| Jeane Kirkpatrick | |
|---|---|
| Yhdysvaltain Yhdistyneiden kansakuntien suurlähettiläs | |
| Presidentti | Ronald Reagan |
| Edeltäjä | Donald McHenry |
| Seuraaja | Vernon A. Walters |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. marraskuuta 1926 Duncan, Oklahoma |
| Kuollut | 7. joulukuuta 2006 (80 vuotta) Bethesda, Maryland |
| Puoliso | Evron Kirkpatrick |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraatit (1970-luku–1985) Republikaanit (1985–2006) |
Jeane Jordan Kirkpatrick, o.s. Jordan (19. marraskuuta 1926 – 7. joulukuuta 2006) oli yhdysvaltalainen konservatiivinen poliitikko ja politiikan tutkija. Hän työskenteli Ronald Reaganin ulkopoliittisena neuvonantajana tämän vuoden 1980 presidentinvaalikampanjassa. Sen jälkeen Kirkpatrick nimitettiin ensimmäisenä naisena Yhdysvaltojen YK-suurlähettilääksi.
Jeane Jordan syntyi 1926 Duncanissa Oklahomassa. Hänen vanhempansa olivat Welcher ja Leona Jordan. Perhe muutti Illinoisiin, kun Jeane oli 12-vuotias.
Jordan meni opiskelemaan politiikan tutkimusa, ja hän suoritti 1948 alemman korkeakoulututkinnon Barnard Collegesta. Maisteriksi hän valmistui 1950 Columbian yliopistosta. Seuraavana vuonna hän aloitti Yhdysvaltain ulkoministeriössä tiedustelututkimusviraston tutkimusanalyytikkona, mutta jätti paikkansa pian jatkaakseen opintojaan stipendin turvin Pariisin yliopiston politiikan tutkimuksen instituutissa. Hän palasi Yhdysvaltaihin 1953 ja meni kaksi vuotta myöhemmin naimisiin Evron Kirkpatrickin kanssa.
Kirkpatrick toimi valmistuttuaan samaan aikaan sekä demokraattisen puolueen komiteoissa että puolustusministeriössä. Hän työskenteli vuodet 1956–1962 Fund for the Republic -järjestössä.
Kirkpatrick sai vuonna 1962 politiikan tutkimuksen apulaisprofessorin paikan Trinity Collegesta. Hänen uransa jatkui 1967 Georgetownin yliopistossa, ja seuraavana vuonna hän suoritti väitöstutkimuksensa Columbian yliopistosta. Hänen väitöskirjansa käsitteli Argentiinan peronistista liikettä. Väitöstutkimuksensa aikana hän opiskeli muun muassa Franz Neumannin ja muiden denatsifikaation kanssa työskennelleiden eurooppalaisten kanssa. Hän myös tutustui Hannah Arendtin teokseen Totalitarismin synty, jonka kautta hän sai omiensa sanojen ”akuutin poliittisen tietoisuuden”. Kirkpatrickin ensimmäinen kirja The Strategy of Deception: A Study in World-wide Communist Tactics analysoi kommunististen puolueiden tapaa laajentaa kommunistista vallankumousta kolmannessa maailmassa.
Kirkpatrick oli aktiivinen demokraattisessa puolueessa ja oli muun muassa vuonna 1972 mukana Hubert Humphreyn vuoden 1972 presidentinvaalikampanjassa. Hän alkoi kuitenkin tulla huomattavan pettyneeksi demokraattien liberaaliin siipeen ja oli vuonna 1972 perustamassa Coalition for a Democratic Majorityä.
Kirkpatrickin essee Dictatorships and Double Standards julkaistiin 1979 Commentary-lehdessä. Siinä hän esitti, että Yhdysvaltojen pitäisi erottaa antikommunistiset autoritaariset hallinnot kommunistisista hallinnoista. Hänen esittämäänsä politiikkaa autoritaaristen antikommunistien tukemista on kutsuttu Kirkpatrickin doktriiniksi. Ronald Reagan oli niin vakuuttunut Kirkpatrickin konservatiivisista näkemyksistä, että hän otti tämän vuoden 1980 presidentinvaalikampanjan kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi.
Presidentiksi valittu Reagan valitsi Kirkpatrickin Yhdysvaltain pysyväksi edustajaksi eli lähettilääksi Yhdistyneisiin kansakuntiin. Hän toimi tehtävässä vuosina 1981–1985. Hän oli kuitenkin poliittisesti sen verran kokematon, ja hän ei oikein osannut saada näkemyksiään läpi vastahakoisesta hallintokoneistosta. Lähettiläänä hän kiisteli usein Reaganin ulkoministerin Alexander Haigin kanssa. Kirkpatrick kannatti länsimielisiä diktatuureja ennen vasemmistolaisi vallankumouksia.
Kirkpatrick liittyi 1986 republikaaniseen puolueeseen ja palasi samana vuonna opettamaan Georgetownin yliopistoon. Hän kuitenkin jatkoi edelleen poliittisena neuvonantajana, mutta hänen näkemyksensä erosivat usein haukkamaisten uuskonservatiiveista. Hän muun muassa kirjoitti Neuvostoliiton kaaduttua Commentaryyn, että Yhdysvaltoihin pitäisi palata ”normaaliksi valtioksi normaalina aikana”. Kirkpatrickin mielestä Yhdysvaltojen ei pitäisi pyrkiä edistämään oman imperiumin luomista. Republikaanien kansallisessa puoluekokouksessa 1996 hän syytti Bill Clintonin hallintoa maan sotavalmiuden rappeuttamisesta. Hänen mukaansa Clinton oli antanut YK:lle Yhdysvaltoin joukkojen hallinnasta, ja hän myös katsoi, että yhdysvaltalaisia joukkoja oli lähetetty vaillinaisin asein ja tiedoin alueille, joilla ei ollut Yhdysvalloille mitään mitään kansallista merkitystä.
Kirkpatrick oli yksi niistä, jotka vaativat kongressia julistamaan sodan ”koko fundamentalistista islamilaisterroristiverkostoa” vastaan syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.