Jalmari Finnen vanhemmat olivat kirjakauppias Johan Adolf Gustaf Finne (1847–1926) ja Vilhelmina Westerling (1846–1926). Finnen isä Johan Adolf Gustaf Finne oli Tampereella asuneen varatuomari, asianajaja Gustaf Adolf Finnen (1801–1867) ja tämän kotitalossa Kangasalan Monickalassa Rosilan puustellissapiikana olleen, Alajärveltä kotoisin olleen Ulrika Frabackan (1824–1872) avioton lapsi. Finnen suvun ensimmäinen tunnettu jäsen oli noin 1620–1660 elänyt Erik Finne. Suvun miehet osallistuivat Suuren Pohjan sodan, Pikkuvihan, Kustaa III:n sodan ja Suomen sodan taisteluihin. Finnen lapsuudessa hänen perheensä piti kauppaa Kangasalan keskustassa. 1885 perhe muutti Helsinkiin. Finne pääsi ylioppilaaksi 1894 Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta. Näyttelijä Olga Poppius ja taiteilija, opettaja Hilkka Finne olivat Jalmari Finnen sisaria.
Finne käänsi suomen kielelle lähes 200 näytelmää ruotsin, norjan, tanskan, saksan, ranskan ja englannin kielistä ja hän suomensi myös ooppera- ja operettilibrettoja. Jo vuonna 1895 esitettiin Finnen ensimmäinen näytelmä Miranda ja pari hänen näytelmäsuomennostaan. Finnen oma näytelmätuotanto käsitti muun muassa näytelmät, laulunäytelmät ja operetitHarvialan tarina, Kauppaparooni, Admirabilis, Sysmäläinen näytelmänä ja operettina, Pikku kreivitär, Jaakko Ilkka Nokialla, Isänmaan tähden, Kahden isän poika, Rakas univormu. Monet Finnen näytelmät kuten Pitkäjärveläiset, Tampere, Suutarin tyttäret ja Maria Kristiina kuvasivat Tampereen ja sen lähiseudun kansanelämää tuomiokirjoihin tai muihin asiakirjoihin pohjautuen. Finnen ensimmäinen huomattava romaani oli 1909 ilmestynyt turkulaisten 1600-luvun ylioppilaiden elämää kuvaava Ylioppilaita. Helsingin ylioppilaselämää kuvaili romaani Kultainen nuoruus ja useiden Finnen muiden romaanien aiheet ovat Suomen historiasta (Nuijasota, Sysmäläinen, Lapsikuningas ja hänen soturinsa, Vuosisatain vaatimus, Pyhä Birgitta ja Historiallisia rakkauskirjeitä). Vakava-aiheisia olivat romaanit Äidit, Sammuva valo ja Ikuinen kysymys ja humoristinen romaani oli Hämäläisiä. Finnen jännitysromaaneja olivat Verinen lyhty ja Kohtalon käsi ja toimintaromaaneja Terve mies ja Saapasvarsi. Finne suomensi myös useita kymmeniä romaaneja.
Finne suku- ja asutushistorian tutkijana
Finne alkoi vuonna 1908 suorittamaan valtionarkistossa ja Hämeen kirkonarkistoissa tutkimuksia hämäläisten talonpoikaissukujen vaiheista. Hän havaitsi pian että asiakirjoista saatuja tietoja piti saada jollakin tavoin järjestelmällisesti luetteloitua. Finne alkoi työskentelemään ensin itse, sitten palkkaamiensa apulaisten avustamana, laatiakseen yhtenäisen korttijärjestelmän kaikista Hämeen ja osittain lähimmän Satakunnan seutujen asukkaista, täydentämällä rippikirjoista ja seurakuntien historiakirjoista saatuja henkilötietoja perunkirjoituskirjain, manttaaliluetteloiden ja tuomiokirjain antamin tiedoin. Näin syntyivät yli 20 vuotta kestäneen työn jälkeen sukututkimuksessa käytetyt Jalmari Finnen Kokoelmat. Näiden kokoelmien avulla voitiin selvittää talonpoikaisten sukujen sukujohtoja ja myös monien muuten selvittämättömiksi jääneiden sivistyssukujen sukujohdot. Finnen tutkimusjärjestelmä käsitti vuosien 1539 ja 1809 välisen ajanjakson ensimmäisestä maakirjasta Ruotsin vallan loppuun. Tämän jälkeiseltä ajalta oli riittävän selvät tiedot saatavissa kirkonkirjoista.
Finne sitoi tutkimuksissaan ihmiset asutuksen perusteella aikaansa ja toisiinsa. Näin syntyivät hänen Hämettä koskevat kokoelmansa, jotka käsittivät ihmiset luetteloituina pitäjittään, kylittäin ja taloittain. Jokaisen talon kohdalle sijoitettiin vuosittain talon asukkaat ja näin voitiin luettelosta myös vuosi vuodelta seurata talon omistusta. Finnen järjestelmän perusajatus oli se, että jokainen ihminen oli täydellisesti määrättävissä sen kautta, että hänellä oli nimi, hän oli asunut jossakin ja elänyt määrättyjen vuosien aikana. Järjestelmän runko muodostettiin maakirjojen, kymmenysveroluetteloiden ja manttaaliluetteloiden avulla ja sen jälkeen voitiin muualta saadut irralliset tiedot liittää siihen mukaan kukin omalle paikalleen. Finne alkoi oma-alotteisesti ja omin varoin suorittaa sukututkimusta Hämeen ja ylisen Satakunnan alueilta aina 1900-luvulle saakka. Vuonna 1928 eduskunta myönsi varoja tutkimustyön jatkamiseen ja laajentamiseen valtion toimesta koko Suomea käsittäväksi Suomen asutuksen yleisluetteloksi ja tämä työ käynnistyi Finnen johdolla. Ylisen Satakunnan ja Hämeen osalta työ valmistui vuoteen 1934 mennessä.
Vuonna 1926 Finne valmisti Tampereen seurakunnalle luettelon Tampereen kaupungin asukkaista ajalta, joka ulottui kaupungin perustamisesta 1779 aina vuoteen 1850 saakka. Luettelo sisälsi aakkosjärjestyksessä heidän täydelliset nimensä, syntymä- ja kuolinajat, muutot Tampereelle tai Tampereelta pois, vanhempansa ja perhesuhteensa ja vielä talon tai talojen numerot, joissa asinomainen on asunut Tampereella. Kaikkiaan Finne luetteloi noin 14,000 henkilöä.
Finne, Kiljuset ja Etsivä Keskuspoliisi
Etsivän Keskuspoliisin (EK) päällikkö Esko Riekki kuului Jalmari Finnen ystäväpiiriin. Finne hyödynsi tätä yhteyttä nuortenkirjoissaan. Valkoinen torakka -kirjassa esiintyvät toimeliaat poliisihahmot nimillä Esko, Urho ja Janne. Esko Riekin hahmo näyttäytyy myös Kiljusen herrasväessä.
Suhde oli molemminpuolisesti hyödyllinen. Suojelupoliisin historiikin (2009) mukaan Finne välitti Riekille "seurapiireistä" saamiaan tietoja yhteiskunnallisesta liikehdinnästä. Vuonna 1931 Finne raportoi Lapuan liikkeen ja Maakuntain liikkeen suhteista. EK hyödynsi Finnen grafologiaharrastusta: esittelijä Freedy Kekäläinen ihaili Finneä ja piti tätä esikuvanaan grafologia-asioissa.
Viimeiset vaiheet ja jälkimaine
Finne kuoli 63-vuotiaana tammikuussa 1938 pitkälliseen ja vaikeaan sairauteen Salus-sairaalassa Helsingissä. Hänet on haudattu synnyinpitäjänsä Kangasalan hautausmaalle.
Finnen muistelmateos Ihmeellinen seikkailu. Ihmisiä, elämyksiä, mietteitä ilmestyi postuumisti1939. Omaelämäkerraksi tarkoitettu käsikirjoitus jäi kirjailijalta keskeneräiseksi hänen kuollessaan, ja valmiiksi sen toimitti Yrjö Kivimies. Valitut teokset julkaistiin vuonna 1957 yksiniteisenä. Se sisältää romaanit Nuijasota I–II ja Sysmäläinen.
Vuonna 1940 aloitti toimintansa Jalmari Finnen säätiö, jonka perustamisesta Finne oli määrännyt testamentissaan. Säätiön tehtävä on "jatkaa Jalmari Finnen elämäntyötä erityisesti historian tutkimuksen alalla". Se on myös jakanut apurahoja vuodesta 1965 alkaen.
Finnen kunniaksi on nimetty Pirkanmaan Plättä, kotimaiselle nuortenkirjalle vuosittain myönnettävä palkinto. Ensimmäisenä palkinnon sai Anni Polva teoksestaan Tiinakin ratsastaa vuonna 1975. Palkinto on saanut nimensä Kiljusen perheen kuopuksen Plätän mukaan.
Edouard Pailleron: Kipinä: yksinäytöksinen komedia. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
Leopold Adler: Kolme sanaa vaan: 1-näytöksinen huvinäytelmä. Weilin & Göös, Helsinki 1904
Wolfgang Gyalu: Kuherrusajan kuluttua: 1-näytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
Paul Perron: Minä ja anoppini: yksinäytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
Ludwig Fulda: Neiti leski: yksi näytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
Georg Richard Kruse: Sydämettömät: 1-näytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
Demetrius Schrutz: Sähkörakkautta: yksi näytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
Tyhmä-Jussi: 1-näytöksinen ilveily; mukaelma ranskankielestä. Yrjö Weilin & Kumpp., Helsinki 1904
Théodore Barrière: Taistelu ja voitto: huvinäytelmä yhdessä näytöksessä. Yrjö Weilin & Kumpp., Helsinki 1905
H. G. Wells: Kun nukkuja herää: romaani. Otava 1907
Maurice Leblanc: Arsène Lupin: hienonmaailman varastaiteilija; alkulauseen kirjoittanut Jules Claretie; ranskan kielestä suomensi Jalmari Finne. Karisto 1908, 3. tark. painos 1967 nimellä Arsène Lupin, herrasmiesvaras (alkuteos Arsène Lupin: gentleman cambrioleur)
Maurice Leblanc: Arsène Lupin taistelussa Sherlock Holmesta vastaan 2. Karisto 1908
Tristan Bernard: English spoken: 1-näytöksinen ilveily. Lilius & Hertsberg, Helsinki 1910
Historiallisia rakkauskirjeitä; koonnut ja suomentanut Jalmari Finne. Otava 1911
Alexandre Dumas vanhempi: Mont-Criston kreivi. Otava 1911-1912 (alkuteos Le comte de Monte-Cristo)
Alexandre Dumas vanhempi: Historialliset romaanit 6, Bastiljin valloitus: romaani Ranskan vallankumouksesta. Karisto 1918
Alexandre Dumas vanhempi: Historialliset romaanit 7, Romaani Ranskan vallankumouksesta: Ange Pitou. Karisto 1918
Laulujen sanoja operettiin "Nuoruuden kevät": mukaelma; säveltäneet Walter Kollo ja Willy Bredschneider. Kaarlo Saarnio, Helsinki 1919 (alkuteos Wie einst im Mai)
Maurice Magre: Kultainen vasikka. Suomentaja, Helsinki 1920 (alkuteos Le veau d'or)
Richard Wagner: Valkyyria. Suomalainen ooppera, Helsinki 1920
Richard Wagner: Nyrnbergin mestarilaulajat: 3-näytöksinen ooppera; suom. Jalmari Finne. Suomalainen ooppera, Helsinki 1921
Iloinen leski: 3-näytöksinen operetti; laulujen sanat Victor Léon ja Leo Stein; suom. Jalmari Finne; säv. Frans Lehár; orkesterille sov. Kyösti Teljo. Kotkan työväen teatteri, Kotka 1922
Leo Stein ja Bela Jenbach: Hollantilaistyttö: laulujen sanat; suom. Jalmari Finne; säveltänyt Emmerich Kálmán. Kotkan työväen teatteri, Kotka 1923
Leo Stein ja Bela Jenbach: Mustalaisruhtinatar: 3-näytöksinen operetti; suom. Jalmari Finne; säveltänyt Emmerich Kàlmàn. Joensuun teatteri, Joensuu 1925
Maurice Leblanc: Arsène Lupin ja Sherlock Holmes; Vaaleatukkainen nainen , 3. tark. painos Karisto 1968 (alkuteos Arsène Lupin contre Sherlock Holmes)
