Henrik Achrenius (5. marraskuuta 1730 Sievi – 17. kesäkuuta 1798 Kalajoki) oli suomalainen runoilija ja Kalajoen nimismies. Osa hänen runoistaan, kuten "Tawallinen Morsian Tanssi" jäljitteli ruotsalaista kustavilaisen ajan runoutta. Sen lisäksi hän kirjoitti Aisopoksen eläinsatuja kalevalamitassa (Caxi neljättä kymmendä satua) sekä suomensi Ovidiuksen teoksia.
Henrik Achrenius kuului tunnettuun Achreniuksen pappis- ja runoilijasukuun, hänen vanhempansa olivat Sievin kappalainen Simo Achrenius ja Maria Bång. Hän oli Simo Achreniuksen veli ja Abraham Achreniuksen veljenpoika.
Henrik Achrenius kävi yhdessä vanhemman veljensä Simonin kanssa Oulun triviaalikoulua ja he pääsivät ylioppilaiksi 1749. Henrik opiskeli jonkin aikaa Turun akatemiassa mutta joutui lopettamaan koulun isän kuoleman takia. Vuonna 1757 hän meni naimisiin Kalajoella Kalajoen pitäjänkirjuri Gabriel Calamniuksen tyttären Katariina Helena Calamniuksen kanssa ja alkoi hoitaa Kalajoen nimismiehen ja tilityskomissaarin virkaa. Myöhemmin hänestä tuli appensa jälkeen myös Kalajoen pitäjänkirjuri ja hän peri myös Calamniusten omistaman Sandholman (Santaholma) tilan.
Achrenius kirjoitti tilapäisrunoja ajankohtaisista tapahtumista sekä runoja muun muassa häitä varten. Hän sai vaikutteita erityisesti ruotsalaiselta runoilijalta Carl Michael Bellmanilta. Uskonnollisia aiheita Achrenius käsitteli vain runossaan "Katoowaisuudesta", joka kuvaa kuoleman ja häviämisen kaikkivaltaa. Runo on lähellä Cajanuksen virttä "Etkös ole ihmisparka".
| ” | Katso, kuinka kasoawat,
yrtit, kaikki kaunihit!
aina warsin walmihit.
luonto luja tawataan?
hakematta hawaitaan.
Olla alla auringon;
tulee, saapi olennon”. |
” |