Rotua tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1985. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi pyreneittenmastiffin pentuja noin viisikymmentä vuosittain.
Ulkonäkö
Narttujen ihanteellinen säkäkorkeus on yli 75 cm ja urosten yli 81 cm. Rungoltaan rotu on hieman korkeuttaan pitempi, suorakaiteen muotoinen. Koiran pää on suuri ja voimakasrakenteinen. Pähkinänruskeat silmät ovat pienet ja mantelinmuotoiset. Korvat ovat riippuvat ja kolmion muotoiset.
Karvapeite on niin paksu ja tiheä, että koira kestää hyvin pakkasta. Oikeanlaatuinen päällyskarva on karkeaa ja se hylkii tehokkaasti vettä sekä likaa, niinpä märkä ja kurainen koira onkin kuivuttuaan puhdas. Karva on pitkähköä varsinkin kaulurin, punttien ja hännän kohdilla, muualla hieman lyhyempää.
Väriltään pyreneittenmastiffi on valkoinen harmain, mustin tai ruskein laikuin. Tummempi maski on rotumääritelmän mukaan pakollinen. Kaulan, raajojen ja hännänpään tulisi olla valkoisia.
Luonne ja käyttäytyminen
Ihanteellisen pyreneittenmastiffin on oltava sosiaalinen, rohkea ja varma itsestään. Se pystyy työskentelemään itsenäisesti ja oma-aloitteisesti. Pyreneittenmastiffi ei saisi koskaan olla pelokas eikä aggressiivinen. Sen tulee aina isäntäväkensä läsnä ollessa olla itsevarma ja ystävällinen vieraassakin ympäristössä. Se voi laumanvartioille ominaiseen tyyliin olla varautunut vieraita kohtaan. Pyreneittenmastiffia harkittaessa on muistettava sen alkuperäinen käyttötarkoitus ja koiran itsenäinen luonne.
Suomessa pyreneittenmastiffia käytetään hyvin vähän niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen eli karjan suojelukoirana. Mikäli halutaan pyreneittenmastiffin suojelevan karjaa, niin sen tulee jo pentuvaiheessa antaa leimautua karjalaumaan jotta sen luontaiset taipumukset kehittyvät.
Pyreneittenmastiffia käytetään jonkin verran vartiokoirana, mutta pääasiassa se on seurakoira, joka hoitaa myös vahdin virkaa. Taipumus kotialueen ja perheen vartiointiin on synnynnäistä. Pyreneittenmastiffi ei ole hiljainen koira. Se ilmoittaa haukullaan jos ympäristössä liikkuu jotain ylimääräistä esimerkiksi villieläimiä tai vieraita ihmisiä. Tämä voi aiheuttaa ongelmia naapureiden kesken, koska koiran haukunta saattaa häiritä muita. Pyreneittenmastiffi soveltuu parhaiten maaseudulle tai todella isolle omakotitalotontille haja-asutusalueella, jossa ei ole naapureita lähellä.
Alkuperä
Pyreneittenmastiffi on todennäköisesti polveutunut molossityyppisistä koirista, joita merenkulkijat ja foinikialaiset kauppiaat toivat Espanjaan yli 2000 vuotta sitten. Se on sukua espanjanmastiffille ja pyreneittenkoiralle. Kirjoitettua tietoa rodusta löytyy niin kaukaa kuin 1300–luvulta, jolloin Aragonian kuninkaalla Ramino I El Monjellalla oli muutamia musta-valkeita koiria joita kutsuttiin pyreneittenmastiffeiksi.
Pyreneittenmastiffi toimi vuosisatojen saatossa aragonialaisten lammaslaumojen vartijana suojellen lampaita susilta ja karhuilta. Pyreneittenmastiffien vartioidessa, laumaa paimensi paimenkoirat. Koirien hännät ja korvat typistettiin, jotta ne eivät repeytyisi kamppailuissa susien ja karhujen kanssa.
Rotu eriytyi pyreneittenkoirasta poliittisen rajanvedon seurauksena 1600-luvulla. Ranskalaiset ryhtyivät jalostamaan pyreneittenkoirasta laumanvartijan lisäksi vahdin virkaa hoitavaa ylhäisön lemmikkiä. Espanjan puolella taas pyreneittenmastiffia pidettiin tämänkin jälkeen lähinnä laumanvartijana eli työkoirana, jonka ulkoisia ominaisuuksia ei niinkään jalostettu, vaan työominaisuudet ratkaisivat.
Terveys
Pyreneittenmastiffi
Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin kahdeksan vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2020–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, sydänsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Pyreneittenmastiffin tyypillisimmät terveysongelmat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, spondyloosi, epilepsia, iho-ongelmat, atopia ja allergiat.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 51%:lla pyreneittenmastiffeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jopa 24%:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 19%:lla rodun edustajista. Pyreneittenmastiffin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.
Spondyloosissa selkänikamien reunoille alkaa muodostua luupiikkejä. Suomessa tutkituista pyreneittenmastiffeista 11%:lla on ollut spondyloosia.
Pyreneittenmastiffilla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Koiran epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia.
Rodulla esiintyy jonkun verran iho-ongelmia, atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Pyrenneittenmastiffit ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli jonkun verran alle 10%. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25% ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25%, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä rotukoiralla on havaittu geenitutkimuksissa. Pyreneittenmastiffin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 18%. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.
↑Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun:The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds.Canine Medicine and Genetics,2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12.PubMed:34852838doi:10.1186/s40575-021-00111-4ISSN2662-9380Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Espanja
