| Italian taistelut | |
|---|---|
| Osa toista maailmansotaa | |
 |
|
| Päivämäärä | 10. heinäkuuta 1943 – 2. toukokuuta 1945 |
| Paikka | Italia, San Marino |
| Lopputulos | Liittoutuneiden voitto |
| Osapuolet | |
Liittoutuneet: Yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat Ranska Puola Kanada Etelä-Afrikka Italian vastarintaliike Intia Uusi-Seelanti Italia (8. syyskuuta 1943 alkaen) Brasilia Kreikka Australia Tšekkoslovakia |
Akselivallat: Saksa Italia (8. syyskuuta 1943 asti) Italian sosiaalinen tasavalta (23. syyskuuta 1943 – 25. huhtikuuta 1945) |
| Komentajat | |
| Dwight D. Eisenhower Henry Maitland Wilson Harold Alexander |
Albert Kesselring Heinrich von Vietinghoff Benito Mussolini Rodolfo Graziani |
| Tappiot | |
| Sisilia: 22 0000 Manner: noin 305 000–313 500 sotilasta 8 011 lentokonetta |
Sisilia: 165 000 Manner: 336 650–580 600 |
|
noin 152 940 siviiliä sai surmansa |
|
Italian taistelut toisessa maailmansodassa kuvaa liittoutuneiden sotatoimia Italiassa ja sen lähialueilla vuodesta 1943 alkaen aina Euroopan sotatoimien päättymiseen saakka. Liittoutuneiden yhteisesikunta (engl. Joint Allied Forces Headquarters) vastasi kaikkien liittoutuneiden maavoimien sotatoimien johtamisesta Välimeren alueella. Se suunnitteli ja toteutti Sisilian maihinnousun sekä Italian mantereelle tehdyt maihinnousut sekä siellä käydyt taistelut aina Saksan antautumiseen toukokuussa 1945 saakka.
On arvioitu, että Italiassa syyskuussa 1943 alkaneissa taisteluissa olisi saanut surmansa huhtikuuhun 1945 mennessä kaikkiaan 60 000 liittoutuneiden ja 50 000 saksalaista sotilasta. Kaikkiaan sotatoimissa kaatui, haavoittui, jäi sotavangiksi tai katosi noin 320 000 liittoutuneiden sotilasta ja vastaava akselivaltojen luku oli noin 336 500 miestä ottamatta huomioon sodan päättyessä antautuneita. Millään muulla läntisen Euroopan sotatoimialueella jalkaväkijoukot eivät kärsineet yhtä suuria tappioita.
Italian sisällä olevat San Marinon ja Vatikaanin valtiot kärsivät myös sotatoimista.
