Lantaanikloridi

Lantaanikloridi
Tunnisteet
CAS-numero	10099-58-8
PubChem CID	64735 ja 9859665
Ominaisuudet
Molekyylikaava	LaCl3
Moolimassa	245,26
Ulkomuoto	Väritön kiteinen aine
Sulamispiste	858 °C
Kiehumispiste	1750 °C
Tiheys	3,842 g/cm3
Liukoisuus veteen	957 g/l (25 °C)
	Infobox OK

Lantaanikloridi tai lantaani(III)kloridi (LaCl₃) on lantaani- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden lantaaniyhdisteiden valmistukseen ja katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa lantaanikloridi on väritöntä ja hygroskooppista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on heksagonaalinen ja sen rakenne muistuttaa uraani(III)kloridin rakennetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen heptahydraatti (LaCl₃·7H₂O). Lantaanikloridi liukenee veteen, mutta kuumat vesiliuokset hydrolysoituvat lantaanioksikloridiksi. Aine liukenee myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja pyridiiniin. Lantaanikloridi on Lewis-happo ja muodostaa kompleksiyhdisteitä esimerkiksi kloridien kanssa reagoidessaan heksaklorolantanaatti(III)-ionin ([LaCl₆]^3-). Lantaanikloridi voidaan pelkistää metalliseksi lantaaniksi kuumentamalla alkalimetallien kanssa.

Valmistus ja käyttö

Lantaanikloridia valmistetaan kuumentamalla lantaanikarbonaatin ja hiilen seosta kloori-ilmakehässä, lantaanioksidin ja ammoniumkloridin välisellä reaktiolla tai lantaanikarbonaatin ja vetykloridin välisellä reaktiolla.

La₂O₃ + 6 NH₄Cl → 2 LaCl₃ + 6 NH₃ + 2 H₂O

La₂(CO₃)₃ + 6 HCl → 2 LaCl₃ + 3 CO₂ + 3 H₂O

Lantaanikarbonaattia käytetään valmistettaessa metallista lantaania tai lantaaniyhdisteitä kuten organolantaaniyhdisteitä. Orgaanisen kemian synteeseissä yhdistettä voidaan käyttää katalysoimaan pelkistyksiä, asetaalien valmistusta ja Friedländer-synteesejä.

Lähteet

1 2 William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–69. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 22.12.2020. (englanniksi)
1 2 3 4 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 585. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 520-521. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
↑ Jean‐Claude G. Bünzli & Ian Mcgill: Rare Earth Elements, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018. (englanniksi)
1 2 3 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 450-451. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
1 2 3 Jean‐Louis Luche: Lanthanum(III) Chloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 22.12.2020.
↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1322. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 22.12.2020. (englanniksi)
↑ Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 345. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 22.12.2020. (englanniksi)

[crc-1] 1 2 William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–69. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 22.12.2020. (englanniksi)

[concise-2] 1 2 3 4 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 585. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[karamaki-3] E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 520-521. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3

[ullmann-4] Jean‐Claude G. Bünzli & Ian Mcgill: Rare Earth Elements, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018. (englanniksi)

[hic-5] 1 2 3 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 450-451. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)

[e-eros-6] 1 2 3 Jean‐Louis Luche: Lanthanum(III) Chloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 22.12.2020.

[inorganic-7] Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1322. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 22.12.2020. (englanniksi)

[8] Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 345. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 22.12.2020. (englanniksi)