| Murad III | |
|---|---|
| Kahden pyhän moskeijan suojelija | |
|
Tuntemattoman espanjalaisen taiteilijan maalaus 1600-luvulta. | |
| Osmanien valtakunnan sulttaani | |
| Valtakausi | 15. joulukuuta 1574 – 16. tammikuuta 1595 |
| Edeltäjä | Selim II |
| Seuraaja | Mehmed III |
| Syntynyt |
4. heinäkuuta 1546 Manisa, Osmanien valtakunta |
| Kuollut |
16. tammikuuta 1595 (48 vuotta) Topkapin palatsi, Konstantinopoli |
| Hautapaikka | Hagia Sofia, Istanbul |
| Puoliso |
Safiye Sultan Şemsiruhsar Hatun Mihriban Hatun Şahıhuban Hatun Nazperver Hatun Zerefşan Hatun Zerefşan Hatun Fakriye Hatun + ainakin 17 jalkavaimoa |
| Lapset |
Hümaşah Sultan Ayşe Sultan Mehmed III Fatma Sultan Mihrimah Sultan Fahriye Sultan + ainakin 19 poikaa; yhteensä 50-100 lasta |
| Koko nimi | Murad bin Selim |
| Suku | Osmani |
| Isä | Selim II |
| Äiti | Nurbanu Sultan |
| Uskonto | sunnalaisuus |
| Nimikirjoitus |
|
Murad III (4. heinäkuuta 1546 Manisa, Osmanien valtakunta – 16. tammikuuta 1595 Topkapin palatsi, Konstantinopoli) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1574–1595.

Murad III oli sulttaani Selim II:n ja tämän laillisen vaimon, Haseki Sultan Nurbanu Sultanin (k. 1583) vanhin poika. Selim II:n oli säilyttänyt valtansa ainoastaan kyvykkään vävynsä, suurvisiiri Mehmed pašša Sokolovićin ansiosta. Tämä toimi virassaan myös Murad III:n kaudella, kunnes hänet salamurhattiin lokakuussa 1579. Murad murhautti joulukuussa 1574 neljä alle 3-vuotiasta velipuoltaan noustessaan valtaistuimelle.
Murad III:n hallituskaudelle oli ominaista taloudellinen taantuminen ja sosiaalinen rappio sekä sodat Safavidien kuningaskunnan eli Persian ja Itävallan keisarikunnan kanssa. Hän ei noudattanut suurvisiirinsä Medmed paššan neuvoja. Hänen äitinsä, Valide Sultan eli sulttaanin äiti Nurbanu Sultanin sekä sisarensa, suurvisiiri Medmedin vaimo Ismihan Sultan ja myöhemmin hänen suosikkivaimonsa Safiye Sultanin vaikutusvalta häneen heikensi hänen auktoriteettiaan hallitsijana.
Murad III jatkoi edeltäjiensä aloittamaa sotilaallista hyökkäyspolitiikkaa. Hän valtasi joukkoinen Fèsin (nyk. Marokko) portugalilaisilta vuonna 1578. Hän kävi uuvuttavaa sotaa Irania vastaan vuosina 1578–1590, jonka seurauksena hänen valtapiirinsä laajeni kattamaan Azerbaidžanin sekä Tbilisin Georgiassa, Nahāvandin ja Hamadānin (nyk. Iran). Euroopassa hän aloitti pitkän sodan Itävallan arkkiherttuakuntaa vastaan vuosina 1593–1606, jonka aikana Moldavian, Transylvanian ja Valakian osmanihallitsijat liittoutuivat vuonna 1594 Itävallan kanssa uhmaten Osmanien valtakunnan arvovaltaa.
Murad III:n hallituskaudella nepotismi, pitkien sotien aiheuttamat raskaat verot ja inflaatio, jota pahensi Espanjan kautta tuodun halvan eteläamerikkalaisen hopean virta, vaikuttivat kaikki tärkeimpien ottomaanien hallintoelinten rappeutumiseen. Tımar-läänitysjärjestelmä järkkyi, kun talonpojat joutuivat korkeiden verojen vuoksi lähtemään mailtaan. Erittäin tehokkaat janitssarijoukot (sotureitten eliittijoukot) rappeutuivat mielivaltaisen värväyspolitiikan vuoksi roistojoukoksi, joka uhkasi kaupunki- ja maaseutuväestöä.
Sulttaani Murad III kuoli 48-vuotiaana tammikuussa 1595 Topkapin palatsissa Konstantinopolissa. Hänet on haudattu Hagia Sofian moskeijaan. Hänen seuraajansa sulttaanina oli vanhin poika Mehmed III.

Muradin uskotaan pitäneen Safiye Sultania ainoana jalkavaimonaan noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Safiye kohtasi kuitenkin vastustusta Muradin äidiltä Nurbanu Sultanilta ja sisarelta Ismihan Sultanilta. Noin vuonna 1580 hänet karkotettiin Vanhaan palatsiin syytettynä siitä, että hän oli tehnyt sulttaanin impotentiksi loitsulla, kun tämä ei ollut kyennyt tai halunnut yhtyä kahteen sisaren hankkimaan jalkavaimoon. Lisäksi Nurbanu oli huolissaan dynastian tulevaisuudesta, sillä hän katsoi, ettei pelkästään Safiyen poika Mehmed (kaksi kolmesta pojasta oli kuollut ennen vuotta 1580) riittänyt takaamaan vallanperimystä. Safiyen karkotus, joka kumottiin vasta leskisulttaanitar Nurbanun kuoltua joulukuussa 1583, sai Muradin kumoamaan impotenssihuhut. Hän hankki suuren määrän jalkavaimoja ja näiden kanssa hänelle syntyi yli viisikymmentä tunnettua lasta, vaikka lähteiden mukaan kokonaismäärä saattoi ylittää sadan.
Murad III:lla oli valtava haaremi Topkapın palatsissa, johon kuului yli 1 200 naista. Tämä ja hänen elämäntyylinsä johti siihen, että hän sai 103 (joidenkin lähteiden mukaan 130 poikaa) ja lukemattomia tyttäriä. Toisen lähteen mukaan hänellä oli ainakin 27 poikaa ja 27 tytärtä.
Muradin kuollessa vuonna 1595 hänellä oli ainakin 35 jalkavaimoa, heidän joukossaan muun muassa:
Murad III:n kuoleman jälkeen monet hänen jalkavaimoistaan mukaan lukien ne, jotka jäivät lapsettomiksi Mehmedin surmautettua velipuolensa noustessaan valtaan, sekä ne, jotka eivät koskaan saaneet lapsia Muradin kanssa naitettiin uudelleen palatsin virkamiehille, kuten ovenvartijoille, ratsuväen sotilaille (bölük halkı) ja kersanteille (çavuş).
Lapset Safiye Sultanin kanssa, joista kaksi kuoli jo lapsina:
Alaikäiset, alle 10-vuotiaat pojat nimeltä tuntemattomien jalkavaimojen kanssa, jotka Mehmed III murhautti tammikuussa 1595:
| Edeltäjä: Selim II |
Osmanien sulttaani | Seuraaja: Mehmed III |