Elämä
Gary Holton syntyi Lontoossa vuonna 1955. Hän aloitti uransa lapsinäyttelijänä ja sai koulutuksensa arvostetuissa teatteriryhmissä, kuten Old Vic Theatre Companyssa ja Royal Shakespeare Companyssa. 17-vuotiaana hän sai julkisuutta liittyessään suositun Hair-musikaalin kiertueeseen vuonna 1972.
Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti Heavy Metal Kids -yhtyeen yhdessä Mickey Wallerin (kitara), Danny Peyronelin (koskettimet), Keith Boycen (rummut) ja Ronnie Thomasin (basso) kanssa. Heavy Metal Kids yhdisti katurockia, reggaeta ja balladeja rajuun ja energiseen tyyliin.
Yhtye julkaisi kaksi studioalbumia, joista vuonna 1974 ilmestynyt debyyttialbumi Heavy Metal Kids sai runsaasti mediahuomiota Britanniassa. Jatkoalbumi Anvil Chorus ei kuitenkaan yltänyt samanlaiseen suosioon. Yhtye soitti Lontoossa joukon humalaisia keikkoja ja vetäytyi lopulta studioon äänittämään pitkään viivästynyttä kolmatta albumiaan Kitsch tuottajanaan Mickie Most. Pian levyn ilmestymisen jälkeen yhtye hajosi.
Seuraavat kaksi vuotta Holton keskittyi näyttelijänuraansa. Vuonna 1978 Holton oli saanut roolit elokuvissa Music Machine ja Quadrophenia, joka pohjautui The Whon rock-eepokseen. Vuonna 1979 hänet nähtiin elokuvassa The Knowledge sekä brittiläisessä televisiosarjassa Shoestring.
Holton jatkoi satunnaista musiikin tekemistä, useimmiten yhdessä englantilaisen punk-yhtyeen The Boysin kosketinsoittajan Casino Steelin kanssa. Holton myös tuurasi Damnedin laulajana muutamalla keikalla vuonna 1978, kun yhtyeen vakituinen laulaja Dave Vanian oli sairastunut.
Gary Holton & Casino Steel -duo
Vuoteen 1980 mennessä Gary Holtonilla oli vaikea alkoholiongelma. Kun AC/DC:n laulaja Bon Scott kuoli liiallisen alkoholinkäytön seurauksena, Holtonille tarjottiin koe-esiintymistä hänen tilalleen. Yhtye ei kuitenkaan halunnut toista alkoholiongelmaista laulajaa.
Muusikkona hänen tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi 1980-luvulla nousi Casino Steel, syntyjään norjalainen muusikko. Steel ehdotti, että he tekisivät Norjan kiertueen sekä esittäisivät yhdessä punk-henkisiä versioita vanhoista country-hiteistä. Tätä ideaa varten he lähtivät Norjaan ja saavuttivat siellä menestystä. Holtonin karhea ääni ja Casino Steelin musiikillinen lahjakkuus yhdistyivät tavalla, joka oli Norjan musiikkikentälle täysin uutta. Heidän punk-versionsa Kenny Rogersin kappaleesta ”Ruby, Don’t Take Your Love to Town” nousi listaykköseksi Norjassa. Gary Holton & Casino Steel -duo levytti yhdessä neljä albumia.
Näkemiin vaan, Muru
Näyttelemiseen Gary Holtonilla oli aina musiikkia suurempi intohimo. Hän sai kiitettyjä rooleja elokuvissa kuten Breaking Glass ja Bloody Kids, kunnes lopulta nousi todelliseen tähteyteen vuonna 1983 Waynen roolissa brittiläisessä tv-sarjassa Näkemiin vaan, muru! Sarja kertoi seitsemän englantilaisen rakennustyöläisen arjesta ja elämästä Saksassa. Sarja oli humoristinen kuvaus Margaret Thatcherin aikaisesta Britanniasta ja siirtotyöstä. Siihen aikaan 30 000 brittiä työskenteli Saksassa, koska Britannian rakennusala oli romahtanut. Sarja oli suosittu myös Suomessa.
Vaikka Holtonista oli tullut suosittu tv-tähti 1980-luvun alussa, hänen elämäänsä varjostivat vaikeat alkoholi- ja huumeongelmat. Gary Holtonin on kuvailtu olleen siviilissä samanlainen kuin kauniita naisia rakastanut vilkkusilmäinen Wayne-hahmonsa. Brittimedia otti ilon irti tähden rankasta juhlimisesta ja naisseikkailuista. Näkemiin vaan, muru -sarjan ensimmäisen tuotantokauden kuvausten jälkeen Holton palasi takaisin Lontooseen. Hän päätyi teatterilavalle ja esiintyi Pump Boys and Dinettes -näytelmässä.
Holton kuoli Näkemiin vaan, muru -sarjan toisen tuotantokauden kuvausten aikana lokakuussa 1985 alkoholin ja huumausaineiden yliannostukseen.
Suomalainen rock-laulaja Michael Monroe on kutsunut Gary Holtonia yhdeksi esikuvistaan. Monroe on levyttänyt cover-version Heavy Metal Kidsin kappaleesta ”She's No Angel” vuoden 1989 sooloalbumilleen Not Fakin It sekä version saman yhtyeen kappaleesta ”Delirious” Hanoi Rocksin vuonna 2002 ilmestyneelle studioalbumille Twelve Shots on the Rocks.
