Kuukausiloma eli kuukausilupa oli Suomen kouluissa 1960-luvulle saakka kouluvuoden aikana kerran kuukaudessa sunnuntaiden ja muiden pyhäpäivien lisäksi annettu lupa- eli vapaapäivä. Suomen kouluissa työskenneltiin vuoteen 1971 pääsääntöisesti kuutena päivänä viikossa, maanantaista lauantaihin, mutta kerran kuukaudessa oli yksi arkipäivä vapaata. Lisäksi kesäloma oli nykyistä pidempi ja kesti kesäkuun alusta elokuun loppuun. Kansa- ja oppikouluissa työ- ja loma-ajat lisäksi poikkesivat jonkin verran toisistaan.
Oppikoulujen osalta kuukausilomasta oli säädetty vuoden 1872 Koulujärjestyksessä. Sen ajankohdasta päätti rehtori.. Kun vuonna 1933 otettiin käyttöön hiihtoloma, päätettiin kuitenkin, ettei maaliskuussa ollut annettava hiihtoloman lisäksi tavanomaista kuukausilomaa. Kansakoulujen osalta säädettiin vuonna 1958, että lukuvuodessa oli 200 työpäivää. Täten loma-aikojen lisäksi lukuvuoteen mahtui muutama lupapäivä, ja asetuksen mukaan ne oli sijoitettava välittömästi sunnuntain tai kirkollisen juhlapäivän edelle tai sen jälkeen, yleensä siis lauantaiksi tai maanantaiksi
Kun työelämässä 1960-luvulla vähitellen siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon, tehtiin samoin vaiheittain myös kouluissa. Syyslukukauden alusta 1968 lähtien olivat syyskuussa lauantait lupapäiviä, samoin toukokuussa paitsi silloin, kun samalle viikolle sattui jokin muu yleinen pyhä- tai vapaapäivä (vappu, helatorstai tai toinen helluntaipäivä). Muuna aikana lukuvuodesta oli vapaapäiviä sunnuntaiden ja muiden pyhäpäivien sekä loma-aikojen lisäksi enää yhteensä vain neljä.. Koko vuodeksi viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin kouluissa syyslukukauden alusta 1971, jolloin samalla kesälomaa lyhennettiin, aluksi väliaikaisella säännöksellä, seuraavasta vuodesta lähtien vakinaisesti. Vapaiden lauantaiden lisäksi ei kouluissa enää tämän jälkeen annettu vanhan käytännön mukaisia kuukausilomia.