Natriumkloriitti

Natriumkloriitti
Tunnisteet
CAS-numero 7758-19-2
PubChem CID 23668197 ja 24452
Ominaisuudet
Molekyylikaava NaClO2
Moolimassa 90,44
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 180 °C (hajoaa)
Tiheys 2,5 g/cm3
Liukoisuus veteen 640 g/l (17 °C)

Natriumkloriitti (NaClO2) on natrium- ja kloriitti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa kuitujen valkaisuun ja vedenkäsittelykemikaalina.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa natriumkloriitti on valkoista tai kellertävää tai vihertävää kiteistä ainetta. Yhdiste on hygroskooppista ja siitä tunnetaan kidevedellinen trihydraatti (NaClO2·3H2O). Aine liukenee erittäin hyvin veteen ja liukenee hieman myös metanoliin. Natriumkloriitti on hyvin voimakas hapetin. Kuumennettaessa se hajoaa ja reaktio voi olla räjähdysmäinen. Happojen vaikutuksesta natriumkloriitti muodostaa klooridioksidia. Natriumkloriitti ärsyttää voimakkaasti hengitysteitä.

Valmistus ja käyttö

Natriumkloriittia valmistetaan johtamalla klooridioksidia natriumhydroksidiliuokseen. Reaktiossa on mukana pelkistin, tyypillisesti vetyperoksidi, koska muulloin reaktiossa muodostuu myös natriumkloraattia.

2 ClO2+ 2 NaOH + H2O2 → 2 NaClO2 + 2 H2O + O2

Tärkeimmät natriumkloriitin käyttökohteet perustuvat sen hapetuskykyyn ja klooridioksidin muodostumiseen. Sitä käytetään sellun valkaisuun paperiteollisuudessa ja myös muiden kuitutuotteiden kuten puuvillatekstiilien valkaisussa. Ainetta voidaan käyttää vedenpuhdistuskemikaalina ja teollisuudessa desinfiointiin. Orgaanisen kemian synteeseissä natriumkloriittia käytetään aldehydien hapettamiseen karboksyylihapoiksi.

Lähteet

  1. 1 2 William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–89. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 4.5.2022. (englanniksi)
  2. 1 2 Natriumkloriitin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 4.5.2022
  3. 1 2 3 Jerry J. Kaczur & David W. Cawlfield: Chlorine Oxygen Acids and Salts, Chlorous Acid, Chlorites, and Chlorine Dioxide, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  4. 1 2 3 Helmut Vogt, Jan Balej, John E. Bennett. Peter Wintzer, Saeed Akbar Sheikh, Ptrizio Gallone, Subramanyan Vasudevan & Kalle Pelin: Chlorine Oxides and Chlorine Oxygen Acids, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010
  5. 1 2 3 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 997. Walter de Gruyter, 1994. (englanniksi)
  6. 1 2 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 266. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  7. ↑ James P. Farr, William L. Smith & Dale S. Steichen: Bleaching Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
  8. ↑ Tapio Hase & Kristiina Wähälä: Sodium Chlorite, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 4.5.2022.