Jussiivi on verbien modus (tapaluokka), joka muistuttaa tehtävältään imperatiivia mutta poikkeaa siitä muodoltaan.
Jussiiveiksi voidaan eri kielten kieliopeissa nimittää ei-kanonisia imperatiiveja eli muita kuin varsinaisia suoria käskyjä, esimerkiksi toivomuksia, toivotuksia tai ritualisoituneita tervehdyksiä (Luoja varjelkoon, Jumal’ antakoon!) ilmaisevia, usein imperatiivin kolmannen persoonan muotoja. Jussiivi-termiä käytetään esimerkiksi amharan, heprean ja arabian, nykyään myös suomen ja joidenkin sukukielten kieliopeissa. Jussiivin tarkat merkitykset ja käytöt vaihtelevat kielittäin, ja imperatiivin ohella sillä on yhtymäkohtia esimerkiksi subjunktiiviin.
Suomen kielioppeihin jussiivi-termi kolmannen persoonan (tehköön, tehkööt) tai passiivin (tehtäköön) imperatiivimuotojen nimityksenä tuli viimeistään 2004 ilmestyneen Ison suomen kieliopin myötä. Virolaisessa kieliopinkirjoituksessa termiä jussiiv (vir. möönev kõneviis) on käytetty jo 1970-luvulla.
Suomen kielen jussiivi ilmaisee velvoitetta, sallimista tai myönnytystä. Jussiivin tunnus on yksikössä -koon ~ -köön ja monikossa -koot ~ -kööt.
Toisin kuin 2. persoonan imperatiivi, jussiivi saa yleensä subjektin. Jussiivilause ei välttämättä ala verbillä kuten varsinaiset 2. persoonan imperatiivilauseet, vaan sekä subjekti että objekti voivat olla sekä ennen verbiä että sen jälkeen. Objekti on samassa sijassa kuin subjektillisessa väitelauseessakin. Jussiivi on puheessa harvinainen, ja sen yksikkö- ja monikkomuotojen käytössä esiintyy kirjoituksessakin horjuvuutta. Yksikön sijasta käytetään toisinaan t-päätteistä muotoa, johon sisältyy tunteenomaista lisäsävyä: Olihan se vähän harhaanjohtava otsikko, mutta olkoot, menihän se vissiin hyvään tarkoitukseen. Jotkut jussiivimuodot ovat kiteytyneet huudahduksiksi tai päivittelyiksi, kuten Eläköön!, hyi olkoon ja varjelkoon.
Jussiivi on tavallinen säädöskielessä: Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Puhumista tarkoittavan verbin passiivimuotoinen jussiivi on puolestaan kirjoittajan keino esittää ikään kuin itselleen suunnattu kehotus kertoa tai selittää: -- sanottakoon vielä kerran: --. Usein jussiivilla on konsessiivinen, asiaintilaan mukautumista ilmaiseva merkitys: Tärkeintä on pätevyys; olkoon viranhaltija mies tai nainen.
Viron kielen jussiivi muistuttaa muodoltaan imperatiivin 3. persoonaa, mutta on eriytynyt imperatiivista, ja jotkut virolaiset tutkijat ovat sitä mieltä, että myös 3. persoonassa pitäisi tehdä ero varsinaisen imperatiivin (jolla on persoonataivutus) ja jussiivin välillä. Alkuaan 3. persoonan -gu/-ku-päätteistä muotoa käytetään jussiivissa kaikissa persoonissa: Ah mina tehku päev läbi palehigis tööd! ’Ai minun pitäisi tehdä (”minä tehköön”) kaiket päivät työtä otsani hiessä!’ Myös viron jussiivia käytetään konsessiivisessa eli ehdon myöntämisen merkityksessä: Olgu te pealegi oodanud siin juba kaks tundi, mina ei saa teid millegagi aidata ’vaikka miten olisitte (”olkoon te vain”) odottanut täällä jo kaksi tuntia, minä en voi mitenkään auttaa teitä’.
Samoin kuin virossa, myös liivin uudemmissa kieliopeissa jussiiviksi nimitetään imperatiivin 3. persoonan useimmiten -g- tai -gõ-päätteisiä muotoja. Niitä käytetään tyypillisesti ilmaisemaan käskyä tai pyyntöä, joka tulee joltakulta muulta kuin puhujalta ja kohdistuu johonkuhun muuhun kuin puhuteltavaan, esimerkiksi siteeratuissa käskyissä: Nai kītõn, algõ Mikīļ kārtag. ’Nainen (oli) sanonut: älköön Mikīļ pelätkö.’ Jussiivin yhteydessä käytetään usein partikkelia la’z, esim. La’z võtāg sīe ibīz ja pangõ rattõd je’ddõ. ’Ottakoon sen hevosen ja pankoon rattaiden eteen.’ Liivin jussiivia käytetään myös tarkoitusta ilmaisevissa sivulauseissa: Ne’i ta āndab sīe botīļ la’z jūogõ. ’Niin hän antaa sen pullon, jotta hän joisi / hänelle juotavaksi (”juokoon”).’