Kvotatiivi

Kvotatiivi on viron ja liivin kieliopeissa käytetty nimitys verbin modukselle (tapaluokalle), jolla ilmaistaan, että kerrottu asiaintila ei ole puhujan omaa ensi käden tietoa vaan joltakulta toiselta kuultua. Joidenkin tutkijoiden mukaan kvotatiivi ei tarkkaan ottaen ole varsinainen modus vaan evidentiaalisuuden ilmaisin.

Laajemmin kvotatiiveiksi voidaan keskusteluntutkimuksessa kutsua sanoja, fraaseja tai rakenteita, joilla osoitetaan, että ilmaus on sitaatti toisen puheesta, esimerkiksi ”hän sanoi(, että)”.

Viron kielessä

Viron kvotatiivia on 1900-luvun kieliopeissa pitkään nimitetty ”epäsuoraksi puhetavaksi” (vir. kaudne kõneviis, lat. modus obliquus). Muita kirjallisuudessa käytettyjä nimityksiä ovat modus relativus, narratiivi ja reportiivi. Nimityksen ”kvotatiivi” on ilmeisesti ottanut käyttöön Tiit-Rein Viitso 1970-luvulla.

Kvotatiivin tunnus on -vat, ja se on sama kaikissa persoonissa, eli kvotatiivissa ei ole persoonataivutusta. Lisäksi kvotatiivista voidaan muodostaa erityinen passiivimuoto: elatavat ’(kuulemma) eletään’. Mennyttä aikaa voidaan ilmaista perfektimuodolla, jonka apuverbi olla on kvotatiivissa. Esimerkkejä:

Yleiskielen kieliopeissa mainitaan myös menneen ajan kvotatiivimuodot, jotka muodostetaan menneen ajan partisiipin suffiksin -nu(d) avulla: elanuvat ’(kuulemma) on elänyt’.

Kvotatiivi on kehittynyt viron kielen erilliskehityksen aikana, ja sen syntymiseen on luultavasti vaikuttanut saksan kielen konjunktiivin samantapainen käyttö. Sen esitetään syntyneen suomen ns. referatiivirakennetta vastaavasta rakenteesta, jossa on verbin partisiippimuodon partitiivi, esim. ”kuulsin teda tulevat” (”kuulin häntä tulevaa”, ’kuulin hänen tulevan’). Viron yleiskielen kielioppeihin vat-tunnuksinen kvotatiivi (modus obliquus) on tuotu vasta 1920-luvulla. Murteissa kvotatiivisuutta on vanhastaan ilmaistu useilla muillakin rakenteilla, esimerkiksi A-infinitiivillä (ta olla kodus ’hän on kuulemma kotona’, ”hän olla kotona”) tai ”pitää”-verbirakenteella (homme pidi ilus ilm tulema ’huomenna piti tulla kaunis ilma’, ’sanottiin, että huomenna tulee kaunis ilma’).

Liivin kielessä

Liivin kielen kvotatiivi muodostetaan suffiksilla -ji, joka historiallisesti vastaa tekijännimenjohdinta -ji (~ suom. -ja). Se ei taivu persoonissa, mutta monikkomuodot muodostetaan nominien monikontunnuksella -d. Siinä missä viron kvotatiivi ilmaisee ennen kaikkea, että puhuja ei itse ota vastuuta ilmauksen todenmukaisuudesta, liivin kvotatiivia käytetään tyypillisesti vain osoittamaan, että ilmaus on siteerattua puhetta. Esimerkki:

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Liina Lindström, Miina Norvik, Helen Plado, Petar Kehayov: ”Estonian”, Convergence and Divergence in the Eastern Circum-Baltic Area. Vol. 1, s. 247–356. De Gruyter, 18.8.2025. ISBN 978-3-11-116516-5 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.1.2026.
  2. ↑ Crystal, David: A dictionary of linguistics and phonetics, s. 400. Malden, MA ; Oxford: Blackwell, 2008. ISBN 978-1-4051-5296-9
  3. ↑ Viitso, Tiit-Rein: Eesti muutkondade süsteemist. Keel ja Kirjandus, 1976, nro 3, s. 148–162. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Erelt, Mati & Erelt, Tiiu & Ross, Kristiina: Eesti keele käsiraamat, s. 248. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020. ISBN 978-9949-684-33-5
  5. ↑ Hannu Remes: Muodot kontrastissa: Suomen ja Viron vertailevaa taivutusmorfologiaa, s. 54. Oulu: Oulun yliopisto : distributed by Oulu University Library, 2009. ISBN 978-951-42-9149-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.1.2026.
  6. ↑ Kettunen, Lauri: Livisches Wörterbuch mit grammatischer Einleitung, s. LXX. Suomalais-Ugrilainen Seura, 1938. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ 7.2. Gramatik / Grammar – Page 2 – Livonian sisu.ut.ee. Viitattu 6.1.2026.