Kristinusko Ukrainassa

Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Ukrainassa. Ukrainan väestö on pääosin kristittyä. Noin kaksi kolmasosaa tunnustautuu ortodoksiksi, mutta monet eivät määrittele tiettyä ortodoksisuuden haaraa. Kontantinopolin patriarkaatin alainen ortodoksinen kirkko ja Moskovan patriarkaatin alainen ortodoksinen kirkko muodostavat molemmat noin neljänneksen osuuden väestöstä. Kreikkalais-katolisen kirkon osuus on noin 8–10 prosenttia väestöstä ja autokefaalisen ortodoksien kirkon osuus noin 1–2 prosenttia.

Kiovan luolaluostari.

Tunnustuskunnat

Ortodoksisuus

Ukraina on jakautunut maa niin poliittisesti, historiallisesti uskonnollisesti kuin etnisesti. Noin 70 prosenttia ukrainalaisista määrittelee itsensä uskovaisiksi. Suurin osa väestöstä on ortodokseja, jotka jakautuvat kahden suuremman kirkon hallintoalueeseen. Lännessä enemmistö kuuluu itsenäiseen Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon kun Itä-Ukrainassa enemmistö kuuluu Moskovan patriarkaatin alaisuuteen.

Länsi-Ukraina kuului pitkään katolisen maailman, erityisesti Puolan vaikutuspiiriin. Useilla alueilla lännessä enemmistö kuuluu Ukrainan kreikkalaiskatoliseen uniaattikirkkoon, jotka muistuttavat ortodokseja mutta tunnustavat paavin vallan.

Uskontokuntien välillä on useita rajalinjoja muun muassa poliittisissa ja etnisistä kysymyksistä. Uskontoon liittyi luokkajako muun muassa Länsi-Ukrainassa luokkajako, jossa yläluokka kuului katoliseen ja alaluokka ortodoksiseen kirkkoon.

Katolinen kirkko

Ukrainassa oli vuonna 2004 yhteensä noin 4,7 miljoonaa katolisen kirkon jäsentä, mikä oli noin 7,3 prosenttia maan väestöstä. Ukrainassa toimii kaksi katolista arkkihiippakuntaa, joiden alaisuudessa toimii kuusi katolista hiippakuntaa.

Protestantismi

Baptistista liikettä Ukrainassa edustaa Koko Ukrainan evankelisten kristittyjen baptistien liitto. Baptistiliittoon kuului vuonna 2025 yhteensä 2 307 seurakuntaa ja sillä on 115 000 jäsentä.

Luterilaisuutta Ukrainassa edustaa Luterilaiseen maailmanliittoon kuuluva Ukrainan saksalainen evankelis-luterilainen kirkko. Kirkolla oli vuonna 2023 yhteensä 1 000 jäsentä.

Historia

Kiovan Rus

Kristinusko alkoi ortodoksisessa muodossaan levitä slaavien pariin 900-luvun puolivälin jälkeen. Kiovan ruhtinattaren Olgan kerrotaan ottaneen kasteen Konstantinopolissa 950-luvun puolivälissä, ilmeisesti poliittisista ja taloudellisista syistä. Lähetyspiispa Adalbert saapui Kiovaan vuonna 961. Samoista syistä tämän pojanpoika Vladmimir nosti ortodoksisuuden valtionsa viralliseksi uskonnoksi 988.

Kiovasta ei kuitenkaan kehittynyt valtiollista ja uskonnollista kesken. Valtakunnan jakautuminen johti pienruhtinaskuntien syntymiseen ja myöhemmin valtakunnan painopiste siirtyi Kiovasta Vladimiriin ja myöhemmin Novgorodiin. Kiovan kehitykseen vaikutti myös kirkon johdon sidonnaisuus Bysanttiin. Ainoastaan kolme Kiovassa hallinneesta metropoliitasta oli venäläisiä.

Osa Neuvostoliittoa

Länsi-Ukraina kuului pitkään katolisen maailman, erityisesti Puolan vaikutuspiiriin. Toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan uskonnollinen ilmapiiri muuttui rajusti. Ukrainassa tapettiin natsien miehitysvallan aikaan reilusti yli miljoona juutalaista, jota ei käsitelty Neuvostoliiton aikana. Vuonna 1946 uniaattikirkko joutui vainon alle, kun Neuvostoliiton virkailijat vangitsivat metropoliitta Josyf Slipyin ja lukuisia kirkon pappeja. Papit toimitettiin gulageille ja kirkon rahat perittiin Venäjän ortodoksiselle kirkolle. Ateistisen Neuvostoliiton aikana Venäjän ortodoksisella kirkolla olikin suuri valta.

Uniaattien vaino jatkui aina Stalinin kuolemaan saakka vuoteen 1953. Miehitysvallan aikana Ukraina jakautui kipeästi itään ja länteen. Kreikkalaiskatolisuus tuli lailliseksi Ukrainassa vasta Neuvostoliiton loppuvaiheissa 1980-luvulla. Kun Ukraina itsenäistyi vuonna 1991, uniaatit saivat rahansa takaisin.

Itsenäinen Ukraina

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kiovan patriarkaatti aloitti hitaan irtoamisen Moskovan vaikutuspiiristä. Kiovan patriarkaatin ja Ukrainan autokefalisen kirkon piispat perustivat yhdessä uuden Ukrainan ortodoksisen kirkon vuonna 2018. Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos I tunnusti kirkon itsenäisen aseman 2018. Samalla päätös katkaisi satoja vuosia kestäneen yhteyden Moskovaan.

Kristillinen kulttuuri Ukrainassa

Kiova on yksi ortodoksisen maailman suurista kaupungeista. Kiovassa sijaitsee Kiovan luolaluostari, joka on yksi vanhimmista ja tärkeimmistä ortodoksien pyhiinvaelluskohteista.

Kristinusko ja ukrainalainen yhteiskunta

Ortodoksisissa maissa kirkon ja valtion liitto on usein hyvin voimakas. Kirkolla on iso poliittinen rooli ja vahva vaikutus poliittisiin valintoihin. Ortodoksisissa kulttuureissa valtion ja kirkon läheisyys on lähtöisin jo Bysantin ajalta.

Venäjän ortodoksikirkon hallinto ei esimerkiksi hyväksynyt Konstantinopolin patriarkaatin päätöstä tunnustaa Ukrainan uusi ortodoksinen kirkko. Moskovan patriarkaatilla on ollut vahva jalansija Itä-Ukrainassa. Patriarkaatti on osaltaan vahvistanut venäläistä identiteettiä ja valtakoneistoa Ukrainassa. Ukrainan ortodoksinen kirkko nojaa symbolisesti länteen, kun taas Moskovan patriarkaatti uskoo venäläisyyden ajatukseen. Ukrainan uskonnollinen itsenäistyminen ja Moskovan valtakoneiston heikentyminen on hiertänyt merkittävästi Ukrainan ja Venäjän suhteita.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Maat: Ukraina World Council of Churches. Viitattu 20.7.2023. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Blom, Johannes: Vaikea kirkkohistoria Yle. 12.3.2022. Viitattu 20.7.2023.
  3. ↑ Statistics by Country by Catholic Population Catholic Hierarchy. Viitattu 24.7.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Current Dioceses Catholic Hierarchy. Viitattu 24.7.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Euro-Asiatic European Baptist Federation. Viitattu 23.7.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Membership Statistics 2023 Lutheran World Federation. Viitattu 23.7.2025.
  7. ↑ Halivaara, Esko (toim.): Pyhä Venäjänmaa: 1000 vuotta kristinuskoa Venäjällä, s. 255. SLEY-kirjat, 1987. ISBN 951-617-750-6
  8. 1 2 Laitila 1990, s. 13