Kateudesta

Kateudesta
Περί φθόνου
Alkuperäisteos
Kirjailija Basileios Suuri
Kieli muinaiskreikka
Genre teologia
Julkaistu n. 364
Suomennos
Suomentaja sisar Kristoduli
Kustantaja Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto
Julkaistu 1994
ISBN 951-8979-16-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kateudesta (m.kreik. Περί φθόνου, Peri fthonū; lat. De invidia) on Basileos Suuren kirjoittama puhe, joka käsittelee nimensä mukaisesti kateuden pahetta.

Historia

Basileios kirjoitti saarnan noin vuonna 364 hieman sen jälkeen kun oli tullut Kesarean presbyteeriksi. Saarna oli todennäköisesti pidetty hänen enimmäkseen katekumeeneista koostuneelle seurakunnalleen. Teksti ei ole saanut kovin paljon huomiota teologian historiassa, ehkä siksi, ettei se ole teologisesti tai filosofisesti erityisen hienostunut eikä se osallistunut tuon ajan oikeaoppisuuden taisteluihin harhaoppeja vastaan.

Vasiliki Limberiksen mukaan saarnan aihe, kateus, on yksi keskeisiä antiikin ajan sosiaaliseen käyttäytymisen piirteistä: sosiaalista käyttäytymistä rajasivat ennen kaikkea kunnia, häpeä, kosto ja kateus. Limberiksen mukaan saarna voidaan nähdä eräänlaisena kristillisen uusplatonismin ilmauksena: se pyrki kehottamaan kuulijoitaan tavoittelemaan hyvettä, ja kunnian esitetään seuraavan juuri hyveestä. Varhaisen kirkon kirkkoisistä kateutta käsitteli erillisenä teoksena myös muun muassa Cyprianus.

Sisältö

»[K]ateutta voisi verrata kyykäärmeisiin. Niidenhän sanotaan syntyvän siten, että ne syövät kohdun, joka on ne kantanut. Samoin kateus luonnostaan kuluttaa sielun, joka on sen synnyttänyt. Kateus on murhetta lähimmäisen menestyksestä. Sen tähden masennus ja huonotuulisuus ovat kateellisen ainaisia seuralaisia.»

Puheen teksti on jaettu kuuteen lukuun. Basileios aloittaa kuvailemalla kateutta eräänlaisena sairautena. Kateellinen kadehtii toisten menestystä, mutta nauttii näiden epäonnesta. Epäonnen kohdatessa kadehtittua kateellinen muistuttaa tätä mielellään tämän entisestä onnesta. Ihmiset kadehtivat enemmän lähellä olevia ihmisiä kuin kaukaisempia ja tuntemattomia.

Basileioksen mielestä kateus on ennen kaikkea paholaisen ominaisuus ja johti myös paholaisen lankeemukseen. Basileios nostaa Raamatusta esille esimerkkejä kateudesta: kateudesta Kain surmasi Abelin, ja Saul pyrki surmaamaan Daavidin. Basileios käsittelee lyhyesti myös mm. ajatusta pahasta silmästä, joka vahingoittaa kateuden kohdetta; hän kuitenkin hylkää tällaisen "taikojaämmien" juttuina ja katsoo, että kateus vahingoittaa juuri kadehtijaa, ei kohdetta.

Lopuksi Basileios antaa neuvoja kateuden voittamiseksi. On oltava pitämättä mitään inhimillistä asiaa suurena ja erinomaisena. Esimerkiksi rikkaus ei ole hyvää sinällään, vaan hyvää silloin, jos sitä käytetään muiden hyväksi; mutta pahaa silloin, jos sen avulla tehdään pahaa. Kun katse suunnataan todella hyviin ja ylistettäviin asioihin, mikään maallinen ja katoavainen ei näyttäydy kadehtimisen arvoisena.

Lähteet

  1. 1 2 Limberis, Vasiliki: The Eyes Infected by Evil: Basil of Caesareas's Homily, "On Envy". The Harvard Theological Review, 1991, 84. vsk, nro 2, s. 163–184. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Blowers, Paul M.: Envy's narrative scripts : Cyprian, Basil, and the monastics sages on the anatomy and cure of the invidious emotions. Modern Theology, 2009, 25. vsk, nro 1, s. 21–43. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Basileios Suuri: Kateudesta 1. Suomennos sisar Kristoduli.
  4. 1 2 3 Basileios Suuri: Kateudesta 1-6.

Kirjallisuutta

Suomennos

  • Basileios Suuri: Kateudesta. Teoksessa Pyhän Basileios Suuren opetuspuheita. ((Bibliothēkē Ellēnōn Paterōn kai Ekklēsastikon Syggrapheōn.) Suomentanut sisar Kristoduli. Toimitustyö: Aleksander Nyström) Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1994. ISBN 951-8979-16-2

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

Aiheesta muualla