| Nappikotilo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Tarhakotilot Helicidae |
| Suku: | Helicigona |
| Laji: | lapicida |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Helicigona lapicida |
|
| Katso myös | |
Nappikotilo (Helicigona lapicida) on noin 12–20 mm levyinen ja 7–9 mm korkuinen kotilo. Kuori on verrattain paksu, muodoltaan varsin litteä ja tuntumaltaan rakeinen. Siinä on 5–5,5 kierrettä, joiden saumat ovat hyvin matalat ja viimeinen kierre teräväreunainen. Nappikotilo on kuoren pohjaväriltään kellertävänruskea, ja kuoressa on punertavanruskeita juovia ja läiskiä. Napa on laaja ja syvä. Kuoren suu on soikea ja siinä on vaalea suuaukko.
Nappikotilo suosii elinympäristönään usein paahteisia ja avoimia paikkoja, kuten kallioita ja kivikkoja, mutta myös tuoreita lehtoja. Nappikotilo syö ravinnokseen kallioiden pinnalta jäkälää, mutta kiipeää myös puissa. Ravinnokseen laji käyttää jauhomaisia kermajäkäliä sekä muutamia jauhejäkäläsuvun lajeja. Se pääsee litteän kuorensa ansiosta tarvittaessa kuivuutta suojaan kivien väliin ja kaarnanrakoihin. Nappikotilon levinneisyysalue kattaa Länsi- ja Keski-Euroopan lisäksi Fennoskandian eteläosat ja paikoittain Itä-Eurooppaa.