Kaljakellunta on avoin ja epävirallinen kesätapahtuma, jossa ihmiset kelluvat kumiveneissä tai muissa kelluvissa välineissä pitkin Keravanjokea tai Vantaanjokea Vantaan ja Helsingin kaupunkien alueella. Tapahtumaan kuuluu oluen juonti. Osallistujamäärä vaihtelee joidenkin satojen ja noin tuhannen ihmisen välillä.
Kaljakellunnan ajankohta on pidetty heinäkuun viimeisenä viikonloppuna tai elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Reitti vaihtelee vuosittain ja määräytyy erilaisten sosiaalisten medioiden ja keskustelufoorumien käyttäjien kesken kollektiivisesti, kunnes kellunnasta vallitsee riittävä yksimielisyys. Tapahtumapäivänä kelluntavälineet on yleensä laskettu vesille ennen puoltapäivää.
Tapahtumalla ei ole virallista järjestäjää. Asiaa on käsitelty myös Vantaan käräjäoikeudessa syksyllä 2009, jolloin käräjäoikeus otti kantaa siihen, onko yleisötilaisuudella tai kokoontumisella järjestäjä, jos siitä sovitaan verkkokeskusteluissa. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan kaljakelluntaa ei varsinaisesti järjestä kukaan, vaan ihmiset löysivät paikalle muun muassa kuulopuheiden ja verkkokeskustelujen kautta. Oikeus katsoi tapahtuman kuuluvan kokoontumisvapauden piiriin.
Vantaan kaupunki on mainostanut Kaljakelluntaa yhtenä kaupungin kesätapahtumista. Kaupunki ei kuitenkaan ole halunnut tapahtuman järjestäjäksi.
Vantaan kaupunginmuseo on kerännyt Kaljakelluntaan liittyviä esineitä ja esitellyt niitä näyttelyssään vuonna 2015.
Poliisi- ja pelastusviranomaisten mukaan tapahtumassa on valtavat riskit. Viranomaiset ovat todenneet laskureitin erittäin vaaralliseksi. Poliisin mukaan tapahtuman reitti, kulkuvälineet ja alkoholi muodostavat vaarallisen yhtälön. Maastonmuotojen vuoksi veden varaan joutuneen on vaikea päästä joen uomasta ylös. Jotta tapahtuma olisi turvallinen, mukana tulisi olla pelastusveneitä, kaikilla osallistujilla pelastusliivit eikä alkoholia tulisi nauttia missään tapauksessa. Vaikka viranomaisten on käytännössä mahdoton turvata ja valvoa tapahtumaa, ei tapahtumassa ole sattunut onnettomuuksia vuosien 1997–2010 aikana.
Toinen tapahtuman ongelma on ollut siihen liittynyt roskaaminen. Osallistujat ovat heittäneet tyhjiä pulloja, tölkkejä ja muita roskia luontoon ja hylänneet lauttoja reitille. Roskaamista on pyritty torjumaan valistamalla osallistujia ongelmasta, ja joinakin vuosina vapaaehtoiset ovat järjestäneet reitin loppuun roskalavan. Vapaaehtoiset ovat järjestäneet myös siivouspartioita kellunnan jälkeisinä päivinä. Vuonna 2016 arvioitiin, että roskien siivoaminen maksaa yhteiskunnalle arviolta 50 000 euroa, noin 10–15 euroa osallistujaa kohden.
Kelluntatapahtuma aiheutti kasvaessaan järjestyshäiriöitä. Osa kellujista teki ilkivaltaa joenrannan laitureille ja käytti rantoja käymälänä ja oksennuspaikkana.
Kaljakellunta on toteutunut vuodesta 1997 lähtien kerran vuodessa. Se sai alkunsa vuonna 1997 Vantaan Rekolasta ja päättyi Tikkurilaan. Yhtyeiden harjoitustilana toiminut Vokula-kämppä toimi kellunnan lähtöpaikkana ensimmäisellä kerralla.lähde? Osallistujia oli alle kymmenen. Heillä oli käytössään kumiveneitä ja styroksilla täytetty heteka. Kelluntareitille osunut koski haittasi kellumista. Myöhemmin reittiä muutettiin alkamaan vasta kosken jälkeen.
Vuonna 2000 tapahtumalle avattiin omat internet-sivut. Verkkosivusto toimi pitkään tapahtuman ainoana tiedotuskanavana puskaradion lisäksi.
Vuoden 2001 Kaljakelluntaan osallistui 65 henkeä. Reitti lähti Vantaanjoen ja Keravanjoen risteyksestä. Se päättyi Veräjämäen Pikkukoskelle. Pidemmälle ei päästy vaarallisten kivikoiden ja koskien vuoksi.
23. heinäkuuta 2005 tapahtuman osallistujamäärä oli jo kasvanut niin suureksi, että alkuperäiset Kaljakellunnan alullepanijat ilmoittivat luopuvansa nettisivuston ylläpidosta ja muustakin tapahtumaan liittyvästä aktiivisesta toiminnasta. Suurin syy tähän oli roskaamisen hallitsematon lisääntyminen. Sivuston ylläpitoa ja tiedotusta jatkoivat kuitenkin muut vapaaehtoiset. Jätehuoltoa pyrittiin tämän jälkeen järjestämään talkoovoimin virallisten verkkosivujen keskustelupalstalla.
29. heinäkuuta 2006 kelluntareitti alkoi Vantaan Tikkurilasta, tiedekeskus Heurekan takaa ja päättyi Helsingin puolella Siltamäen padolle.
Lauantaina 28. heinäkuuta 2007 yhdestoista kaljakellunta keräsi vajaat neljäsataa osallistujaa. Kellunta aloitettiin Vantaanjoen ja Keravanjoen haarasta, josta kellujat etenivät kohti Pikkukoskea. Poliisin tietoon ei tullut tapahtumasta yhtäkään vaaratilannetta, mutta roskaamisesta oltiin huolissaan. Kaljakellunta.com olikin sanonut tapahtuman tämänvuotiseksi nimeksi ”Vantaanjoen kesäsiivous”. Tapahtuman jälkeen Vantaanjoen rannoille jäi useita kumiveneitä.
2. elokuuta 2008 suunniteltuun kaljakelluntaan oli ilmoittautunut Facebook-yhteisössä yli 1 200 ihmistä. Tapahtuman huhuttiin peruuntuvan, koska tapahtuman nettisivut suljettiin ennen tapahtumaa. Nettisivujen sulkemisen syyksi kuitenkin ilmoitettiin hallitsematon osallistujamäärän kasvu, roskaaminen ja osallistujien turvallisuus. Vantaan poliisi ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitos julkaisivat muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa tiedotteen, jossa ne kehottivat perumaan tapahtuman. Paikalle lähetettiin myös muutamia poliiseja valvomaan tapahtumaa. Kelluntareitin oli ilmoitettu alkavan tänä vuonna Koivukylän Peijaksentieltä ja jatkuvan Tikkurilan Vernissalle.
1. elokuuta 2009 Kaljakellunta alkoi tiedekeskus Heurekan edustalta Tikkurilasta. Viranomaisten toiveesta tapahtumaan keskittynyt sivusto lakkautettiin. Poliisin mukaan tapahtuma välttyi järjestyshäiriöiltä ja ihmisten pelastustehtäviltä.
7. elokuuta 2010 Kaljakellunta lähti Vantaan Tammistosta. Tapahtumaan osallistui poliisin arvion mukaan 2 000 venekuntaa. Kellunta aiheutti Helsingin kaupungille noin 25 000 euron siivouslaskun. Kaljakellunnan jälkiä korjattiin yli kaksi työpäivää.
30. heinäkuuta 2011 Kaljakellunta lähti Vantaan Tikkurilasta Heurekan edustalta. Tapahtumaan osallistui poliisin arvion mukaan noin 5 000 henkilöä ja sujui päivystävän paloesimiehen mukaan rauhallisesti. Aikaisempien vuosien roskaamisesta johtuen tapahtumaan osallistui vapaaehtoisista kerätty siivouspartio. Helsingin ja Vantaan kaupungeille koitui siivouksesta yli 40 000 euron lasku.
Tapahtuman aikana pelastuslaitos nosti vedestä yhden hukkumaisillaan olleen humaltuneen ihmisen, ja poliisi otti kiinni kaksi henkilöä häiriökäyttäytymisen vuoksi.
Vuoden 2012 kellunnan jälkeen vapaaehtoinen siivouspartio siivosi jokea noin kilometrin verran ja luovutti sitten, koska ”siellä on ihan järjetön sotku”.
Vuoden 2013 Kaljakellunta pidettiin 3. elokuuta ja sen reitti kulki pitkin tiedekeskus Heurekalta Kirkonkylänkoskelle Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Tapahtumaan oli Facebookin kautta ilmoittautunut 2 800 ihmistä. Muutamia päihtyneitä henkilöitä toimitettiin putkaan, mutta muita vaaratilanteita ei tullut ilmi. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos varautui tapahtumaan ennalta perkaamalla jokea sen pohjalla olevasta romusta, jotta kellujat eivät tartu tai telo itseään niihin. Vedestä nostettiin muun muassa toistakymmentä polkupyörää, kevytmoottoripyörä ja ostoskärryjä.
Vuoden 2014 Kaljakellunta järjestettiin lauantaina 2. elokuuta. Kelluntareitti kulki Vantaan Tammistosta etelään kohti Pikkukosken uimarantaa Helsingissä. Joen rannalle jäi tapahtuman jäljiltä muun muassa puhallettavia kumiveneitä ja uima-altaita. Poliisin mukaan tapahtumaan osallistui ennätysmäärä ihmisiä. Palolaitoksen mukaan tapahtumaan osallistui 3 000–4 000 ihmistä. Tapahtumasta ei aiheutunut tehtäviä poliisille.
Kellunta saavutti myös kansainvälistä suosiota, sillä vuoden 2014 kelluntaan osallistui runsaasti ulkomaisia turisteja sen jälkeen, kun vuoden 2013 tapahtuma oli noteerattu laajasti ulkomaisilla verkkosivustoilla.
Vuonna 2015 Kaljakellunta järjestettiin 1. elokuuta. Reitti alkoi Heurekalta ja päättyi Kirkonkylänkoskelle.
Vuoden 2016 Kaljakellunta järjestettiin 30. heinäkuuta. Reitti kulki Tammistosta Pikkukosken uimarannalle.
Vuoden 2017 Kaljakelluntaan osallistui 2 000 ihmistä 5. elokuuta. Kelluntavälineet laskettiin liikkeelle Heurekalta. Yleisö seurasi liikkeellelähtöä. Kellunta sujui rauhallisesti, mutta vastatuuli haittasi kellujien etenemistä.
Vuoden 2018 Kaljakellunta järjestettiin 28. heinäkuuta. Kelluminen alkoi Tammistosta. Tapahtuma sujui rauhallisesti, mutta poliisi sakotti niskoittelusta sillalta jokeen kellujien sekaan hypänneitä. Poliisin mukaan tapahtuman suurin haitta on tarpeiden teko reitin varrella sijaitseviin pihoihin. Tapahtumasta jäi jokeen roskaa, kuten oluttölkkejä, kondomeita, vaatteita, hajonneita kumilauttoja, pakastevihannespusseja ja arkkupakastin.
Vuonna 2019 kellunta alkoi Heurekasta, ja osallistujia oli 600. Kellunta oli Ylen mukaan siistimpi kuin aiempina vuosina.
Vuoden 2020 Kaljakellunta järjestettiin 1. elokuuta. Reittinä oli Tammistosta Pikkukosken uimarannalle. Osallistujia oli Ylen uutisten mukaan noin tuhat, ja tapahtuma oli aiempaa päihteettömämpi ja siistimpi. Osa kellujista jäi kotiin, sillä tapahtuma oli hetken aikaa nimetty Mehu- ja kaljakellunnaksi.
Vuonna 2023 Kaljakellunta järjestettiin 26. kerran. Tapahtuma alkoi 29. heinäkuuta tiedekeskus Heurekan luota ja päättyi Kirkonkylänkoskelle. Osallistujia oli noin pari sataa.
Vuoden 2024 Kaljakellunta järjestettiin 27. heinäkuuta. Se alkoi Tammistosta ja päättyi noin viiden kilometrin päähän Pikkukoskelle.
Kaljakelluntoja on järjestetty myös Oulussa Oulujokea pitkin, Jyväskylän Palokassa ja Kouvolan Valkealassa.
Tampereen Suolijärvellä järjestettiin kesällä 2015 kaljakellunta, joka herätti vastustusta sen jälkeen, kun tapahtumaan oli ilmoittautunut 2 400 ihmistä. Messukylän osakaskunta kielsi tapahtuman järjestämisen. Lopulta tapahtumaan osallistui vain 60 kellujaa.