Honeyboy Edwards

Honeyboy Edwards
Honeyboy Edwards
Henkilötiedot
Koko nimi	David Edwards
Syntynyt	28. kesäkuuta 1915 Shaw, Mississippi, Yhdysvallat
Kuollut	29. elokuuta 2011 Chicago, Yhdysvallat
Ammatti	Muusikko, laulaja, lauluntekijä, kitaristi
Muusikko
Taiteilijanimi	Honeyboy Edwards, Mr Honey
Tyylilajit	Delta blues. Blues
Soittimet	Kitara
Levy-yhtiöt	Earwig Music Company
Palkinnot
Grammy-palkinto.
Aiheesta muualla
www.davidhoneyboyedwards.com
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

David ”Honeyboy” Edwards (28. kesäkuuta 1915 – 29. elokuuta 2011) oli yhdysvaltalainen delta blues -laulaja ja -kitaristi Mississippin osavaltiosta. David ”Honeyboy” Edwards oli yksi viimeisistä alkuperäisistä Mississippi Delta -bluesin mestareista. Hän syntyi vuonna 1915 Shaw'n kaupungissa Mississippissä ja kuoli vuonna 2011 Chicagossa 96-vuotiaana.

Edwards oli blueslegenda Robert Johnsonin ystävä. Hän oli läsnä silloin, kun tämä kuoli juotuaan myrkytettyä viskiä. Robert Johnsoniin oli 2000-luvun alkuvuosina enää harvoja yhteyksiä. Sen jälkeen kun Robert Lockwood Jr kuoli vuonna 2006, David "Honeyboy" Edwardsia pidettiin yleisesti viimeisenä alkuperäisenä Delta-bluesmuusikkona, joka oli todella soittanut ja matkustanut Robert Johnsonin kaltaisten ensimmäisten blueslegendojen kanssa. Kun Edwards kuoli Chicagossa elokuussa 2011 96-vuotiaana, tuo viimeinen yhteys siirtyi historiaan.

Ura

Edwardsilla oli vaikea lapsuus Mississippissä, mutta hänen blueslahjansa tekivät vaikutuksen Big Joe Williamsiin, joka otti hänet suojatikseen. Kiertäessään etelävaltioita Honeyboy pääsi näkemään myös ihailemansa Charley Pattonin esiintymisiä, jotka vaikuttivat häneen suuresti.

Robert Johnson ja Honeyboy Edwards esiintyivät yhdessä vuosina 1937-1938, Mississippin alueella. Edwards kertoi myöhemmin useita tarinoita Robert Johnsonista. Hän kuvasi Johnsonin erittäin luovaksi, seikkailunhaluiseksi ja elämästä nauttivaksi ihmiseksi – kaukana siitä yksinäisestä ja riivatusta arkkityypistä, joksi Johnsonin maine oli kasvanut. Kun musiikintutkija Alan Lomax saapui vuonna 1942 Clarksdaleen Mississippiin, hän tallensi Edwardsin musiikkia Yhdysvaltain kansalliskirjaston arkistoihin tulevia sukupolvia varten.

Kaupalliset mahdollisuudet olivat kuitenkin kitaristille vähäisiä. Vuonna 1951 hän julkaisi Artist Record Companylle levyn Build a Cave taiteilijanimellä Mr. Honey, ja vuonna 1953 hän äänitti neljä kappaletta Chess Recordsille. Nämä jäivät julkaisematta, kunnes kappale "Drop Down Mama" ilmestyi 17 vuotta myöhemmin kokoelmalevyllä. Näistä muodostui suurin osa hänen varhaisesta levytetystä perinnöstään.

Vuonna 1972 kitaristi tapasi nuoren huuliharpistin ja bluesharrastajan Michael Frankin. Neljä vuotta myöhemmin he perustivat Honeyboy Edwards Blues Bandin murtautuakseen Chicagon klubiskenelle. He esiintyivät myös pitkään myös duona. Kun Frank perusti Earwig-levymerkin, hän pyysi Honeyboyta, sekä tämän pitkäaikaisia ystäviä Sunnyland Slimiä, Floyd Jonesia ja Kansas City Rediä äänittämään melko epämuodollisen albumin Old Friends. Levy julkaistiin vuonna 1979 Earwigin toisena julkaisuna.

Vuonna 1992 Earwig kokosi albumin Delta Bluesman, joka oli vaikuttava yhdistelmä Kongressin kirjaston alkuperäisiä arkistoäänityksiä ja tuoreempia esityksiä. Levy osoitti, ettei Edwards ollut menettänyt lainkaan bluesin voimaansa. Edwards otettiin Blues Hall of Fameen 1996. Samana vuonna 1996 Edwards esiintyi Suomessa, Järvenpään Puistoblues festivaaleilla. Hän julkaisi myös kirjan elämästään The World Don't Owe Me Nothin' vuonna 1997.

Edwards pysyi aktiivisena vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan. Hän kuvaili musiikkiaan Chicago Magazine lehden toimittajalle Kevin Mckeoughille ja sanoi, "Delta-blues on alakuloista, likaista ja surullista bluesia. Siinä on suuri, avara ääni, joka saa sinut ajattelemaan kuolleita tai naisia, jotka jättivät sinut.

Edwards teki yhteistyötä blueslegenda Pinetop Perkinsin sekä Robert Lockwood Jr:n kanssa albumilla Last of the Great Mississippi Delta Bluesmen: Live in Dallas. Levy voitti vuonna 2008 Grammy-palkinnon parhaana perinteisen bluesin albumina. David "Honeyboy" Edwards sai lisäksi Grammy-gaalan elämäntyöpalkinnon vuonna 2010. Seuraavana vuonna Edwards ilmoitti jäävänsä eläkkeelle heikentyneen terveytensä vuoksi. Vain kuukautta myöhemmin, 29. elokuuta 2011, David "Honeyboy" Edwards kuoli sydämen vajaatoimintaan, 96-vuotiaana elokuussa 2011.Hänen ensimmäinen kuolemansa jälkeen julkaistu albuminsa, I'm Gonna Tell You Somethin' That I Know: Live at the G Spot, ilmestyi vuonna 2017.

Diskografia

• "Build a Cave"/"Who May Be Your Regular Be" (ARC, 1951)
• "Drop Down Mama" (Chess, 1953)
• I've Been Around (Trix Records, 1978, 1995)
• Mississippi Delta Bluesman (Folkways Records, 1979)
• Old Friends (Earwig, 1979)
• White Windows (Blue Suit, 1988)
• Delta Bluesman (Earwig/Indigo, 1992)
• Crawling Kingsnake (Testament, 1997)
• World Don't Owe Me Nothing, (Earwig, 1997)
• Don't Mistreat a Fool (Genes, 1999)
• Shake 'Em On Down (APO, 2000)
• Mississippi Delta Bluesman (2001)
• Back to the Roots (Wolf, 2001)
• Roamin' and Ramblin (Earwig, 2008)
• I'm Gonna Tell You Somethin' That I Know: Live at the G Spot (2017)

Lähteet

Aiheesta muualla

• Honeyboy Edwardsin muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 6.9.2011.