Subjunktiivi

Latina

Latinan kielen konjunktiivilla ilmaistaan päälauseessa toivomuksia ja toivotuksia, kehotuksia, kieltoja, epäilyksiä tai oletuksia:

• valeat! ’voikoon hän hyvin!’
• Consules id faciant! ’Konsulit tehkööt sen!’
• Ne hoc feceris! ’Älä vain tee niin!’
• Hoc nemo credat. ’Tuota ei taida kukaan uskoa.’
• Quid faciam? ’Mitä minun pitäisi tehdä?’

Sivulauseissa konjunktiivi esiintyy esimerkiksi konjunktioiden ut (’että, jotta’), ne (’ettei, jottei’), cum (’kun, vaikka’) ja si (’jos’) yhteydessä, epäsuorissa kysymyslauseissa sekä toisen sanomana esitetyssä puheessa:

• Te moneo, ut bono animo sis! ’Kehotan, että olisit reippaalla mielellä!’
• Te moneo, ne id facias! ’Kehotan, että et tekisi sitä!’
• Si hoc fecisses, te laudarem. ’Jos olisit tehnyt niin, ylistäisin sinua.’
• Quaesivit, quid faceret Caesar. ’Hän kysyi, mitä Caesar tekee.’

Italia

Italian kielessä konjunktiivia käytetään ilmaisemaan mielipidettä, mahdollisuutta, epäilyä, ihmetystä, hämmästystä, tyytymättömyyttä, pelkoa, toivoa, halua, tahtoa tai toivomusta. Sillä voidaan jättää myös kuulijalle mahdollisuus olla eri mieltä kuin puhuja on, ja tätä käytetään erittäin paljon esimerkiksi etelä-Italiassa. Konjunktiivi on myös pakollinen tiettyjen alistuskonjunktioiden kanssa (esimerkiksi affinchè ’jotta’, purchè ’kunhan vain’) ja tiettyjen pronominien tai adverbien kanssa (esim. qualunque ’mikä tahansa’), samoin tietyissä futuuri- tai ehtolauseiden tyypeissä. Konjunktiivilla on italiassa kaikki neljä aikamuotoa (preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti).^lähde?

Esimerkkejä:

• Temo che sia troppo tardi. ’Pelkään, että on liian myöhäistä.’
• Spero che lo facciate. ’Toivon, että teette sen.’
• Vorrei che Clara arrivasse presto. ’Haluaisin, että Clara saapuisi pian.’

Esimerkkejä muista romaanisista nykykielistä

• (espanja): Deseo que estudies más. ’Haluan sinun opiskelevan enemmän.’
• (espanja): Espero que ya hayas mejorado tu conducta. ’Toivon, että olet jo parantanut käytöstäsi.’
• (espanja): ¡No te vayas! ’Älä mene!’
• (portugali): Embora chova, vamos sair. ’Menemme ulos, vaikka sataakin.’
• (portugali): Seja como for, ... ’Oli miten oli, ’... (ser-verbi (olla) ensin subjunktiivin preesensissä, sitten subjunktiivin futuurissa)
• (portugali): Se tu não trouxesses as cartas, não podíamos jogar. ’Jos et tuo kortteja, emme voi pelata.’
• (ranska): Je ne pense pas qu'elle veuille venir avec nous. ’En usko, että hän haluaisi tulla kanssamme.’
• (ranska): Quelle chance qu'il fasse du soleil ! ’Mikä onni, että aurinko paistaa!’
• (ranska): Qu'il pleuve ou fasse soleil, je vais dehors. ’Menen ulos, satoi tai paistoi.’^lähde?

Englanti

Englannin subjunktiivi ilmaisee toivomuksia, ehdotuksia tai hypoteettisia asiaintiloja. Subjunktiivimuodot muistuttavat usein vastaavia indikatiivimuotoja ja erottuvat niistä vain ’olla’-verbin taivutuksen tai yksikön kolmannen persoonan muodon suhteen:

• so be it ’olkoon niin’
• suffice it to say... ’riittäköön, kun sanotaan...’
• they suggested that she visit that fabulous cat ’he ehdottivat, että hän kävisi tapaamassa tuota mahtavaa kissaa’
• I wish I were with that cat now ’toivon, että olisin nyt sen kissan luona’.

Saksa

Saksan kieliopissa erotetaan kaksi konjunktiivia. Konjunktiivi I ilmaisee epäsuoraa esitystä (jonkun sanomaksi tai ajattelemaksi esitettyä):

• Er behauptete, er werde den Mount Everest besteigen. ’Hän väitti että kiipeäisi Mount Everestille.’
• Hilde glaubte, sie habe alles verloren. ’Hilde uskoi että on (olisi) menettänyt kaiken.’

Konjunktiivi II ilmaisee oletettua tai toteutumatta jäänyttä asiaintilaa:

• Wenn er käme, führen wir. ’Jos hän tulisi, me lähtisimme ajamaan.’
• Wenn er gekommen wäre, wären wir gefahren. ’Jos hän olisi tullut, me olisimme lähteneet ajamaan.’

Ruotsi

Ruotsin kielessä verbin konjunktiivimuotoja voi muodostaa nykyään vain ns. vahvoista verbeistä (verbeistä, joiden taivutuksessa ilmenee vartalonsisäistä vaihtelua). Vain ’olla’-verbin konjunktiivimuotoa vore ’olisi’ käytetään nykykielessä yleisesti, muuten konjunktiivimuotojen sijasta käytetään nykyään useimmiten menneen ajan muotoa tai apuverbillä skulle muodostettua rakennetta. Konjunktiivi ilmaisee tyypillisesti oletettua, totuudenvastaista asiaintilaa (suomen konditionaalin tapaan): I så fall sutte han inte här (~ I så fall satt han inte här ~ I så fall skulle han inte sitta här) ’Siinä tapauksessa hän ei istuisi täällä’.