Kloramiini

Tämä artikkeli käsittelee sulfonamideihin kuuluvaa desinfiointiaineena käytettävää yhdistettä. Kloramiini voi viitata myös klooriamiiniin (NH2Cl)
Kloramiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi Natriumkloori-(4-metyylifenyyli)sulfonyyliatsanidi
CAS-numero
PubChem CID
SMILES CC1=CC=C(C=C1)S(=O)(=O)[N-]Cl.[Na+]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C7H7ClNNaO2S
Moolimassa 227,64 g/mol
Sulamispiste 167–169 °C
Tiheys 1,4 g/cm3

Kloramiini eli Kloramiini-T on vesiliukoinen antiseptinen yhdiste, jota käytetään muun muassa desinfiointiin. Kloramiinia on käytetty jo pitkään desinfiointiaineena sairaaloissa. Se tehoaa mm. hepatiitti- ja hi-viruksiin. Toisin kuin tavallisempi natriumhypokloriitti, kloramiini on heikosti emäksinen, lähes hajuton eikä se ole voimakas valkaisuaine. Kloramiinia käytetään myös orgaanisessa synteesissä reagenssina, missä se toimii elektrofiilisen kloorin lähteenä tai Sharplessin oksyaminaatiossa tosyyliamidiryhmän lähteenä.

Yhdisteen kemiallinen kaava on C7H7ClNNaO2S ja rakennekaava CH3(C6H4)SO2NClNa.. Kidevedettömän kloramiini-T:n moolimassa on 227,64 g/mol ja CAS-numero 127-65-1. Se tunnetaan myös nimillä p-tolueenisulfoniklooriamidinatrium, p-toluolisulfonkloramidinatrium, N-natrium-N-kloori-p-toluolisulfonamidi, natrium-ptolueenisulfonkloramidi ja tosyyliklooriamidinatrium.

Rakenteeltaan kloramiini on valkoista, kiteistä jauhetta, jonka haju muistuttaa klooria. Koostumus on pysyvä normaalilämpötilassa ja -paineessa. Aineen pH-arvo on 8–10 (50 g/l, 20 °C). Sen leimahduspiste on 192 °C, vesiliukoisuus 150 g/l.

Vaikka kloramiini on mainittu eräissä lähteissä myrkyttömäksi, se on terveydelle haitallista nieltynä. Aine kehittää myös myrkyllisiä kaasuja sekoittuessaan happoihin sekä on syövyttävää joutuessaan iholle, silmiin tai limakalvoille. Kloramiinin hengittäminen voi myös aiheuttaa herkistymisreaktion. Vesiliukoisena aine liukenee veteen ja leviää vesien mukana ympäristöön. Kloramiinin on havaittu aiheuttavan ammattiastmaa ja -nuhaa.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla