
Herbert Richard Wehner (11. heinäkuuta 1906 Dresden – 19. tammikuuta 1990 Bad Godesberg) oli länsisaksalainen poliitikko ja Saksan liittotasavallan johtavia sosiaalidemokraatteja, joka toimi kansanedustajana Saksan liittopäivillä 33 vuotta vuosina 1949–1983 ja puolueen edustajaryhmän puheenjohtajana vuosina 1969-1983.
Dresdeniläisen suutarin pojaksi syntynyt Wehner edusti ensin Saksan kommunistista puoluetta Saksin osavaltion maapäivillä, minne hänet valittiin vuonna 1930, ja eteni puolueen keskuskomitean jäseneksi. Hän toimi salassa Hitlerin tultua valtaan.
Wehner eli maanpaossa Neuvostoliitossa Stalinin vainojen aikana ja osallistui aktiivisesti muiden saksalaisten emigranttien ilmiantamiseen NKVD:lle, useita teloitettiin hänen todistajanlausuntojensa perusteella. Maanpaossa Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa ja Tšekkoslovakiassa hän organisoi saksalaispakolaisia taistelemaan Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolelle. Vuonna 1941 hän oli Tukholmassa tutkimassa Ruotsiin paenneiden saksalaiskommunistien epäiltyjä yhteyksiä Gestapoon. Hänet vangittiin vuodeksi Ruotsissa maan vapauden ja puolueettomuuden uhkaamisesta. Näiden kokemusten myötä Wehner luopui kommunismista ja alkoi toisen maailmansodan jälkeen edustaa Saksan sosiaalidemokraattista puoluetta. Hänet valittiin SPD:n edustajaksi Saksan liittopäiville 14. elokuuta 1949 järjestetyissä ensimmäisissä liittopäivävaaleissa. Wehner puhui SPD:ssä vuoden 1957 vaalitappion jälkeen sen puolesta, että sosiaalidemokraatit ryhtyisivät hallitusyhteistyöhön jonkun konservatiivisen puolueen kanssa. Hän oli yleissaksalaisten asioiden ministeri vuosina 1966–1969.