnut audio-videoalan ProAV-liike. Syksyllä 2026 entiselle ostoskeskukselle on siirtymässä väistöön Teknologföreningenin (TF) ruokala eli ns. Täffä, kun Teknologföreningenin Urdsgjallar-rakennuksesta osa puretaan ja osa peruskorjataan.

A bloc -kauppakeskuksessa sijaitsevat Alepa ja K-Market sekä muun muassa R-kioski parturi, kuntosali, kolme ravintolaa ja kaksi kahvilaa, pankkiautomaatti, tanssikoulu sekä opiskelijaruokala.

Ennen A blocin avaamista Otaniemen vanhalla ostoskeskuksella on sijainnut muun muassa Alepa, R-kioski, pankki, posti, kahvila ja autokoulu. Otaniemessä Otakaarella on sijainnut aikanaan myös K-Pikkolo, oletettavasti vanhalla ostoskeskuksella.

Vanhan ostoskeskuksen vieressä sijaitsee grillikioski X-Burger. Kioskirakennuksen on suunnitellut Matti Suuronen. Suuronen tunnetaan mm. Futuro- ja Venturo-talojen suunnittelijana.

Miestentiellä sijaitsi n. vuoteen 2017 asti Neste K -huoltoasema, johon kuului mm. autopesula sekä -korjaamo. Rakennuksessa sijaitsi myös Kotipizza-ravintola. Huoltoasema purettiin Kehä 1:n tiealueen laajentamisen vuoksi. Väliaikainen polttoaineen jakelupiste (ns. kylmäasema) rakennettiin Miestentien toiselle puolelle. Kylmäasema purettiin vuonna 2026.

Miestentien ja Kivimiehentien kulmauksessa sijaitsee entinen valtion palokoulu, jossa on nykyään Forenom-huoneistohotelli sekä ravintola. Tien toisella puolella on Sokos Hotels -ketjun "Heymo.1"-hotelli.

Muuta

Entisissä valtion palokoulun tiloissa sijaitsi Raja- ja merivartiokoulun koulutuskeskus, jonka toiminta päättyi vuonna 2014, kun koulun toimintoja keskitettiin Imatralle. Otaniemessä sijaitsi myös valtion poliisikoulu tai myöh. poliisiopisto. Poliisiopisto muuttui myöhemmin Poliisiammattikorkeakouluksi ja sen toiminnot siirrettiin vähitellen kokonaan Tampereelle. Viimeisenä jäänteenä poliisiopistosta oli Poliisiammattikorkeakoulun päällystökoulu, joka lopetti Otaniemessä vuonna 2008. Myöhemmin rakennuksessa olivat väistötiloissa Soukan koulu ja Tapiolan koulu. Rakennus purettiin vuodenvaihteessa 2016–2017.

Otaniemeen on tulossa uusi paloasema suunnitellun opiskelija-asuintalon yhteyteen, sillä alueelle ei ehditä hälytystehtävillä vaaditussa aikataulussa. Väliaikaisesti Otaniemen pelastusjärjestelyjä täydentää Otaniemen VPK. Uusi opiskelijatalo ja paloasema on tarkoituksena rakentaa entisen poliisiopiston paikalle.

Otaniemessä on aiemmin ollut pieni omakotitalojen alue Vaisalantiellä VTT:n koetaloaluetta vastapäätä. Valtaosa omakotitaloista purettiin vuosituhannen vaihteessa ja paikalle rakennettiin Falcon Business Park, joka on nykyisin osa Technopolista ja kulkee nimellä Innopoli 3. Viimeiset omakotitalot purettiin n. vuonna 2018.

Liikenneyhteydet

Aalto-yliopiston metroasema tammikuussa 2019.

Otaniemen ohi kulkee Kehä I, ja alue sijaitsee lähellä sen Länsiväylän puoleista päätä. Suorin autoiluyhteys Helsingin keskustasta Otaniemeen kulkee Länsiväylän ja Kehä I:n länsipään kautta. Lisäksi Helsingin Munkkiniemestä Otaniemeen johtaa saariketjun kautta kulkeva Kuusisaarentie.

Hagalundintien (Kehä 1) tunnelointia Tapiolan ja Otaniemen kohdalla on suunniteltu vuosikymmeniä, mutta toistaiseksi hanke ei ole toteutunut. Otaniemen ja Pohjois-Tapiolan välillä oleva Maarinsolmun liittymä on viimeinen valo-ohjattu liittymä Kehä 1:llä Espoossa. Sen rakentaminen eritasoliittymäksi ajoittunee vuodelle 2027.

Otaniemen Teekkarikylässä on ollut aiemmin useiden Espoon bussien päätepysäkki, lisäksi alueen ohi kulkee useita seutulinjoja.

Vuonna 2017 valmistuneen Länsimetron Aalto-yliopiston metroasema sijaitsee Otaniemessä entisen korkeakoulun päärakennuksen lounaispuolella.

Lokakuussa 2023 liikenteen Otaniemen alueen läpi aloitti pikaraitiotie 15 eli Raide-Jokeri. Otaniemessä raitiotiellä on kolme pysäkkiä.

Virkistys

Retkeily

Merenrantaa pitkin kulkee Espoon rantaraitti, joka ulottuu aina Helsingin vastaiselta rajalta Kirkkonummen rajalle. Otaniemen alueella sijaitsee kaksi luonnonmuistomerkkiä. Itämetsän kuusi sijaitsee sijaitsee Otsolahden rannan lähellä Itämetsässä. Noin 28 metriä korkea puu on ympärysmitaltaan noin 2,8 metriä ja on kansainvälisestikin erikoinen monihaarainen kuusi. Puu on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 1982. Otaniemen pohjoisosassa, Laajarannan perinneympäristössä, sijaitsee Sakkolantien tammi, joka on ympärysmitaltaan noin 3,3 metriä. Latvuksen leveys on peräti 25 metriä. Sakkolantien tammi on rauhoitettu vuonna 1958.

Lähteet

  1. ↑ Espoon viralliset kaupunginosat (PDF) 12.12.2012. Espoon Kaupunki. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 23.10.2014.
  2. ↑ Espoon kaupunginosien pinta-alat hri.fi. 24.10.2014. HRI. Viitattu 24.10.2014.
  3. ↑ Espoon väestö osa-alueittain 31.12.2023 (PDF) (Sivu 3) Espoon Kaupunki. Viitattu 1.10.2024.
  4. ↑ Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 3008, art. Otaniemi. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0
  5. ↑ Ukskoski, Laura: Otaniemen nimistö Espoon kaupunki. 2016. Viitattu 1.10.2024.
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 Lauri Rahikainen: Kauan kauan kauan sitten Otaniemessä Polyteekkari. Viitattu 25.7.2012.
  7. 1 2 Teekkarikylä Aalto-yliopiston ylioppilaskunta. Arkistoitu 21.6.2012. Viitattu 25.7.2012.
  8. 1 2 Maatilojen Espoo, s. 23. Espoon perinneseura, 2020. ISBN 978-952-7311-10-3
  9. ↑ Suomen kansallisfilmografia, osa 2 (1995) ISBN 951-37-1582-5
  10. ↑ https://www.lansivayla.fi/paikalliset/1791035
  11. ↑ https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000006250211.html
  12. ↑ https://espoonyhteishaku.fi/lukiokoulutus/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ https://www.lansivayla.fi/paikalliset/1353794
  14. ↑ Katso, millaisella alueella asut – postinumerokone näyttää väestön keski-iän, tulot, kielitaustan, asumismuodon ja syntyperän Yle Uutiset. 24.10.2023. Viitattu 26.10.2023.
  15. ↑ Suomen maahanmuutossa on tapahtunut käänne – tutki oman alueesi tilannetta Yle Uutiset. 13.3.2026. Viitattu 2.9.2026.
  16. ↑ PxWeb - Valitse taulukko stat.hel.fi. Viitattu 2.9.2026.
  17. ↑ Nämä ovat Suomen rikkaimmat ja köyhimmät alueet MTV Uutiset. Arkistoitu 4.12.2017. Viitattu 3.12.2017.
  18. ↑ Espoon väestö iän mukaan 31.12.2023 Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat. Viitattu 3.10.2024.[vanhentunut linkki]
  19. ↑ VTT ja KCL allekirjoittivat aiesopimuksen KCL:n tutkimus- ja laboratoriotoimintojen yhdistämisestä VTT:hen 4.2.2009. VTT. Viitattu 17.4.2013.
  20. ↑ VTT-KCL-sopimus on allekirjoitettu 1.6.2009. VTT. Viitattu 17.4.2013.
  21. ↑ Gröndahl, Jukka: Paksu kallioseinä pienentää lämmityskuluja yli viidenneksen Työntekijät haluavat maan alle lisää valoa ja väriä hs.fi. 8.5.1990. Helsinki: Sanoma. ISSN 1239-257X Viitattu 30.12.2016.
  22. ↑ Horttanainen, Tuija: Rajavartiokoulu muuttaa Espoosta Imatralle lansivayla.fi. 14.1.2014. Etelä-Suomen Media Oy. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 5.3.2019.
  23. ↑ Rantaraitti Espoon kaupunki. Viitattu 1.10.2024.
  24. ↑ Luonnonmuistomerkit Karpalo-palvelussa Metsähallitus. Viitattu 30.9.2024.

Aiheesta muualla