Huumausainerikos Suomessa

Erittäin vaarallinen huumausaine

Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet. Termi on oikeudellinen, ei lääketieteellinen. Lain perustelujen mukaan kannabistuotteet eivät ole erittäin vaarallisia huumausaineita.

Esimerkiksi amfetamiini voi johtaa yliannostuskuolemaan tavallisen käytön yhteydessä. Lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva terveydenvaara voi tarkoittaa keskushermoston vaurioita, jotka syntyvät kertakäytöstä tai joistakin käyttökerroista, kuten crackin käytöstä. Lain perustelujen mukaan esimerkiksi amfetamiinin ja kokaiinin on esitetty voivan suhteellisen lyhytaikaisellakin käytöllä vaurioittaa elimistöä monipuolisesti. Voimakkaat vieroitusoireet tarkoittavat aineista aiheutuvaa fyysistä riippuvuutta, ja ne ilmenevät kipu- ja tuskatiloina. Sellaisia aiheutuu esimerkiksi oopiumista valmistetuista huumausaineista mutta ei kannabiksesta.

Huumausaineen erittäin vaarallisuuden määrittelee tuomioistuin hankittuaan asiasta selvityksen. Rikosoikeudessa vallitsevan syytetyn suosimisperiaatteen vuoksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi määrittely edellyttää kaiken järkevän epäilyn ulkopuolella olevaa näyttöä. Käytännössä lausunto huumausaineen ominaisuuksista pyydetään ainakin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja usein Fimealta.

Korkein oikeus (KKO) on ennakkopäätöksissään katsonut erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi ainakin seuraavat aineet:

KKO on katsonut, ettei khat eikä psilosybiinisienet ole erittäin vaarallisia huumausaineita. KKO:n ennakkopäätös ohjaa tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä alemmissa oikeusasteissa.

Huumausainerikos

Huumausainerikokseen (RL 50:1) syyllistyy henkilö, joka laittomasti

1. valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee tai yrittää viljellä kokapensasta, kat-kasvia (Catha edulis) tai Psilosybe-sieniä,
2. viljelee tai yrittää viljellä oopiumiunikkoa, hamppua tai meskaliinia sisältäviä kaktuskasveja käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena taikka käytettäväksi huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa,
3. tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa tai yrittää kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
4. myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
5. pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta.

Huumausainerikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

KKO on ratkaisussaan KKO:2022:11 linjannut, että huumausainekaupan mahdollistavan verkkoalustan ylläpitäminen on huumausaineen välittämistä, ei pelkkää avunantoa, vaikka ylläpitäjä ei itse käsittele huumausaineita. Ratkaisussa Sipulikanavan ylläpitäjä tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 5 vuoden 6 kuukauden vankeuteen.

Törkeä huumausainerikos

Törkeä huumausainerikos (RL 50:2) on kyseessä, jos huumausainerikoksessa

1. rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
2. tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3. rikos tehdään osana rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa,
4. aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
5. levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla

ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

KKO on ratkaisussaan KKO:2020:45 linjannut, ettei enimmäisrangaistusta (10 vuotta) tule käyttää kaavamaisesti suurten huumausainemäärien perusteella, vaan asteikon yläraja on varattu kaikkein vakavimmille rikoksille.

Törkeä huumausainerikos ei kuulu syyteneuvottelumenettelyn soveltamisalaan, koska sen enimmäisrangaistus (10 vuotta) ylittää nykyisen kuuden vuoden rajan. Hallituksen esityksessä HE 187/2025 vp ehdotetaan syyteneuvottelun käyttöalan laajentamista siten, että myös törkeä huumausainerikos, törkeä ryöstö ja törkeä ihmiskauppa lisättäisiin menettelyn piiriin. Ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. kesäkuuta 2026.

Huumausaineen käyttörikos

Huumausaineen käyttörikokseen (RL 50:2a) syyllistyy henkilö, joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta. Käyttörikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Käyttörikossäännös soveltuu kaikkiin huumausaineisiin, myös erittäin vaarallisiin. Oleellista on, että huumausaine on tarkoitettu omaan käyttöön. Pienenkin määrän hallussapito voi johtaa tuomitsemiseen huumausainerikoksesta, jos huumausaine on tarkoitettu levitykseen. Huumausaineen maahantuonti on aina huumausainerikos, vaikka määrä olisi vähäinen ja tarkoitettu omaan käyttöön. Vastaavasti hampun viljely on aina huumausainerikos eikä käyttörikossäännöksen soveltamisalaan kuuluva teko, vaikka viljelyn tarkoituksena olisi oma käyttö.

Huumausaineen käyttörikoksen syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa.

Huumausainerikoksen valmistelu

Huumausainerikoksen valmisteluun (RL 50:3) syyllistyy henkilö, joka tehdäkseen 1 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen. Huumausainerikoksen valmistelusta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Huumausainerikoksen edistäminen

Huumausainerikoksen edistämiseen (RL 50:4) syyllistyy henkilö, joka

1. huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, tai
2. varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen.

Huumausainerikoksen edistämisestä tuomitaan, jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun edistämisen yritys on rangaistava.

Törkeä huumausainerikoksen edistäminen

Törkeä huumausainerikoksen edistäminen (RL 50:4a) on kyseessä, jos huumausainerikoksen edistäminen tehdään osana rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja

1. rikoksen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistukseen, viljelyyn, maahantuontiin tai maastavientiin, taikka
2. huumausainerikoksen edistämisellä tai edistettävällä rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä

ja edistäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tehdyn törkeän edistämisen yritys on rangaistava.

Menettämisseuraamus

Rikoslain 50 luvun 6 §:n mukaan valtiolle menetetyksi on tuomittava huumausainerikoksen tekemiseen käytetyt tai sitä varten hankitut välineet, tarvikkeet ja aineet sekä huumausainerikoksen edistämisessä tarkoitetut varat. Laajennettu hyödyn menettäminen on sovellettavissa huumausainerikoksiin, jotka ovat tyypillisesti luonteeltaan taloudellista hyötyä tuottavia rikoksia.

Oikeushenkilön rangaistusvastuu

Rikoslain 50 luvun 8 §:n mukaan huumausainerikokseen, törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen valmisteluun, huumausainerikoksen edistämiseen ja törkeään huumausainerikoksen edistämiseen sovelletaan rikoslain 9 luvun mukaista oikeushenkilön rangaistusvastuuta.

Pitoisuuden muuntaminen

Korkein oikeus on ennakkopäätöksissään vakiinnuttanut periaatteen, jonka mukaan pitoisuudeltaan poikkeava huumausaine muunnetaan laskennallisesti tavanomaiseen käyttövahvuuteen rangaistusta mitattaessa. Amfetamiinin tavanomaisena käyttövahvuutena pidetään 25 painoprosenttia ja kokaiinin 70 painoprosenttia.

Ratkaisussa KKO:2021:3 korkein oikeus katsoi, ettei 95,5 grammaa 14-prosenttista amfetamiinia ollut suuri määrä huumausainetta, koska muunnettuna tavanomaiseen 25 prosentin vahvuuteen ainetta oli selvästi alle 100 grammaa.

Käyttöannokset

KKO:n oikeuskäytännössä on vahvistettu seuraavat keskimääräiset väärinkäyttöannokset, joita käytetään rangaistuksen mittaamisen perusteena:

Ratkaisussa KKO:2025:84 korkein oikeus katsoi, että kokaiini on amfetamiinia vaarallisempi huumausaine, minkä vuoksi siitä on mitattava amfetamiinia ankarampi rangaistus. Ratkaisussa KKO:2025:39 oksikodonia pidettiin vaarallisuudeltaan lähes heroiiniin rinnastettavana aineena, ja rangaistusta mitattaessa haettiin johtoa heroiinia koskevasta rangaistuskäytännöstä.

Viranomaistoimien porrasteisuus

Poliisihallitus on antanut ohjeen "Menettely huumausaineen käyttörikosta koskevissa asioissa" (POL-2023-114107, voimassa 1.6.2024–31.5.2029), joka ohjaa poliisin toimintaa käyttörikosasioissa. Ohje korvasi aiemman ohjeen POL-2018-49612.

Ohjeen mukaan viranomaistoimien porrasteisuudessa noudatetaan seuraavaa järjestystä:

1. Toimenpiteistä luopuminen ja huomautus – Esitutkinta voidaan jättää toimittamatta tai rajoittaa esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 9 §:n nojalla, jos rikosta on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Poliisi voi antaa rikokseen syyllistyneelle suullisen tai kirjallisen huomautuksen.
2. Seuraamusluonteinen syyttämättä jättäminen – Syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta rikoslain 50 luvun 7 §:n tai muun lainsäädännön nojalla.
3. Sakkomenettelyä – Rangaistusmääräys- tai sakkomääräysmenettelyssä poliisi kirjoittaa sakkovaatimuksen. Poliisihallituksen ohjeessa on sakkomenettelyä ohjaava taulukko, joka määrittelee päiväsakkojen lukumäärän eri huumausaineiden ja määrien mukaan.
4. Syytteen nostaminen tuomioistuimessa – Vakavimmissa tai toistuvissa tapauksissa asia viedään tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Hoitoonohjaus

Syyte voidaan jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksentekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon. Hyväksyttävää hoitoa ovat julkisella rahoituksella järjestetyt tai julkista rahoitusta saavat sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopalvelut sekä hoidot lääkärin, psykologin tai psykoterapeutin yksityisvastaanotolla.

Hoitoon hakeutuminen ei automaattisesti johda toimenpiteistä luopumiseen. Syyttäjällä ja tuomioistuimella on itsenäinen harkintavalta arvioida, onko syyttämättä tai tuomitsematta jättäminen perusteltua.

Alle 18-vuotiaat

Poliisihallituksen ohje edellyttää, että alle 18-vuotiaiden huumausaineen käyttörikosasioissa järjestetään puhuttelutilaisuus, johon osallistuvat alaikäinen, hänen huoltajansa ja sosiaalityöntekijä. Ennen esitutkinnan rajoittamista tai sakkomenettelyä on käytävä syyttäjäneuvottelu.

Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset

Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen tietoon tulleiden huumausainerikosten kokonaismäärä kasvoi 2010-luvulla tasaisesti ja saavutti huippunsa vuonna 2020. Huumausainerikostilastot kuvaavat osittain viranomaisten valvontapanostusta, sillä etenkin käyttörikoksia paljastuu poliisin oman toiminnan kautta.

Yhteensä-sarake sisältää myös huumausainerikoksen valmistelun, edistämisen ja törkeän edistämisen. Lähde: Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilasto.

Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset saavuttivat huippunsa vuonna 2020, jolloin kirjattiin yhteensä 37 152 rikosta. Tämän jälkeen kokonaismäärä laski ja on asettunut noin 25 000–27 000 rikoksen tasolle. Törkeät huumausainerikokset ovat sen sijaan lisääntyneet: vuonna 2024 niitä kirjattiin 1 986, mikä on korkein määrä 2010-luvun alun jälkeen. Huumausainerikosten selvitysprosentti oli vuonna 2024 yhteensä 89,5.