Lavry

Lavry
Лавры
Lavryn ortodoksinen kirkko
Lavryn ortodoksinen kirkko

Lavry

Koordinaatit: 57.576°N, 27.479°E
Valtio Venäjä
Alue Pihkovan alue
Piiri Petserin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2021) 866

Lavry (ven. Лавры, vir. Laura, latv. Lauri) on kylä Petserin piirissä Pihkovan alueella Venäjällä. Se sijaitsee Lidva-joen varrella lähellä Viron ja Latvian rajoja. Kylässä oli 866 asukasta vuonna 2021.

Maantiede

Lavry sijaitsee Petserin piirin eteläosassa lähellä Viron ja Latvian rajoja. Kylän ohi virtaa Lidva-joki, joka alkaa Viron rajalta Bobrovskoje-järvestä ja yhtyy idässä Kudebiin.

Vuonna 2023 kaikki piirin kunnat yhdistettiin yhdeksi koko piirin kattavaksi kunnallishallintoalueeksi (ven. муниципальный округ, munitsipalnyi okrug). Aiemmin kylä oli maalaiskunnan keskus. Lavryn ohella kuntaan kuului 109 kylää.

Historiaa

Lavryn luterilainen kirkko

Seudun alkuperäinen keskus oli Lavryn eteläpuolella (Lidvan vastarannalla) sijainnut Štšemeritsyn pogosta (ven. Щемерицы), jossa on ollut kirkko jo 1400-luvulla. 1580-luvulla pogosta mainitaan Irboskan ujestin alaisen hallintoalueen (guba) keskuksena. Štšemeritsyn ortodoksisesta seurakunnasta erotettiin Panikovitšin seurakunta vuonna 1771.

Lavryn kartano ja kylä mainitaan ensimmäisen kerran vasta 1800-luvulla. Tuolloin Vietinghoffin aatelissuku omisti 19 kylää Lavryn seudulta, joka kuului Panikovitšin volostiin. Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen vuonna 1861 Vietinghoffeille kuuluneet kylät muodostivat kyläkunnan. Seudulle alkoi lisäksi muuttaa latvialaisia Alūksnen alueelta, jossa oli myös Vietinghoffien omistuksia. Latvialaiset olivat lähtöisin lähinnä Alūksnen, Apukalnsin, Piebalgan, Smiltenen ja Trikātan seurakunnista ja asettuivat laajalle vyöhykkeelle keskuksenaan Lavryn kartano. Vuonna 1863 alueella asui 376 latvialaista. Luterilainen rukoushuone ja latviankielinen koulu rakennettiin neljän kilometrin päähän Lavrysta Litšnikovon kylään vuonna 1867. Vuonna 1882 Lavryn kyläkunnassa oli 790 ja Lavryn kylässä 11 asukasta, kun taas Štšemeritsyn pogostalla ei ollut varsinaista asutusta. Štšemeritsyn ortodoksiseen seurakuntaan kuului 4 465 jäsentä vuonna 1900.

Vuosisadan loppupuolella Lavryn kartano oli siirtynyt virolaisen Peeter Sarryn haltuun, joka toimi luterilaisen seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1885–1904. Hänen poikansa Arthur Sarry omisti kartanon vuoteen 1927 saakka. Rukoushuone ja koulu paloivat ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1916, jolloin luterilaiseen seurakuntaan kuului jo noin 3 500 jäsentä.

Vuonna 1920 solmitussa Tarton rauhassa seutu liitettiin Viroon osana Petserinmaata. Laura oli vuodesta 1920 lähtien pienkauppala (alevik) sekä vuodesta 1922 kuntakeskus, kun Lauran kunta muodostettiin Pankjavitsan kunnan eteläosasta. Lauran kunta ei kattanut koko latvialaisten asuttamaa aluetta, joka jatkui myös Pankjavitsan kunnalle jääneelle alueelle sekä Misson kuntaan. Viro luovutti kunnan eteläosan Latvialle vuonna 1923 solmitussa rajasopimuksessa, jolloin raja siirtyi noin viisi kilometriä pohjoisemmaksi. Vuonna 1921 Lauran luterilaisen seurakunnan jäsenet päättivät rakentaa uuden koulun Litšnikovoon, mutta kirkon paikaksi valittiin Laura, josta Arthur Sarry lahjoitti kahden hehtaarin tontin seurakunnalle. Litšnikovon uusi koulu valmistui vuonna 1922. Viron vallan aikana myös Lugin ja Durkovon kylissä toimi latviankielinen koulu, kun taas itse Laurassa toimi vironkielinen koulu, jossa oli latviankielinen osasto.

Vuonna 1936 Laurassa oli 385 asukasta, joista 150 oli venäläisiä, 136 latvialaisia, 97 virolaisia (joiden joukossa ei ollut setukaisia), yksi saksalainen sekä yksi muun kansallisuuden edustaja. Lauran kunnassa oli 3 602 asukasta. Kunnan nimi muutettiin vuonna 1939 Lõunan kunnaksi ja siihen liitettiin Litšnikovon, Tarantajevon, Slizujevon ja Gorbunovon kylät Roodvan kunnasta (entisestä Pankjavitsan kunnasta).

Vuodesta 1945 Lavry kuului kyläneuvoston keskuksena Venäjän SFNT:n Pihkovan alueen Katšanovon piiriin, kunnes se jaettiin Petserin ja Palkinon piirien välillä vuonna 1958, minkä jälkeen Lavry on kuulunut Petserin piiriin. Kyläneuvostoon liitettiin osa lakkautetusta Rotovon kyläneuvostosta vuonna 1961. Toisen maailmansodan jälkeen useat Lavryn latvialaiset muuttivat Latvian SNT:aan, muun muassa Alūksnen seudulle. 1960-luvulle mennessä suurin osa latvialaisista oli muuttanut muualle.

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Lavryssa oli 953 asukasta, joista 877 oli kansallisuudeltaan venäläisiä. Virolaisia kylässä asui seitsemän ja latvialaisia kuusi.

Kirkot

Vanhin tarkemmin tunnettu ortodoksinen kirkko Štšemeritsyssä oli puinen Nikolaos Ihmeidentekijän kirkko, joka mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1710. Se korvattiin uudella puukirkolla vuonna 1790. Kirkko oli käytössä vielä Viron vallan aikana, jolloin se kuului Narvan hiippakuntaan, mutta tuhoutui toisen maailmansodan aikana vuonna 1944. Lavryn nykyinen ortodoksinen kirkko oli alun perin vanhan kirkon porttirakennus. Rakennukseen valmistui kellotorni vuonna 1963 ja se vihittiin kirkoksi vuonna 1970.

Lavryn luterilainen kirkko rakennettiin vuosina 1926–1935. Se tuhoutui osittain toisen maailmansodan aikana, minkä jälkeen sitä käytettiin varastona. Hautausmaa on ollut käytössä myöhemminkin.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Laura Eesti kohanimeraamat. Eesti Keele Instituut. Viitattu 8.9.2026. (viroksi)
  2. 1 2 Pihkovan alueen kartta 1 cm : 2 km, lehti 20 map-1.ru. Viitattu 8.9.2026. (venäjäksi)
  3. ↑ Korjakov, Ju. B.: Baza dannyh Etno-jazykovoi sostav naseljonnyh punktov Rossii. Perepis 2020/21 goda. Pskovskaja oblast lingvarium.org. Viitattu 14.9.2026. (venäjäksi)
  4. ↑ Lidva (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 10.1.2026. (venäjäksi)
  5. ↑ V Pskovskoi oblasti pjat raionov preobrazovali v munitsipalnyje okruga TASS. 7.5.2024. Viitattu 8.9.2026.
  6. ↑ Selskoje poselenije "Lavrovskaja volost" Gdovski raion - ofitsialnyi sait. Arkistoitu 3.9.2019. Viitattu 8.9.2026. (venäjäksi)
  7. ↑ Üheverstane (1894–1922) (Viron maanmittauslaitoksen karttapalvelu) Maa-amet. Viitattu 8.9.2026. (viroksi), (englanniksi)
  8. 1 2 3 Kiristaja, Arvis: Setomaa õigeusu kirikute ja koguduste varasemast ajaloost. Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat XV-XVI, 2016, s. 9, 13. Tarton yliopisto. ISSN 1406-8354 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.9.2026. (viroksi)
  9. ↑ Novotroitski, D. V.: Lavrovski rodstvennik "bednoi babuški" N. N. Puškinoi - predvoditel pskovskogo dvorjanstva Aleksandr Fitingof, s. 101–110. (Teoksessa Sedmyje Pskovskije Meždunarodnyje krajevedtšeskije tštenija. Tom II) Pskov: Pihkovan valtionyliopisto, 2017. ISBN 978-5-91116-629-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 8.9.2026. (venäjäksi)
  10. 1 2 3 4 Krasnais, Vilberts: Latviešu kolōnijas, s. 35–42. Latvju Nācionālās Jaunatnes Savienības izdevums, 1938. ISBN 9984-771-88-1 (latviaksi)
  11. ↑ Vasiljev, I. I.: Opyt statistitšesko-geografitšeskogo slovarja Pskovskogo ujezda Pskovskoi gubernii, s. 158, 347. Pskov: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1882. Teoksen verkkoversio Viitattu 9.9.2026.
  12. ↑ Aabrams, Vahur: Paar sammukõist säksa jälgi piteh Setomaal, 2. Setomaa, 2018, 348. vsk, nro 11. Setomaa Valdade Liit. ISSN 1736-5473 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.9.2026. (eteläviroksi)
  13. 1 2 Valk, Heiki: Setomaa asend ajaloolises ruumis: lisamärkusi kaugema mineviku kohta 2010. Tarton yliopisto. Viitattu 8.9.2026. (viroksi)
  14. 1 2 Leima, Matis: Maareformi läbiviimine Võrumaa Misso ja Petserimaa Pankjavitsa valdades 1922-1940 (s. 19–20, 23–24) 2016. Tarton yliopisto. Viitattu 8.9.2026. (viroksi)
  15. ↑ Valdade rahvastik 1. III 1934 Rahvaloenduse andmed - Vihk 1, s. 46. Tallinn: Riigi Statistika Keskbüroo, 1934. Teoksen verkkoversio Viitattu 8.9.2026.
  16. ↑ Gerasimjonok, T. E. & Kolomytseva, N. V & Požidajev, I. S. & Fjodorov, S. M. & Karpov, K. I: Administrativno-territorialnoje delenije Pskovskoi oblasti (1917–2000 gg.), s. 66–67, 88. Pskov: Pskovskaja oblastnaja tipografija, 2002. ISBN 5-94542-031-X Teoksen verkkoversio Viitattu 8.9.2026. (venäjäksi)
  17. ↑ Alūksnes novada muzejā notiks saruna par Lauru latviešu koloniju 17.4.2025. Alūksnen kunta. Viitattu 8.9.2026.
  18. ↑ Korjakov, Ju. B.: Baza dannyh Etno-jazykovoi sostav naseljonnyh punktov Rossii. Perepis 2010 goda. Vologodskaja, Pskovskaja lingvarium.org. Viitattu 8.9.2026. (venäjäksi)
  19. ↑ Pogost Štšemeritsy (selo Lavry) tserkov Svjatitelja i Tšudotvortsa Nikolaja (arkistoitu 6.12.2017) Pskovskaja jeparhija. Pihkovan hiippakunnan tiedotuspalvelu. Arkistoitu 6.12.2017. Viitattu 8.9.2026. (venäjäksi)
  20. ↑ Kuznetsova, Z. I.: "Hram diven i petšalen" (o dvuh ljuteranskih hramah Petšorskogo kraja, postrojennyh po projektu A. A. Podtšekajeva), s. 149–156. (Teoksessa Vosmyje Pskovskije Meždunarodnyje krajevedtšeskije tštenija. Tom I) Pskov: Pihkovan valtionyliopisto, 2018. ISBN 978-5-91116-750-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 8.9.2026. (venäjäksi)