Miratiivi tai admiratiivi on nimitys, jota käytetään erilaisista kielellisistä keinoista, joilla osoitetaan, että ilmaus sisältää odotuksenvastaista tai puhujalle yllätyksenä tullutta, täysin uutta tietoa. Joissakin kielissä väitetään miratiivin ilmenevän moduksen (tapaluokan) kaltaisena verbin taivutuskategoriana.
Termiä admiratiivi on 1900-luvulla käytetty joidenkin kielten kuvauksessa. Kielitypologiassa keskustelu aiheesta käynnistyi, kun Scott DeLancey vuonna 1997 esitteli miratiivin useissa kielissä ympäri maailmaa esiintyvänä kategoriana. DeLanceyn mukaan miratiivi kieliopillisena kategoriana esiintyy turkin, slevin, Lhasan tiibetin, korean sekä Nepalissa puhutussa sinotiibetiläisessä sunuwarin kielessä. Esimerkiksi turkissa miratiivisuffiksi -miş esiintyy verbintaivutuksessa samassa asemassa kuin menneen ajan suffiksi -di: Kemal geldi ’Kemal tuli’, Kemal gelmiş ’Kemal tulikin!’.
2000-luvun mittaan kielitypologiassa on kiistelty miratiivisuuden olemuksesta, merkityksestä ja sen suhteesta evidentiaalisuuteen eli tietolähteen ilmaisemiseen (esimerkiksi: onko tieto puhujan itse näkemää ja kokemaa, toisilta kuultua vai pääteltyä). Miratiivisuutta voidaan eri kielissä ilmaista eri tavoin. Joissakin kielissä miratiivin ilmaisimet ovat kompleksisia verbirakenteita, esimerkiksi tiibetiläis-burmalaisessa magarin kielessä miratiivirakenteissa verbi on substantiivistetussa muodossa ja sitä seuraa le (joka toimii myös apuverbinä ja imperfektiivisen aspektin ilmaisijana: boie chituake ŋapo le! ’isähän onkin (minun yllätyksekseni) ampunut leopardin!’ [”isä leopardin ampuminen on!”]. Joissakin kielissä taas miratiivisuutta ilmaisee verbiin liitettävä affiksi tai erillinen partikkeli, jokin interjektio (oho! vau!), tai miratiivisuutta ilmaisevissa lauseissa käytetään erilaisia pronomineja. Miratiivisuuden ilmaisimia voi myös olla useita erilaisille miratiivisuuden tyypeille.
Miratiivisuuden ilmaisimilla voi olla muitakin tehtäviä. Suomessa liitepartikkelit -kin ja -kaan voivat verbiin liittyessään ilmaista odotuksenvastaisuutta, yllättävyyttä (ja sit mä (.) pistin ne sukset siihen maahan ni heh ne lähtiki luistamaa; hän ei olekaan tullut) mutta myös odotuksenmukaisuutta (Yliopistoon tähyäville ammattikorkeakoulu on hyvä varavaihtoehto, ja heistä neljännes hakikin kumpaankin koulutusväylään). Miratiivisuuden ilmaisimet saattavat kehittyä myös evidentiaaleista. Marin kielessä lauseessa mǝlam kajǝman ǝl'e ’minun piti mennä, minun oli mentävä’ verbi ǝl'e ’oli’ on ns. 1. preteritimuodossa, mutta jos sen tilalle vaihdetaan 2. preteritin muoto (mǝlam kajǝman ulmaš), jolla yleensä ilmaistaan epäsuoraa päättelyä, lause saa herkästi miratiivisen tulkinnan (’minunpas yllättäen pitikin mennä’), koska 1. persoonan yhteydessä tämmöinen päättelytulkinta (”minun kaikesta päättäen/näköjään piti mennä”) on epätodennäköinen.