| Konditionaali | |
|---|---|
| Ilmaisee | oletettua, kuviteltua tai toivottua asiaintilaa |
| Suomen kielessä | |
| Persoonat | yksikön 1. persoona (minä) yksikön 2. persoona (sinä) yksikön 3. persoona (hän) monikon 1. persoona (me) monikon 2. persoona (te) monikon 3. persoona (he) passiivi |
| Aikamuodot | preesens perfekti |
| Esimerkki | Kävelisin, jos voisin. |
| Tapaluokat suomen kielessä | |
Konditionaali (vanhoissa suomen kieliopeissa myös ehtotapa) on verbin modus eli tapaluokka, jolla ilmaistaan asiantilan olevan todellisuuden kanssa vaihtoehtoinen: oletettu, toivottu, kuviteltu tai ennustettu. Laajemmassa mielessä termiä voidaan kielitieteessä joskus käyttää ylipäätään ehdollista tai oletettua asiaintilaa ilmaisevista rakenteista.
Konditionaali ilmaisee puhujan toiveen tai kuvittelun mukaista, yleensä (vielä) toteutumatonta tai todenvastaista tilannetta (kukapa minua uskoisi ’kukaan ei luultavasti usko minua’). Useissa kielissä konditionaalia voidaan käyttää myös kohteliaisuuden ilmaisemiseen kehotuksissa, ehdotuksissa tai pyynnöissä, esimerkiksi pohjoissaamessa De dá livččii gáffe (’Tässä olisi kahvia’). Suomessa yksi konditionaalin tyypillisistä käyttötavoista on lasten leikeissä kuvitellun tilanteen luominen: Tää nukke olis nyt vaikka opettaja ja se antas sulle tosi paljon läksyjä.
Suomessa ja useissa muissakin kielissä konditionaali on verbin taivutuskategoria, mutta samoja merkityksiä voidaan ilmaista myös muilla keinoin, esimerkiksi apuverbin tai partikkelin avulla. Useissa kielissä konditionaali kietoutuu yhteen menneen ajan aikamuotojen kanssa. Esimerkiksi englannin kieliopeissa on perinteisesti puhuttu ”konditionaalitempuksesta” (conditional tense), jolla tarkoitetaan etenkin apuverbien be, shall, will ja can menneen ajan muotojen käyttöä konditionaalin merkityksessä: were ’olisi’, should do ’pitäisi tehdä’, would do ’tekisi’, could do ’voisi tehdä’. Venäjässä konditionaalia vastaava merkitys ilmaistaan menneen ajan muodon ja partikkelin by (бы) avulla: Jesli by Saša ne prišol, bylo by skutšno (Если бы Саша не пришёл, было бы скучно) ’Jos Saša ei tulisi, olisi tylsää’ (vrt. Saša ne prišol ’Saša ei tullut’, bylo skutšno ’oli tylsää’).
Joidenkin kielten kieliopeissa modusta, jolla on osittain samantapaisia tehtäviä kuin suomen konditionaalilla, nimitetään irrealikseksi, konjunktiiviksi tai subjunktiiviksi.
Suomessa konditionaalin tunnus on verbin vahva-asteisen vokaalivartalon ja persoonapäätteen väliin sijoittuva -isi-: otta-isi-n, totea-isi-tte. Puhutussa kielessä s:ää edeltävä tai seuraava i voi jäädä pois: otta-s, otta-si-t, men-is. Konditionaali taipuu kaikissa persoonissa sekä passiivissa. Koska suomessa verbinmuoto voi sisältää vain joko tempus- tai modustunnuksen, menneen ajan aikamuodoista on konditionaalissa mahdollinen käytännössä vain perfekti. Konditionaalilla kuten muillakaan tunnuksellisilla moduksilla ei myöskään ole infiniittimuotoja.
Suomen konditionaalin tunnuksella on vastine karjalassa, vepsässä ja inkeroisessa, mutta jo eteläisemmissä lähisukukielissä konditionaalilla on aivan eri tunnus, -ks(i) (esim. vir. oleks, liiv. vȯlks ’olisi’), jolla puolestaan on vastine saamessa. Kaukaisemmista sukukielistä konditionaalimodus joko puuttuu (esimerkiksi komissa konditionaalilauseet muodostetaan venäjän kielen tapaan menneen ajan muotojen ja partikkelin eśkö avulla) tai se on toista alkuperää; esimerkiksi unkarin konditionaalin tunnus -ne- lienee sukua suomen potentiaalin tunnukselle.