| Tarhakotilot | |
|---|---|
Viinimäkikotilo (Helix pomatia) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Alalahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Tarhakotilot Helicidae Rafinesque, 1815 |
| Katso myös | |
Tarhakotilot (Helicidae) on keuhkokotiloihin kuuluva usein suurikokoisten maakotiloiden heimo. Sen lajeilla on pyöreämuotoinen kuori, joka on joillakin lajeilla litteä. Sukukypsillä tarhakotiloilla on lemmennuoleksi kutsuttu uloke, jonka ne voivat sinkauttaa toiseen yksilöön paritellessaan. Tarhakotiloita tavataan koko palearktisella alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.
Joitakin tarhakotilolajeja kasvatetaan tai poimitaan luonnosta ihmisten ruoaksi. Juuri nämä ovat gastronomian tuntemia etanaherkkuja - erityisesti Helix pomatia ja Helix aspersa.
Tarhakotiloita on Suomessa ainakin kuusi lajia: valkotarhakotilo (Cepaea hortensis), tummatarhakotilo (Cepaea nemoralis), nappikotilo (Helicigona lapicida), viinimäkikotilo (Helix pomatia) ja lehtokotilo (Arianta arbustorum) sekä pelkästään kasvihuoneissa tavattu sagriinikotilo (Helix aspersa). Näistä lehtokotilo on yleisin. Valkotarhakotilo ja tummatarhakotilo ovat nuorina hyvin samanlaisia. Lajien erottaminen toisistaan helpottuu yksilöiden aikuistuessa, jolloin niiden kuoren reunaan kehittyy huuli, joka valkotarhakotiloilla on vaalea ja tummatarhakotiloilla musta.