Margarita Josifovna Aliger (ven. Маргари́та Ио́сифовна Алиге́р; 7. lokakuuta (J: 24. syyskuuta) 1915 Odessa – 1. elokuuta 1992 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija.
Margarita Aliger syntyi virkailijaperheeseen. Koulun jälkeen hän opiskeli kemiaa ja työskenteli tehtaassa. Vuosina 1933–1937 hän opiskeli Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa. Vuonna 1942 hän liittyi NKP:n jäseneksi.
Aligerin ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1933 ja ensimmäinen runokokoelma God roždenija (”Syntymävuosi”) vuonna 1938. Vuosina 1941–1942 hän toimi kirjeenvaihtajana piiritetyssä Leningradissa. Partisaanityttö Zoja Kosmodemjanskajasta kertova runoelma Zoja (1942) sai Stalin-palkinnon vuonna 1943.
Vuonna 1956 Aliger toimi liberaalin kirjallisuuskokoelman Literaturnaja Moskva toimittajana, mutta esitti julkisen katumuksensa sen saaman arvostelun jälkeen. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsen ja matkusteli paljon ulkomailla. Aliger työskenteli myös kaunokirjallisuuden kääntäjänä. Hänen proosaa muistuttava runoutensa tasapainottelee henkilökohtaisten ja poliittisten aiheiden välillä.
