| Osa artikkelisarjaa |
| Baptismi |
|---|
 |
Landmark-liike on 1800-luvun etelävaltioiden baptistinen liike, joka tunnusti ainoastaan baptistikirkkojen pätevyyden ja katkeamattoman jatkumon aina Uuden testamentin aikaan asti.
Tämä eksklusiivinen kirkko-oppi syntyi etelän baptistikirkkojen piirissä 1800-luvun puolivälissä, ja siihen liittyi käsitys, että seurakunta on aina paikallinen ja näkyvä instituutio. James Robinson Gravesin, James Madison Pendletonin ja Amos Cooper Daytonin johtamat Landmark-baptistit kielsivät muiden kuin baptistiseurakuntien, -pappien ja toimitusten auktoriteetin. Nämä kolme merkittävää Landmark-baptistia nostivat liikkeen esiin 1850-luvulla erilaisten julkaisujen ja saarnojen kautta.
1800-luvun jälkipuoliskolla landmarkismi teki syvää läpimurtoa eteläisessä baptistikonventiossa ja vaikutti lähetystyön, vihkimyksen, toimitusten ja jopa eskatologian käsitteisiin. Gravesin mukaan 1880-luvulle mennessä enemmistö baptistien kirkkokuntalehdistä kannatti ja edisti landmarkismia, erityisesti Yhdysvaltain etelässä.
Vaikka liike oli kiistanalainen, landmarkistit olivat hyvin vaikutusvaltaisia joidenkin baptistien keskuudessa 1800- ja 1900-luvuilla. Liikkeen periaatteiden seurauksena muodostui useita uskonnollisia ryhmiä, mukaan lukien General Association of Landmark Baptists eli American Baptist Association vuonna 1905.