Hypoteesi (m.kreik. ὑπόθεσις ’olettamus; neuvo; puheenaihe’) on ehdotettu selitys ilmiölle. Jotta hypoteesi voisi olla tieteellinen hypoteesi, tieteellinen menetelmä vaatii, että sitä tulisi voida testata kokeellisesti. Vaikka sanoja ”hypoteesi” ja ”teoria” käytetään usein synonyymeinä, tieteellinen hypoteesi ei ole sama asia kuin tieteellinen teoria. Työhypoteesi on alustavasti hyväksytty hypoteesi, joka on ehdotettu tutkimusta varten.
Termillä hypoteesi on eri merkitys muodollisessa logiikassa, jossa sitä käytetään proposition edeltäjänä. Propositiossa ”Jos P, sitten Q”, P kuvaa hypoteesia (tai edeltäjää) ja Q:ta voi kutsua seuraukseksi. P on olettamus (mahdollisesti kontrafaktuaalisessa) Mitä jos -kysymyksessä.
Adjektiivi hypoteettinen – tarkoittaen joko ”hypoteesin luonteen omaava” tai, että asian olemassaolon oletetaan olevan hypoteesin välitön seuraus – voi viitata mihin tahansa edellä mainittuihin ”hypoteesi”-termin merkityksiin.

Jotkut ihmiset viittaavat ongelman ratkaisun kokeiluversioon termillä ”hypoteesi” (tai ”valistunut arvaus”) koska se tarjoaa mahdollisen ratkaisun, joka perustuu olemassa olevaan näyttöön. Jotkut tieteilijät kuitenkin torjuvat ”valistunut arvaus” -käsitteen virheellisenä.
Theodore Schickin ja Lewis Vaugh’n mukaan hypoteesin koetteluun tarvitaan:
Työhypoteesi on hypoteesi, joka on alustavasti hyväksytty tulevan tutkimuksen perustaksi toivossa, että voitaisiin saavuttaa puolustettavissa oleva teoria (vaikka hypoteesi lopulta epäonnistuisi). Kaikkien muiden hypoteesien tavoin, työhypoteesi on odotuksista koostuva väite, joka voi olla sidottuna empiirisen tutkimuksen eksploratiiviseen tarkoitukseen. Työhypoteeseja käytetään usein käsitteellisinä kehyksinä laadullisessa tutkimuksessa.