Majorero

Majorero
Avaintiedot
Alkuperämaa	Kanariansaaret,  Espanja
Määrä	Suomessa ei yhtään, Kanariansaarilla 500 (2007)
Rodun syntyaika	1400-luku
Alkuperäinen käyttö	vuohien paimennus, vahtikoira
Nykyinen käyttö	paimen-, vahti- ja seurakoira
Muita nimityksiä	Perro Majorero, Bardino Majorero, Majorero Canario, Perro de Ganado Majorero, Bardino
FCI-luokitus	ei RSCE: 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #402
Ulkonäkö
Paino	uros 30–45 kg, narttu 25–35 kg
Säkäkorkeus	uros 57–63 cm narttu 55–61 cm
Väritys	brindle eri sävyissään
Infobox OK

Majorero (esp. perro majorero) on espanjalainen koirarotu, joka on Espanjan Kennelliiton hyväksymä. Myös muut Alianza Canina Latina -järjestöön kuuluvat kennelliitot ovat tunnustaneet sen. Se on myös Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön Domestic Animal Diversity Information System -tietokantaan virallisesti kuuluva rotu.

Ulkomuoto

Majorero muistuttaa ulkonäöltään melko paljon castro laboreironkoiraa. Se on keskikokoinen, vankkarakenteinen koira. Sillä sallitaan takaraajoissa kaksoiskannukset.^lähde? Karvapeitteen ei tule olla liian lyhyt eikä liian pitkä; tavallista pidempi se on hännän alapuolella ja reisien takana. Väritys on aina brindle, jonka sävy vaihtelee beigestä (kellertävä) vihertävään (verdino); skaalaan lukeutuvat mm. hunajankeltainen, mantelinkeltainen, vaaleanharmaa, tummanharmaa ja musta. Raitojen tulee kuitenkin pohjavärin sävystä riippumatta aina erottua. Valkoiset merkit niskassa ("kauluri"), rintakehässä, raajojen alaosissa ja hännänkärjessä sallitaan; lisäksi valkoinen viiva (toisinaan kolmiomainen), joka alkaa kirsun takaa ja ulottuu kuonon kautta silmien väliin (toisinaan jopa päälaelle asti) on mahdollinen. Kuonossa on tumma tai musta maski. Urosten säkäkorkeus on 57–63 cm ja paino 30–45 kg, nartuilla vastaavat mitat ovat 55–61 cm ja 25–35 kg.

• 
  keltabrindle
• 
  tummabrindle

Luonne ja käyttäytyminen

Majorero on tyyni, valpas ja tasapainoinen. Paimenkoirana sillä on hyvin vähäinen metsästysvietti, ja se tulee hyvin toimeen muiden lemmikki- ja kotieläinten kanssa. Se ei ole suositeltava rotu kokemattomalle omistajalle ja vaatii oikeanlaisen koulutuksen. Sitä käytetään kotimaassaan paimen-, seura-, perhe- ja vahtikoirana.^lähde?

Kirjailija ja historioitsija José Viera y Clavijo kuvailee rotua seuraavasti:^lähde?

„... hoikan ulkomuotonsa, eloisuutensa, rohkeutensa ja nopeutensa lisäksi sillä on hieno ja harvinaislaatuinen tunneherkkyys, joka auttaa sitä kommunikoimaan ihmisten kanssa. Se ymmärtää ihmisen arvon, taistelee hänen puolestaan, tottelee ja auttaa häntä, puolustaa ja rakastaa häntä... ja tietää tarkalleen miten voi ansaita omistajansa rakkauden.“

Alkuperä

Majorero on hyvin vanha rotu.^lähde? Nimellä bardino majorero tunnettu muinainen kanarialainen rotu kuoli alkuperäisessä olomuodossaan sukupuuttoon 1800-luvulla bulldoggien ja mastiffien saavuttua saarille ja risteydyttyä paikallisten koirien kanssa. Rodun pelastuminen on fuerteventuralaisten maanviljelijöiden ja kasvattajien ansiota. Ensimmäinen näyttely majoreroille järjestettiin vuonna 1979 Tuinejen kunnassa Gran Tarajal'n aukiolla, ja siihen osallistui tunnettuja kasvattajia ja sekä espanjalaisia että kansainvälisiä koira-asiantuntijoita ja tuomareita.

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Majorero.

• Majorero Canario. RSCE (Arkistoitu – Internet Archive) (es)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Majorero Canario