Magnuksen tiedetään suunnitelleen avioituvan Puolan prinsessa Katarina Jagellonican vanhemman sisaren Annan kanssa, mutta loppujen lopuksi hän pysyi koko elämänsä naimattomana. Hänelle syntyi tiettävästi kolme aviotonta lasta.
Eerik XIV:n ja Juhana-herttuan riitauduttua pahasti Magnuksen mielenterveys alkoi horjua. Hän oli tuohon aikaan noin 20–21-vuotias. Sairaus eteni niin pitkälle, että lopulta Magnus tuli kykenemättömäksi hoitamaan läänityksiään ja muutti asumaan Vadstenan luostariin. Häntä hoidettiin luostarissa loppuikänsä, joskin viimeisinä vuosinaan hän oleili omistamassaan Kungsbron kartanossa, jossa hän kuoli 52-vuotiaana.
Lapsuus ja koulutus
Magnus syntyi 25. heinäkuuta 1542 Tukholman linnassa. Asiakirjoista on käynyt ilmi, että Kustaa Vaasa välitti paljon kaikkien lastensa hyvinvoinnista, ja saattoi antaa tarkkojakin ohjeita heidän hoidostaan. Hän myös halusi kaikille pojille parhaan mahdollisen koulutuksen ja kasvatuksen. Erik ja Johan saivat jollain tapaa erilaisen koulutuksen kuin Magnus, koska siinä painotettiin tulevaa hallitsijuutta, mutta ainakin he oppivat latinaa, saksaa ja ranskaa, historiaa, klassista roomalaista kirjallisuutta, Lutherinkatekismusta, puhetaitoa sekä filosofiaa. Oppituntien välillä he harjoittelivat miekkailua, jousiammuntaa ja pallopelejä.
Magnus tunnettiin kansanomaisena ja anteliaana ihmisenä. Hän oli kaikista Kustaa Vaasan pojista pisin ja häntä pidettiin komeana. Ainakin vuodelta 1558 on todisteita siitä, että Magnus olisi ottanut isänsä puolesta vastaan joitain rahalähetyksiä. 1560-luvun alussa hän asui jo Vadstenan linnassa. Hänen tiedetään olleen kiinnostunut pallopeleistä ja metsästyksestä sekä musiikista ja kirjoista. Hän piti linnassa myös juhlia.
Itä-Götanmaan herttua
Magnus sai isältään testamenttina koko Taalainmaan sekä osia Itä-Götanmaasta, Smålandista, Länsi-Götanmaasta ja Närkestä herttuakunnakseen. Arvonimeltään hänestä tuli kuitenkin Itä-Götanmaan herttua. Jo ennen Kustaa Vaasan kuolemaa Magnus oli kerännyt veroa Itä-Götanmaalta. Vuonna 1560 hänen hoviinsa tiedetään kuuluneen noin 90 henkeä, ja vuonna 1561 Vadstenan linnan henkilökuntaan kuului 200 henkeä. Keväällä 1561 Eerik rajoitti huomattavasti sekä Juhanan että Magnusin vapauksia hallita läänityksiään.
Avioliittosuunnitelmat
Syyskuussa 1561 Magnuksen ollessa 19-vuotias Eerik XIV lähti Englantiin kosimaan kuningatar Elisabet I:tä. Mukana matkalla olivat muiden velipuolten ohella myös Magnus. Elisabet torjui Eerikin kosinnan. Pian Eerikin kosiomatkan jälkeen Magnuksen isoveli Juhana-herttua alkoi itse tavoitella Puolan kuninkaan sisarta Katarina Jagellonicaa. Koska kuningas halusi naittaa ensin Katarinan vanhemman sisaren Annan, Juhana lupasi kuninkaalle, että Magnus menisi Annan kanssa naimisiin. Ei tiedetä varmasti, mitä Magnus ajatteli suunnitelmasta. Tuohon aikaan hän asui Vadstenan linnassa rakastajattarensa Valborg Eriksdotterin ja aviottomien tyttäriensä kanssa. Kesällä 1562 Magnus ei jostain syystä saapunutkaan Juhanan perässä Puolaan, eivätkä avioliittosuunnitelmat Annan kanssa toteutuneet.
Eräs toinen puolisoehdokas Magnukselle oli Skotlannin kuningatar Maria Stuart, jota Eerik oli jossain vaiheessa myös kosiskellut. Hänelle lähetettiin myös Magnuksen muotokuva. Pidemmälle avioliittoneuvottelut etenivät Mecklenburgin herttuan sisaren Annan kanssa. Magnus jäi kuitenkin lopulta naimattomaksi.
Sairastuminen ja loppuelämä
Tiedetään, että Magnuksella oli aina hyvät suhteet velipuoleensa Eerikiin. Kesäkuussa 1562 Tukholman valtiopäivät tuomitsi Eerik XIV:n johdolla Juhana-herttuan kuolemaan. Saman vuoden joulukuussa Juhana palasi vastanaineen morsiamensa, Puolan prinsessa Katarina Jagellonican kanssa Ruotsiin, jossa heidät molemmat lopulta vangittiin. Aihe oli pinnalla koko perheessä, ja muut sisarukset olivat vahvasti eri mieltä Eerikin kanssa. Magnus otti koko tilanteen hyvin raskaasti ja alkoi kokea surumielisyyttä ja ahdistusta. Tiedetään, että Eerik lähetti henkilääkärinsä hoitamaan Magnusta. Magnus oli saanut ensimmäisen kerran mielialaansa varten lääkkeitä jo vuonna 1561. Kaikki muutkin sisarukset kohtelivat veljeään myötätuntoisesti.
Magnuksen kunto vaihteli muutaman vuoden aikana niin, että toisinaan hän voi paremmin ja matkusteli esimerkiksi sisarustensa luokse. Toisinaan hän voi huonosti, ja tiedetään, että sairaus sai hänet ajoittain käyttäytymään väkivaltaisesti ja häntä jouduttiin pitämään huoneeseensa suljettuna. Magnuksen vointi heikkeni lopulta niin paljon, että hän ei pystynyt enää hallitsemaan läänityksiään. Vuonna 1566 Eerikin tiedetään ohjeistaneen lääkäreitä, että veljeä pitäisi hoitaa niin, ettei hän pääsisi vahingoittamaan itseään. Samana vuonna Eerik otti haltuunsa Magnusin läänitykset ja lähetti hänet asumaan Vadstenan luostariin, jossa hänestä pystyttäisiin huolehtimaan. Luostarissa asui ainakin joitain nunnia, ja paikalla oli aina useampia vartijoita Magnusta varten. Magnus asui jossain erillisessä rakennuksessa, ja hänellä oli myös pääsy puutarhaan.
Kun Magnus muutti luostariin, Valborg-rakastajatar muutti pois Vadstenan linnasta ja meni naimisiin. Tiedetään, että vuonna 1567 Magnus kuljetettiin Nyköpingiin turvaan, kun Tanskan armeija tuli Ruotsiin sotaretkelle. Samana vuonna myös veli Juhana III vapautui vankeudesta. Magnus jäi kuitenkin pysyvästi sairaaksi. Ainakin ajoittain Magnus ei ymmärtänyt, että Juhanasta oli tullut kuningas. Vuonna 1572 Juhana ja Kaarle jättivät Magnusin erään perinnönjaon ulkopuolelle sillä perusteella, että hänen mielensä ja järkensä olivat edelleen niin järkkyneet.
Viimeisinä vuosinaan Magnus Vaasa asui Linköpingin ulkopuolella sijaitsevassa Kungsbron kartanossa. 1580-luvun loppupuolella hänen hoviinsa kuului 35–40 henkeä.
Herttua Magnus Vaasa kuoli 52-vuotiaana kesäkuussa 1595 Kungsbron kartanossa, ja hänet haudattiin Vadstenan luostarikirkkoon. Tiedetään, että kuningasperhe halusi pitää Magnusille arvokkaat hautajaiset.
Suhteet ja jälkeläiset
Herttua Magnus pysyi koko ikänsä naimattomana ja sai tiettävästi yhteensä kolme aviotonta lasta. Suhteesta Valborg Eriksdotterin kanssa Magnukselle syntyi kaksi tytärtä, joista molemmat muuttivat jossain vaiheessa asumaan Tukholman linnaan Eerik XIV:n hoviin, joka oli kuninkaana vuosina 1560–1568. Suhteesta toisen rakastajattarensa Anna von Haubitzin kanssa heille syntyi yksi tytär. Niin Annasta kuin tyttärestäkään ei tiedetä paljoa.
Sukunimen Gyllenhielm tyttäret saivat vuonna 1577 kuningas Juhana III:n määräyksestä. Saman sukunimen saivat muutkin Vaasa-suvun aviottomat lapset eli yhteensä kahdeksan lasta. Magnusin tytärten tiedetään saaneen hyvän kasvatuksen, ja he menivät naimisiin aatelismiesten kanssa.
Herttua Magnusin kohtalo on innoittanut kansantarinoitsijoita ja taiteilijoita. Erään tarinan mukaan Magnus olisi hypännyt merenneidon lumoamana Vadstenan linnan ikkunasta alas, mutta pudonnut vahingoittumattomana vallihautaan. Keskiajalta tunnetaan myös lauluja ja balladeja, jotka kertovat herttua Magnusista ja eri taruolennoista, kuten merenneidosta, meripeikosta ja keijuista. Vuonna 1865 Ivar Hallström sävelsi romanttisen operetin nimeltään Hertig Magnus och sjöjungfrun (suom.Herttua Magnus ja merenneito), jonka ensiesitys oli kahta vuotta myöhemmin.
_c_1580.jpg)
