Louise Johnson

Louise Johnson
Henkilötiedot
Koko nimi Louise Napier Johnson
Syntynyt26. syyskuuta 1940
Worcester, Englanti
Kuollut25. syyskuuta 2012 (71 vuotta)
Cambridge, Englanti
Koulutus ja ura
Tutkinnot University College London
Väitöstyön ohjaaja David Phillips
Instituutti Yalen yliopisto
Oxfordin yliopisto
Diamond Light Source
Tutkimusalue biofysiikka
rakennebiologia

Louise Napier Johnson (26. syyskuuta 1940 Worcester, Englanti – 25. syyskuuta 2012 Cambridge, Englanti) oli brittiläinen biofyysikko ja rakennebiologi. Hän tutki entsyymejä, muun muassa lysotsyymiä, glykogeenifosforylaasia ja proteiinikinaaseja, sekä kirjoitti biokemisti Tom Blundellin kanssa oppikirjan proteiinikristallografiasta. Nykyinen tietämys entsyymeistä ja niiden toiminnan säätelystä perustuu osin Johnsonin tutkimuksiin.

Ura

Johnson suoritti alemman korkeakoulututkinnon fysiikasta University College Londonissa vuonna 1962. Väitöskirjansa Johnson teki Royal Institutionissa aiheenaan N-asetyyliglukosamiinin röntgenkristallografiset tutkimukset ja sen suhde lysotsyymiin. Hänen väitöstyönsä ohjasi David Phillips.

Johnson muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1966 ja teki vuoden postdoc-tutkimusta Yalen yliopistossa. Hän työskenteli Frederic Richardsin ja Hal Wyckoffin ryhmässä, joka määritti ribonukleaasi S:n rakennetta.

Seuraavana vuonna Johnson palasi Britanniaan ja aloitti työt Oxfordin yliopistossa, jossa hän työskenteli nelisenkymmentä vuotta. Johnson nimitettiin molekulaarisen biofysiikan professoriksi vuonna 1990. Vuonna 2003 hän vastaanotti työn myös Diamond Light Sourcella, mutta jatkoi edelleen Oxfordin yliopistossa. Hän eläköityi tehtävästään yliopistolla vuonna 2007 ja Diamond Light Sourcella seuraavana vuonna.

Tunnustuksia

Vuonna 2003 Brittiläisen imperiumin ritarikunta myönsi Johnsonille ritarikomentajan (DBE) arvon hänen työstään biofysiikan parissa. Johnson kutsuttiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1990, TWAS:n jäseneksi vuonna 2000, Academia Europæan jäseneksi vuonna 2001, American Academy of Arts and Sciencesin ulkomaalaisjäseneksi vuonna 2007 ja Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ulkomaalaisjäseneksi vuonna 2011. St Andrewsin yliopisto, Bathin yliopisto, Imperial College London ja Cambridgen yliopisto myönsivät Johnsonille kunniatohtorin arvonimen.

British Biophysical Societyn (BBS) jakama Young Investigator Award uudelleennimettiin vuonna 2020 BBS Louise Johnson Early Career Awardiksi kunnianosoituksena Louise Johnsonille.

Yksityiselämä

Johnson avioitui pakistanilaisen fyysikon Abdus Salamin kanssa vuonna 1968. Salam palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla vuonna 1979. Pari sai kaksi lasta, jotka syntyivät vuosina 1974 ja 1982. Salam kuoli vuonna 1996.

Elokuussa 2011 Johnson sai vakavan sydänkohtauksen. Hän kuoli siihen seuraavan vuoden syyskuussa.

Teokset

Lähteet

  1. 1 2 Watts, Geoff: Louise Napier Johnson. The Lancet, 10.11.2012, 380. vsk, nro 9854, s. 1642. doi:10.1016/S0140-6736(12)61938-2 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Garman, Elspeth: Dame Louise Napier Johnson (1940–2012) American Crystallographic Association. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 Barford, David; Blundell, Thomas L.: Dame Louise Napier Johnson. 26 September 1940—25 September 2012. Biographical Memoirs of Fellows of the Royal Society, 2.3.2022, 72. vsk, s. 221–250. doi:10.1098/rsbm.2021.0038 (englanniksi)
  4. ↑ Blundell, Tom: Dame Louise Johnson obituary The Guardian. 10.10.2012. Viitattu 16.3.2025. (englanniksi)