Operaatio Husky
| Operaatio Husky | |
|---|---|
| Osa Italian taisteluja toisessa maailmansodassa | |
 Yhdysvaltalainen rahtilaiva Robert Rowan räjähtää saatuaan osuman saksalaisen pommittajan pommista. |
|
| Päivämäärä | 9. heinäkuuta – 17. elokuuta 1943 |
| Paikka | Sisilia |
| Lopputulos | Liittoutuneiden voitto |
| Osapuolet | |
Liittoutuneet: Yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat Intia Kanada Vapaa Ranska Australia |
 Italia Saksa |
| Komentajat | |
| Harold Alexander Dwight D. Eisenhower Bernard Montgomery George S. Patton |
 Alfredo Guzzoni Albert Kesselring Fridolin von Senger und Etterlin |
| Vahvuudet | |
| 160 000 sotilasta 14 000 ajoneuvoa 600 panssarivaunua |
350 000 sotilasta |
| Tappiot | |
| Yhdysvallat: 2 237 kaatunutta 6 544 haavoittunutta Yhdistynyt kuningaskunta: 2 721 kaatunutta 10 122 haavoittunutta Kanada: 562 kaatunutta 664 haavoittunutta |
29 000 kaatunutta, haavoittunutta tai kadonnutta 140 000 vangittua |
Operaatio Husky oli koodinimi liittoutuneiden joukkojen maihinnousulle Sisiliaan toisessa maailmansodassa 9.–10. heinäkuuta 1943. Se käynnisti Italian taistelut, jotka jatkuivat kevääseen 1945 asti. Maihinnousua seurasivat kuusi viikkoa kestäneet taistelut Sisilian hallinnasta. Liittoutuneet saivat saaren hallintaansa ja vapauttivat samalla Välimeren laivareitit ja nostivat Maltan saarron.
Taustaa
- Pääartikkeli: Italia toisessa maailmansodassa
Fasistinen Italia oli liittynyt toiseen maailmansotaan kesäkuussa 1940 Adolf Hitlerin johtaman natsi-Saksan kanssa liittolaisena. Italialaiset osallistuivat taisteluihin niin Pohjois-Afrikan rintamalla kuin Neuvostoliittoa vastaan itärintamalla. Aloite sodassa alkoi kuitenkin vähitellen siirtyä liittoutuneille, ja italialaisten tyytymättömyys sotaa ja hallintoaan kohtaan kasvoi.
Marraskuussa 1942 liittoutuneet nousivat maihin Pohjois-Afrikassa, ja sota Afrikassa päättyi liittoutuneiden voittoon. Rintaman avaamisella Italiaan liittoutuneet pyrkivät helpottamaan Neuvostoliiton painetta itärintamalla. Liittoutuneet sopivat maihinnoususta Sisiliaan konferenssissaan Casablancassa vuoden 1943 alkupuolella sen jälkeen, kun harkitut maihinnousukohteet Korsika ja Sardinia oli päätetty hylätä.
Joukot
- Pääartikkeli: Luettelo operaatio Huskyn joukoista
Liittoutuneet
Operaatio Huskyn lähtökohtana oli kahden armeijan saman aikainen maihinnousu saarelle. Toinen armeija nousisi maihin etelärannikon keskiosaan ja toinen kaakkoisrannikolle. Maihinnousuja tukisi laivaston tykistö sekä ilmavoimien taktiset pommitukset, ilmarynnäköt ja hävittäjien tarjoama ilmasuoja. Operaatio vaati monimutkaisten komentosuhteiden järjestämisen ja siten operaation johto annettiin Dwight D. Eisenhowerille liittoutuneiden Pohjois-Afrikan joukkojen komentajana. Hänen varamiehekseen sijoitettiin Sir Harold Alexander, joka oli samalla maavoimien komentajana. Kenraalimajuri Walter Bedell Smith oli esikuntapäällikkönä. Laivaston komentajana oli amiraali Andrew Cunningham.
Maavoimat
Liittoutuneiden maavoimat muodostivat Alexanderin komennossa olleen liittoutuneiden 15. armeijaryhmän. Se koostui Yhdysvaltain ja Ison-Britannian armeijoista, joista oli muodostettu kaksi taisteluosastoa. Itäisen taisteluosaston eli Task Force 545:n komentajana oli Bernard Montgomery ja siihen kuului brittiläinen 8. armeija. Läntisen taisteluosaston eli Task Force 343:n komentajana oli George S. Patton ja siihen kuului Yhdysvaltain 7. armeija.
Maihinnousevien joukkojen lisäksi tehtiin maahanlaskut kummankin taisteluosaston alueelle. Itäisellä alueella kenraalimajuri George F. Hopkinsonin komentama brittiläinen 1. maahanlaskudivisioona valtasi siltoja ja merkittäviä maastonkohtia.
Laivasto
Laivasto oli myös jaettu maavoimien kuljetus- ja tukitarpeiden mukaisesti kahteen osastoon. Itäinen laivasto-osasto oli muodostettu Välimeren laivastosta komentajanaan Bertram Ramsay. Läntinen laivasto-osasto oli muodostettu Yhdysvaltain 8. laivastosta komentajanaan H. Kent Hewitt. Laivasto-osastojen komentajat olivat operaation laivastokomentajan Andrew Cunninghamin alaisia.
Ilmavoimat
Operaation aikana liittoutuneiden Pohjois-Afrikassa ja Välimerellä olleet ilmavoimien yksiköt muodostivat Välimeren ilmatoiminta-alueen (engl. Mediterranean Air Command), jonka komentajana oli ilmamarsalkka Sir Arthur Tedder. Ilmatoiminta-alueen merkittävin yhtymä oli kenraaliluutnantti Carl Spaatzin Tunisiasta johtama Luoteis-Afrikan alue (engl. Northwest African Air Forces), johon kuului Yhdysvaltain 12. ja 9. ilma-armeijoiden sekä Royal Air Forcen yksiköitä. Niiden tehtävänä oli operaation tukeminen. Osia kenraaliluutnantti Yhdysvaltain 9. ilma-armeijasta operoi Tunisiasta ja Egyptistä ja varailmamarsalkka Sir Keith Parkin alainen Maltan ilmaesikunta toimi Maltalla. Yhdysvaltain 9. ilma-armeijan yksiköt siirtyivät Sisilian etelärannikon lentokentille heti niiden varmistuttua.
Akselivallat
Sisiliaan oli sijoitettu kaksi kenraali Alfredo Guzzonin Italian 6. armeijan armeijakuntaa.lähde? Saarella oli myös kaksi laivaston alaista linnoitusaluetta (ital. Piazza Militari Marittime), joiden komentajina olivat laivastoesikunnan alaiset amiraalit.lähde? Sisiliaan oli sijoitettu 350 000 akselivaltojen sotilasta, joista kolmannes oli saksalaisia. Merkittävimmät saksalaisyhtymät olivat panssaridivisioona Hermann Göring sekä 15. panssarikrenatööridivisioona. Puolet Italian joukoista mudoosti neljä divisioonaa ja esikuntajoukot.lähde? Loput oli tukevia joukkoja tai rannikkojoukkoja.
Heinäkuun lopulla Sisiliaan siirrettiin Saksan 1. laskuvarjodivisioona sekä 29. panssarikrenatööridivisioona sekä joukkoja johtamaan panssarikenraali Hans-Valentin Huben XIV panssariarmeijakunnan esikunta.
Operaatiosuunnitelma
Pattonin armeijan ensimmäisiksi tavoitteiksi määrättiin Scoglitti, Gela ja Licata ja Montgomeryn armeijan tavoitteeksi Pasceron niemimaa.
Maihinnousu
Akselivaltojen lentokoneet havaitsivat 9. heinäkuuta 1943 kuusi Maltalta lähtenyttä laivasaattuetta, jotka suuntasivat kohden Sisiliaa. Italian 6. Armeijan esikunta sai 10. heinäkuuta kello 5 aamulla tiedon maahanlaskuista.
Maahanlasku
Yhdysvaltalaisen maahanlaskuosaston 2 781 miestä kuljetettiin 226:lla C-47-kuljetuskoneella, mutta vain 200 sotilasta laskeutui kohdealueelle.
Brittien 1 200 sotilaan maahanlaskuosasto lähti matkaan 137:llä Horsa- ja Waco-liitokoneella. Muodostelma hajosi, jolloin osa koneista eksyi. Osaston koneista 69 laskeutui mereen, jolloin yli 200 sotilasta hukkui, 56 konetta laskeutui hajalleen ja vain 12 konetta (73 sotilasta) laskeutui määrättyyn kohteeseen.
Taisteluiden alkuvaihe
Laivasto suoritti tulivalmistelun ja lentokoneet pommittivat suunniteltujen maihinnousualueiden puolustuslaitteita. Yhdysvaltalaiset Gelaan hyökänneet joukot tuhosivat taisteluissa lähes täydellisesti Italian 206. rannikkodivisioonan ja 18. rannikkoprikaatin.lähde? Samana iltana kenraali Guzzoni määräsi 15. panssarikrenatööridivisioonan etenemään kohti Ennaa. Panssaridivisioona Hermann Göringille ja divisioona Livornolle annettiin käsky puhdistaa Gelan sillanpää yhdysvaltalaisista joukoista.
Akselivaltojen vastahyökkäys alkoi 11. heinäkuuta hyökkäyksellä Yhdysvaltain 1. divisioonan asemiin Niscemissa. Merellä olleet Yhdysvaltain laivaston risteilijät USS Boise ja USS Savannah antoivat maajoukoille tulitukea ampuen yhteensä 3 194 laukausta 152 ja 127 millimetrin kranaatteja hyökkääjien ryhmityksiin. Alusten tuli tuhosi 30 panssarivaunua pysäyttäen etenemisen.
Montgomeryn komentama 8. armeija valtasi laukaustakaan ampumatta Syrakusan ja Augustan satamat, joista varuskunnat olivat vetäytyneet.
7. ja 8. armeija kohtasivat 14. heinäkuutalähde?, jolloin ne saivat haltuunsa Ragusan ja Comisin lentokentät. Kentät kunnostettiin nopeasti, jolloin alueen ilmaherruus kyettiin lopullisesti varmistamaan.
Puolustuksen lujittaminen
Sotamarsalkka Albert Kesselring siirsi Sisiliaan kaksi maahanlaskurykmenttiä ja 29. panssarikrenatööridivisioonan (kenraalimajuri Fries). Saksan XIV panssariarmeijakunta komentajanaan kenraali Hube otti 17. heinäkuuta komentoonsa Sisiliassa olevat saksalaiset joukot. Hube ryhmitti joukkonsa Etnan rinteille Cataniasta San Stefanoon sulkien pääsyn Messinaan.
Katso myös
- Operaatio Avalanche eli maihinnousu Salernoon syyskuussa 1943
Lähteet
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Doherty 2006; Morison 2011 & Polmar 2006. |
- Doherty, Richard: None Bolder - The History of the 51st Highland Division in the Second World War. Gloucestershire: Spellmount, 2006. ISBN 1-86227-317-0 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Molony, C. J. C.: The Mediterranean and Middle East Volume V The Campaign in Sicily 1943 and The Campaign in Italy 3rd September 1943 to 31st March 1944. Uckfield, East Sussex: The Naval & Military Press, 2004. ISBN 1-845740-69-6 (englanniksi)
- Morison, Samuel Eliot: History of United States Naval Operations in World War II Volume 9: Sicily-Salerno-Anzio January 1943-June 1944. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 2011. ISBN 978-1-59114-575-2 (englanniksi)
- Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Italy - World War II | Britannica Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.8.2026. (englanniksi)
- 1 2 Roberts, Andrew: Sodan myrskyssä: toisen maailmansodan uusi historia, s. 448–449. (Alkuteos The Storm of War: A New History of the Second World War, 2009.) Suomentanut Simo Liikanen. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2010. ISBN 978-951-20-8264-3
- ↑ Molony 2004, s. 3–7
- ↑ Molony 2004, s. 7
- ↑ Molony 2004, s. 26–27
- ↑ Bauer, Eddy: Toinen maailmansota osa 1, s. 145. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-0-05841-6 (englanniksi)
- 1 2 Lappi, Ahti: Ilmatorjunta ilmasodassa 1794 - 1945, s. 241. Vaasa: Ilmatorjuntasäätiö, 2000. ISBN 951-95594-3-4
Aiheesta muualla
