Kirjava (Vihti)

Kirjava
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Uusimaa
Kunnat	Vihti
Koordinaatit	60°25′43″N, 24°19′34″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Karjaanjoen vesistö (23)
Valuma-alue	Vihtijoen valuma-alue (23.09)
Järvinumero	23.091.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	alle 32,5 m (N2000)
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Kirjava tai myös Kirjavanjärvi on Uudenmaan Vihdissä Vihdin kirkonkylän pohjoispuolella sijainnut entinen järvi, joka on kuivatettu pelto- ja niittymaaksi.

Yleistä

Kirjavanjärvi on sijainnut alavassa laaksossa, joka jää kolmelta suunnalta mäkien väliin. Sen kuivattaminen aloitettiin 1960 luvulla ja saatiin pääosin päätökseen 1990-luvulla. Koska tarkoituksena oli saada lisää viljelymaata, onnistui hanke hyvin. Vesijättömaat sijaitsevat valtatien 2, Olkkolanjoen väistökanavan ja Huovanojan kanavan välissä, sekä osa vesijättömaasta sijaitsee pohjoisessa valtatien pohjoispuolella. Kanavien ja valtatien saartamalle peltoalueelle pääsee lännestä ja etelästä kuudelta kanavat ylittävältä sillalta, sekä kahdesta valtatien tienhaarasta. Kirjavanjärven kuivatushankkeen merkittävin maisemallinen muutos liittyy sekä järvimaiseman häviämisellä että Olkkalanjoen uoman siirtämisellä pois järvialtaasta ohittamaan entinen järvi sen länsipuolelta. Myös Huovanojaan kaivettu kanava, joka jatkuu aikaisempaa kauemmaksi itään päin, vaikuttaa maisemaan suuresti. Peltoalueelle on näkymä valtatien levähdyspaikalta (Krissen kahvila). Valtatie ylittää peltoalueen siltamaista väylää pitkin, jossa puusto estää peltoalueen näkymisen.

Kuvatushankkeella on ollut ympäristövaikutuksia Hiidenveden luontaisesti matalaan Kirkkojärveen. Kirjavanjärvi oli tärkeä kalojen kutualue ja sen kuivattaminen pienensi Hiidenveden haukikantaa ja lisäsi Hiidenveden säkikalojen osuutta . Kirjavanjärven ravinteikkaita ja sameita vesiä suodattava ja puhdistava vaikutusta ei enää ole ja se heikentää Kirkkojärven vedenlaatua . Yritys yrittää pienentää tulvien vaikutusta pelloilla ja pidättää silloin vesiin päätyvää lisäravinteita käynnistyi maaliskuussa 2024, kun valmistui Huovanojaan neljän hehtaarin kokoinen kosteikkoalue. Siinä levitettiin uomaa ja muodostettiin altaita, joihin juurtuu vettä puhdistavia vesikasveja.

Historiaa

Vihdin kirkonkylä asettui aikoinaan Hiidenveden Kirkkojärven ja Kirjavanjärven välissä sijaitsevalle mäelle. Kirjavanjärven lounaisrannasta virtasi Kirjavanjoki Kirkkojärven pohjoisrantaan. Jokea on myös kutsuttu Sukselanjoeksi tai pelkästään Vihtijoeksi . Vuonna 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on järvi piirretty laajana vesistönä. ”Kirjavaträskin” ranta-alueet olivat suota, niittymaata tai peltoa. Järvi oli matala ja varmastikin tulvaherkkä. Järven pohjoisrantaan laski Olkkalanjoki, jota on Vihtijoen valuma-alueen laskujokena kutusttu myös Vihtijoeksi , luoteisrantaan laski Sortoja ja lounaisrantaan laski Huovanoja. Järven keskellä sijaitsi Kirjavansaari, joka on nykyään peltojen keskellä sijaitseva metsäsaareke. Järven lounaispuolella oli ”Wichtis kyrka” kolmitaloisen ”Niuhala byn” keskellä (10 manttaalia). Niittyjen länsipuolella olivat ”Suksela by”, jossa oli 10 maataloa ja niillä yhteensä 21 manttaalia, ja ”Wanhala by”, jossa oli 6 maataloa ja 25 manttaalia. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso kuvat oikealla) näkyy ilmeisesti tilanne, jossa ”Kirjavajärvelle” olisi toimitettu järvenlasku. Kirjavasaari on nyt järven niemenä ja vesijättömaata on raivattu niittymaaksi. Senaatin kartaston näkyvät karttalehdet on piirretty vuosien 1870 ja 1871 mittauksien perusteella. Havainto voi olla karttatekninen virhe ja siksi se tarvitsee virallisia dokumentteja ollakseen luotettava tieto.

Vuonna 1913 julkaistussa Lohjan seudun taloudellisessa kartassa on järvi piirretty suoksi. Se on todennäköisesti ollut luhtaikkoa ja ruohottunutta järveä, jonka vesisyvyys on ollut vähäinen. Vuoden 1947 taloudellisessa kartassa järven kosteikkorantoja kiertää niittymaat, jotka jäävät peltojen ja järven väliin. Järvi on viimeisessä kartassa merkitty vesijättömaaksi, jonka halki on piirretty joenuoma.

Järven kuivattamishanke käynnistyi 1960-luvulla ja se valmistui 1990-luvulla. Sen tavoitteena oli lisätä viljelykelpoista maata ja hallita paremmin tulvien aiheuttamia ongelmia. Kuivatus ei aiemminkaan ollut onnistunut hyvin ja tällä kertaa jouduttiin käyttämään uusia keinoja. Ympäristön virtavedet tuli ohjata pois järvestä ja sitä varten Olkkalanjoki siirrettiin virtaamaan järven länsipuolelle kaivettuun kanavaan, joka johdettiin Kirjavanjokeen. Huovanoja ja muut idästä virranneet ojat johdettiin virtaamaan toiseen kanavaan. Molemmat kanavat kohtasivat Kirjavanjoessa aivan järven rannan tuntumassa. Kirjavanjoki säilytti aikaisemman uomansa. Järvialtaassa vanhaan joenuomaan johdettiin uudet kaivetut kuivatusojat ja ne johdettiin myöhemmin Saarenpäälle perustetulle pumppaamolle. Pumppaamo nostaa edelleen järvialtaan sadevedet Olkkalanjoen kanavaan. Kaiken tämän järjestämiseen kului aikaa vuosikymmeniä.

Järven kuivattamista voi seurata peruskartoista. Vuoden 1958 peruskartassa on merkitty Kirjavan vesialueen maaomistuslohkot, kun suunnitelman osakkaat olivat jakaneet vesijättömaat keskenään. Kartan mukaan Kirkkojärven ja Kirjavanjärven vedenpintojen korkeuseroa oli 0,2 metriä. Kartassa kosteikon sinisellä merkitty osa kiertää vielä saaren ympäri. Järven itärantaa seuraa Olkkalan sahalta alkava rautatie. Tilanne on ennallaan vuoden 1965 peruskartassa. Vuoden 1972 kartassa oli Olkkalanjoki ja Huovanoja oli siirretty virtaamaan kanaviinsa, jotka yhtyivät Kirjavanjoessa. Olkkalanjoesta ei ollut enää yhteyttä järven pohjoisrantaan, mutta järven etelärannan yhteys Kirjavanjokeen oli vielä säilytetty. Järven kuvioinnissa näkyivät ilmeisesti ruopatut kuivatusuomat. Kanavien ylittämiseen oli rakennettu kahdeksan siltaa. Rautatie on nyt purettu ja rautatien linjausta seurasi uusi valtatien 2 tielinjaus. Tielinjaus ylitti järven pohjoispään kosteikot. Vuoden 1984 kartassa ei Kirjavan vesialuetta enää ollut. Sen tilalla oli pohjoisessa heinikkoa, keskellä pensaikkoa ja etelässä suota. Järvenpohjan kuivattamisesta huolehti kuivatusojat ja pumppaamo. Peltomaat oli merkitty vuoden 1990 karttaan ja osa vesijättömaasta oli edelleen joutomaana. Kanavan ja valtatien välisestä alueesta suuri osa oli vuoden 1996 kartassa merkitty viljelymaaksi. Poikkeuksena oli 12 maapalstaa, jotka olivat niittynä tai metsämaana. Nykyään (vuonna 2026) on enää seitsemän palstaa, joita ei viljellä.

Lähteet