Kauhasen vanhemmat olivat vaatturi Heikki Kauhanen ja Hilma Sofia (o.s. Kortelainen). Sisällissodan aikana perheen lapset olivat Leppävirralla, josta palasivat Viipuriin sodan jälkeen. Hän kävi kansakoulun ja kosmetologi- ja pedikyristikurssin ja toimi toisen maailmansodan jälkeen pedikyristinä Arkadian jalkaklinikalla Helsingissä. Sodan aikana Kauhanen toimi lottana.
Kauhanen harjoitti kirjoittamisen ohella lausumista ja toimi Helsingin Lausujain Liitossa, jonka työilloissa luki katkelmia kirjoistaan. Kauhanen muutti aluksi Englantiin ja myöhemmin Espanjaan Barcelonaan, jossa Kauhanen avioitui espanjalaisen pianistin ja säveltäjän Modesto de Pedrenyn kanssa. Kauhanen kirjoitti ulkomailta matkakokemuksistaan ja erilaisia tarinoita suomalaisiin lehtiin ja lausui radiolähetyksissä.
Kirjallisuuskriitikko Toini Havu luonnehti Kauhasta lastenkirjailijana: Näkyy muuten, että Hellevi Kauhanen on käynyt opissa setä Andersenin luona, eikä oppi ole ollut pahitteeksi, koska hänellä on taipumus osuvasti viljellä humaaneja näkökohtia ja hyviä ajatuksia, niin että lapset ne sadun voimalla mielellään omaksuvat.
Teoksia
Hyvän onnen talo: satuja. Karisto 1947
Kenelle haltiatar hymyilee?: satuja ja tarinoita lapsille. Karisto 1948
123Suomen Kirjailijat 1945–1980, Kauhanen, Hellevi Elisabeth, sivu 246, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985