Hanna Mina (arab. حنا مينة, Ḥannā Mīna; 9. maaliskuuta 1924 Latakia – 21. elokuuta 2018 Damaskos) oli syyrialainen kirjailija.
Mina asui lapsena alueella, joka joutui Turkin valtaamaksi. Perhe palasi tämän jälkeen Latakiaan. Mina liittyi lapsena vastarintaliikkeeseen, joka vastusti ranskalaista miehitystä. Ennen uraansa kirjailijana hän työskenteli muun muassa satamassa ja lyhytaikaisesti merimiehenä. Vuosina 1941–1951 Mina asui enimmäkseen Syyrian ulkopuolella. Hän vietti muun muassa viisi vuotta Kiinassa, minkä lisäksi hän asui myös Beirutissa ja Euroopassa. Mina kirjoitti varhaisella urallaan radiodraamoja. Vuonna 1951 hän oli perustajajäsenenä Syyrian kirjailijaliitossa. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin vuonna 1954.
Mina suuntautui poliittisesti vasemmistoon, mutta luopui myöhemmin poliittisesta aktiivisuudesta ja keskittyi kirjoittamiseen. Hän tuli tunnetuksi syyrialaisten merimiesten elämän ja meren kuvauksistaan. Hän kirjoitti myös syyrialaisten kokemasta köyhyydestä ja puutteesta sekä politiikan vaikutuksista kansalaisten elämään. Mina oli mukana perustamassa Arabikirjailijoiden liittoa 1960-luvun lopussa. Hän kuitenkin erosi siitä vuonna 1995 solidaarisuudesta israelilaisten intellektuellien tapaamisen takia erotettua runoilija Adunista kohtaan. Minan teoksia on käännetty monille kielille. Hänelle myönnettiin vuonna 1990 Al Owais -palkinto.
Mina sai viisi lasta. Hänen ensimmäinen poikansa kuoli 1950-luvulla perheen kärsiessä äärimmäisestä köyhyydestä. Toisesta pojasta Saadista tuli näyttelijä.