Johan (Hannes) Brynolf Jukonen (2. heinäkuuta 1873 Keuruu – 6. kesäkuuta 1961 Keuruu) oli suomalainen juristi ja kotiseututyön harrastaja.
Jukosen vanhemmat olivat kauppias Johan Jukonen ja Olivia Ekman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 yksityistodistuksella Kuopion yhteiskoulusta ja suoritti Helsingin yliopistossa yleisen oikeustutkinnon 1910 ja ylemmän hallintotutkinnon 1911.
Jukonen oli aluksi rautatievirkamiehenä ja sen jälkeen Tampereen taksoitussihteerinä 1919–1927, Helsingin lastenvalvojana 1927–1930 sekä Helsingin kaupungin ja valtionverotuslautakunnan sihteerinä 1930–1943.
Jukonen pidätettiin tammikuussa 1934 epältynä seksuaalirikoksista. Hän tunnusti olleensa homoseksuaalisissa suhteissa nuorten miesten kanssa mutta kielsi olleensa suhteissa alaikäisiin poikiin. Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi 21. huhtikuuta 1934 Jukosen rikoslain 20. luvun säännösten nojalla 5 vuoden 3 kuukauden kuritushuonerangaistukseen useammasta siveellisyysrikoksesta. Jukonen oli tehnyt rikokset useamman vuoden aikana erään alle 15-vuotiaan pojan ja toisten hieman vanhempien nuorukaisten kanssa. Samassa jutussa tuomittiin lisäksi kolme nuorukaista osaksi ehdollisiin 4-7 kuukauden rangaistuksiin.
Hannes Jukonen toimi Keuruun vanhan kirkon esittelijänä matkailijoille 1928–1958.