Muhammad Rahimxon II

Muhammad Rahimxon II (1845 Hiva – 16. elokuuta 1910) oli Hivan kaani vuosina 1864–1910. Hänen aikanaan kaanikunnasta tuli Venäjän keisarikunnan protektoraatti. Kaani tunnetaan myös runoilijana nimellä Feruz.

Kungrat-dynastiaan kuulunut Muhammad Rahimxon opiskeli Arab Muhammadxonin madrasassa. Opettajiensa johdolla hän tutustui valtio- ja oikeustieteisiin sekä runousoppiin ja historiaan. Hän nousi kaaniksi isänsä Said Muhammadxonin kuoltua vuonna 1864.

Keski-Aasiaan laajentunut Venäjä oli jo aikaisemmin alistanut Kokandin kaanikunnan ja Buharan emiirikunnan. Siihen vihamielisesti suhtautunut Hiva oli toistaiseksi säästynyt hyökkäykseltä maantieteellisen asemansa ansiosta. Turkestanin kenraalikuvernöörin Konstantin Kaufmanin johtamat joukot lähtivät keväällä 1873 liikkeelle neljästä eri suunnasta ja miehittivät Hivan kaupungin 29. toukokuuta. Muhammad Rahimxon antautui 2. kesäkuuta.

Muhammad Rahimxonin 12. elokuuta 1873 allekirjoittamassa Gandimiyonin rauhansopimuksessa kaanikunta tunnustettiin Venäjän protektoraatiksi. Se luovutti Venäjälle Kaspianmeren itärannikon, Ustjurtin laakion sekä Amudarjan ja Syrdarjan välisen alueen. Venäjä sai myös yksinoikeuden liikennöintiin Amudarjajoella. Erilaisten kaupallisten ja Venäjän kansalaisia koskevien määräysten lisäksi Hiva sitoutui lakkauttamaan orjuuden (noin 30 000 etupäässä persialaista orjaa oli vapautettu jo aiemmin) ja maksamaan kahdenkymmenen vuoden aikana 2,2 miljoonan ruplan sotakorvauksen.

Venäjä perusti Amudarjan oikeanpuoleiselle rannalle Petroaleksandrovskin linnoituksen valvomaan kaanikuntaa ja tarvittaessa puuttumaan sen asioihin sotilaallisesti. Seuraavina vuosina venäläiset tekivät useita sotaretkiä verotukseen ja vesioikeuksien jakamiseen tyytymättömien Hivan turkmeenien alistamiseksi. Suunnitelmat kaanikunnan välittömästä valtaamisesta hylättiin vuoteen 1877 mennessä.

Muhammad Rahimxon keskittyi jatkossa yksityiselämäänsä (hänellä oli yhdeksän vaimoa) ja kulttuuriharrastuksiinsa ja jätti valtiollisten asioiden hoitamisen etupäässä neuvonantajilleen. Kaanikunta ei aiheuttanut suuria ongelmia Venäjälle, ja sen yhteydet muuhun maailmaan olivat vähäisiä.

Hiva maksoi viimeiset sotakorvaukset vuonna 1900. Sen talous perustui keinokasteltuun viljan, puuvillan ja hedelmien viljelyyn sekä karjanhoitoon. Kaupankäynti ja vähäinen teollisuus olivat keskittyneet Urganchiin. Vientituotteita olivat puuvilla, vehnä, vuodat, nahka ja kuivahedelmät. Venäjältä tuotiin kankaita, metallitavaroita, teetä, sokeria ja petrolia.

Kaani oli innokas kirjojen keräilijä sekä kirjallisuuden ja taiteen tukija. Hän kirjoitti perinteistä lyyristä, lähinnä rakkausaiheista runoutta nimellä Feruz (”onnekas, voitokas”). Hän perusti vuonna 1874 Keski-Aasian ensimmäisen kivipainon, jossa painettiin hänen omia teoksiaan ja muuta runoutta. Muhammad Rahimxon tutki ja sävelsi musiikkia ja perusti hoviinsa maqom-yhtyeen. Hänen monista rakennushankkeistaan tunnetuin on vuonna 1871 valmistunut Muhammad Rahimxonin madrasa Hivassa.

Muhammad Rahimxon on haudattu Sayid Mohi Roʻyi Jahonin mausoleumiin Said Mahruyjonin rakennusryhmässä. Häntä seurasi kaanina hänen poikansa Asfandiyorxon.

Lähteet

• Becker, Seymour: Russia’s Protectorates in Central Asia: Bukhara and Khiva, 1865–1924. London: Routledge Curzon, 2004. ISBN 0-415-32803-9