Jeanne Calment

Varhaiselämä

Calmentin isä oli laivanrakentaja Nicolas Calment (1837–1931) ja äiti Marguerite Gilles (1838–1924). Jeannen veli François oli häntä kymmenen vuotta vanhempi ja kuoli vuonna 1962. Perheeseen kuuluivat lisäksi Antoine ja Marie, jotka kuitenkin kuolivat jo pikkulapsina. Perheen mahdollisista muista lapsista ei ole tietoa, mutta Jeannen tiedetään olleen perheen nuorin. Hänen pitkäikäisyyteensä saattoivat vaikuttaa myös perintötekijät, sillä suvussa esiintyi muutenkin pitkäikäisyyttä: isä eli 94-vuotiaaksi, äiti 86-vuotiaaksi ja veli 97-vuotiaaksi.

Jeanne Calment kastettiin 23. helmikuuta 1875, ja hänet kirjattiin vuoden 1876 väestönlaskentaan. Hänen pitkäikäisyytensä todentamista tukevat muun muassa kouludokumentit, jotka osoittavat hänen käyneen kansakoulua, yksityisen sisäoppilaitoksen ja keskikoulun vuosina 1886–1896. 14-vuotiaana Calment tapasi taidemaalari Vincent van Goghin (k. 1890), joka tuolloin asui Arlesissa.

Avioliitto ja perhe

Jeanne Calment avioitui pikkuserkkunsa Fernand Calmentin (1868–1942) kanssa 8. huhtikuuta 1896. Hänellä oli yksi lapsi, Yvonne (1898–1934), joka kuoli keuhkokuumeeseen, sekä yksi lapsenlapsi, Frédéric Billot (1926–1963), joka kuoli moottoripyöräonnettomuudessa. Jeanne kuoli 64 vuotta tyttärensä ja 34 vuotta lapsenlapsensa kuoleman jälkeen.

En viager -sopimus

Vuonna 1965, 90 vuoden iässä ja ilman elossa olevia perillisiä, Calment teki Ranskassa yleisen en viager -sopimuksen lakimies François Raffrayn kanssa, joka oli tuolloin 47-vuotias. Sopimuksen mukaan Raffray maksaisi Calmentille kuukausittaisen summan tämän kuolemaan asti, jolloin Calmentin asunnon omistus siirtyisi hänelle. Sopimuksen tekohetkellä asunnon arvo vastasi noin kymmenen vuoden kuukausimaksuja. Raffrayn epäonneksi Calment eli vielä yli 30 vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, ja lopulta lakimies itse kuoli ensin joulukuussa 1995, jolloin hänen leskensä joutui jatkamaan maksuja.

Vanhuus ja terveys

Calment oli 85-vuotias, kun hänellä todettiin harmaakaihi. Vuonna 1985, noin 110-vuotiaana, hän siirtyi vanhainkotiin. Calment tupakoi säännöllisesti 117-vuotiaaksi ja käytti alkoholia kohtuudella. Hän rakasti myös suklaata, jota hänet kuvattiin syömässä vielä 112-vuotiaana.^lähde?

Calment joutui lonkkaleikkaukseen 114 vuoden ja 11 kuukauden ikäisenä vuonna 1990. Samana vuonna hän esiintyi itsenään Vincent van Goghiin liittyvässä elokuvassa Vincent et moi (suom. Vincent ja minä), minkä myötä Guinness World Records mainitsi hänet maailman vanhimpana potilaana ja vanhimpana näyttelijänä. Calmentin uskotaan olleen kuollessaan viimeinen henkilö, joka oli tavannut van Goghin henkilökohtaisesti.

119-vuotiaana hän oli lähes sokea ja hyvin huonokuuloinen. Calment ei dementoitunut, ja vielä viimeisinä vuosinaan hän vitsaili, että hänellä on ”vain yksi ryppy ja hän istuu sen päällä”. Vaikeasta näkö- ja kuulovammastaan sekä vanhuudestaan huolimatta hänen muistinsa ja henkinen suorituskykynsä säilyivät, eikä hänellä ilmennyt minkäänlaista taantumaa tai motivaation hiipumista. Hieman ennen kuolemaansa Calment osasi yhä kuvailla elämänsä tärkeimpiä vaiheita.

Kuolema

Kysyttäessä, millaisena hän 120-vuotispäivänään näki tulevaisuutensa, Calment vastasi lakoniseen tyyliinsä, että se tulisi olemaan hyvin lyhyt. Calment kuoli 4. elokuuta 1997 kello 10.45 synnyinkaupungissaan Arlesissa. Hän oli kuollessaan 122 vuoden ja 164 vuorokauden ikäinen, ja kuolinsyyksi ilmoitettiin yksinkertaisesti vanhuus.^lähde?