Harris Yulin

Teatteri

Yulinin teatteriura alkoi New Yorkissa, missä hän teki Broadway-debyyttinsä vuonna 1980 näytelmässä Watch on the Rhine. Hän esiintyi useissa merkittävissä Broadway-tuotannoissa, kuten The Diary of Anne Frank, The Price, The Visit ja Hedda Gabler (2001). Lisäksi hän esiintyi Off-Broadwaylla ja alueellisissa teattereissa näytelmissä, kuten Long Day’s Journey Into Night, Cat on a Hot Tin Roof ja Death of a Salesman.

Yulin myös ohjasi teatteriproduktioita, esimerkiksi näytelmät The Glass Menagerie, The Trip to Bountiful ja The Man Who Came to Dinner. Hän toimi opettajana ja ohjaajana arvostetuissa oppilaitoksissa, kuten Juilliardissa, Columbian yliopistossa ja HB Studiossa.

Elokuvat

Yulinin elokuvaura alkoi vuonna 1970 elokuvassa End of the Road. Hänen tunnetuimpia roolejaan olivat muun muassa Scarface – arpinaama (1983), Ghostbusters II (1989), Isku Kolumbiaan (1994), Bean – äärimmäinen katastrofielokuva (1997), Hurricane (1999), Rush Hour 2 (2001), Training Day (2001), Multiplicity (1996), Game 6 (2005), Candy Mountain (1987) ja The Place Beyond the Pines (2012). Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli kuitenkin vuonna 1971 elokuvassa Doc.

Televisio

Televisiossa Yulin esiintyi lukuisissa sarjoissa, kuten Star Trek: Deep Space Nine, 24, Buffy, vampyyrintappaja, Frasier (Emmy-ehdokkuus 1996), Entourage, Ozark (2017–2018), Rouva varapresidentti, Unbreakable Kimmy Schmidt, Billions, Divorce ja And Just Like That... Hänen roolinsa Frasierissa oli erityisen muistettava, ja se toi hänelle laajaa tunnustusta.

Viimeiset projektit

Ennen kuolemaansa Yulin työskenteli MGM+:n sarjan American Classic parissa ohjaaja Michael Hoffmanin johdolla. Hän valmistautui näyttelemään sarjan pääroolia yhdessä Kevin Klinen ja Laura Linneyn kanssa. Hoffmanin mukaan Yulin oli keskeinen osa sarjan kokonaisuutta.