Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paasto.
Paasto on lyhyen tai pitkän tauon pitämistä ravinnon tai joidenkin ruoka-aineiden nauttimisesta. Ulkoinen ravinnonotto korvautuu täyspaastossa sisäisellä ravinnonotolla, eli elimistö alkaa kuluttaa omia rasvavarastojaan ja tuottamiaan ketoaineita.
Paastoa voidaan harjoittaa uskonnollisista, terveydellisistä tai lääketieteellisistä syistä. Muslimit paastoavat vuosittain ramadan-kuukauden ajan, jolloin he eivät nauti mitään ruokia tai juomia auringonnoususta auringonlaskuun. Juutalaiset paastoavat vuodessa kuutena päivänä, kuten jom kippurina. Kristinuskossa paasto ei tarkoita täyttä syömättömyyttä, vaan se tarkoittaa vain pidättäytymistä tietyistä ruoista, kuten eläinperäisistä ruoista, tai niiden käytön vähentämistä. Monen kristillisen suuntauksen tärkein paastoaika on ennen pääsiäistä, jolloin paasto kestää 40 päivää.
Terveydellisistä syistä paastoamista harjoitetaan esimerkiksi laihduttamisen keinona. Eräs paaston muoto on pätkäpaasto, jossa syödään vain lyhyenä aikana vuorokaudesta, tai rajoitetaan kalorimäärää tiettyinä päivinä viikossa. Oikein suoritetusta paastosta ei ole haittaa terveelle ihmiselle. Paastoamista ei kuitenkaan suositella kaikille.
Uskonnollisista syistä paastoamista on harjoitettu ikiaikoja. Paasto esiintyy useissa uskonnoissa, osin itsenäisenä uskonnonharjoituksena (surun, tuskan, rakkauden ja nöyrtymyksen osoituksena), osin valmistautumisena tärkeisiin uskonnollisiin menoihin. Paasto mainitaan Koraanissa ja Upanishadeissa sekä Raamatun Vanhassa ja Uudessa testamentissa.
Hindulaisuudessa uskonnollista paastoa harjoitetaan ekadasina (jokaisen Kuun puolijakson yhdentenätoista päivänä). Jotkut paastoavat myös täydenkuun aikaan. Tiukasti noudatetun paaston aikana ei nautita ruokaa eikä juomaa. Paasto alkaa edellisen päivän auringonlaskusta ja päättyy seuraavan päivän auringonnousuun.
Buddhalaisuudessa ei ole varsinaista paastoa. Joidenkin koulukuntien luostareissa syödään vain yksi ateria päivässä, ja keskipäivän jälkeen ei syödä mitään. Suurempina juhlapäivinä näitä suuntauksia seuraavat maallikot eivät syö keskipäivän jälkeen. Tarkoituksena on vapauttaa koko iltapäivä uskonnon harjoittamiseen.
Islamilaisuudessa paastotaan Ramadan-kuun päivinä auringonnoususta auringonlaskuun pidättymällä kokonaan sekä ruoan että nesteiden nauttimisesta. Ramadan-paasto on yksi islamin viidestä pilarista eli yksi tärkeimmistä tavoista harjoittaa uskontoa. Paastoamalla muslimi tulee lähemmäksi jumalaansa luopumalla asioista, joista hän nauttii, kuten ruoka, juoma ja seksi. Tämä tuo esille hänen vakaan omistautumisensa Jumalalle. Uskovainen tietää, että Jumala rakastaa häntä, koska tämä on valmis luopumaan maallisista nautinnoistaan Jumalan vuoksi. Ramadanin aikana Profeetta Muhammed sai ilmestyksen ensimmäisen kerran Allahilta, joten on tapana lukea normaalia enemmän Koraania ja rukoilla vapaaehtoisrukoilua taraweh rukoilua auringonlaskun jälkeen moskeijassa.
Juutalaiset paastoavat seitsemänä juutalaisen kalenterin päivänä, joista viittä pidetään pienempinä paaston päivinä. Juutalaisuuden pyhin päivä, jom kippur on yksi juutalaisten tärkeimmistä paastopäivästä.
Myös monissa kristillisissä suuntauksissa harjoitetaan paastoa, joka ei tarkoita kuitenkaan syömättömyyttä, vaan sitä, ettei syödä maitotuotteita, lihaa eikä rasvaa. Myös nautintoaineista ja nautinnoista pidättäytyminen kuuluu kristilliseen paastoon. Paastonaikana pyritään myös yksinkertaisempaan elämäntyyliin.
Kristillisessä kirkossa paastottiin alun perin keskiviikkoisin ja perjantaisin sekä 300-luvulta lähtien myös 40 päivää ennen pääsiäistä, mikä on edelleen tapana varsinkin katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Tästä paastosta ovat myös luterilaisen kirkon kirkkovuoden viisi paastonaikaista sunnuntaita edelleen muistona.
Jotkut kristilliset suuntaukset eivät harjoita paastoa, koska pitävät sitä ulkokohtaisena.
Paastonaika on yleensä valmistautumisaika ennen kirkkovuoden suuria juhlia, ennen muuta joulun ja pääsiäisen edellä. Tärkein paastojakso on pääsiäistä edeltävä paastonaika (suuri paasto), joka kestää 40 päivää Kristuksen autiomaapaaston esikuvan mukaisesti. Adventtipaasto on paastonaika ennen joulua. Näissä paastoissa on tärkeintä hiljentyminen ja keskittyminen tulevan juhlan sanoman vastaanottamiseen rukouksen, jumalanpalveluksiin osallistuminen ja raamatunluvun avulla. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan ulkoinen paasto eli ruokapaasto on tärkeä apuväline, muttei pääasia.
Ortodoksisessa kirkossa paasto merkitsee useimmiten proteiinin saannin vähentämistä luopumalla lihasta, maitotuotteista ja kananmunista sekä joskus myös kalasta. Osa luopuu edellä mainittujen lisäksi myös kaikesta rasvasta ja osa kaikesta ravinnosta. Ortodoksiseen paastoon kuluu myös pidättäytyminen toisten ihmisten loukkaamisesta sanoin ja teoin. Se merkitsee myös erottautumista sellaisista tottumuksista tai taipumuksista, jotka erottavat ihmisen Jumalasta. Paastoa harjoitetaan henkisen kasvun vuoksi eli pyrkimyksenä on saavuttaa sen avulla Jumalan kaltaisuus. Paastoa käytetään myös valmistauduttaessa suureen kirkolliseen juhlaan.
Ortodoksisessa kirkossa on neljä suurempaa ja pidempää paastoaikaa:
Viikonpäivistä keskiviikko ja perjantai ovat paastopäiviä ortodoksisessa kirkossa. Lisäksi vuoden aikana on joitakin muitakin erillisiä paastopäiviä.
Katolisille paasto tarkoittaa päiviä, jolloin uskovaisen on kirkon mukaan vähennettävä päivittäinen syömisensä yhteen täyteen ateriaan ja kahteen pieneen ateriaan erotuksena abstinenssista, joka tarkoittaa lihasta kieltäytymistä perjantaisin erityisesti pääsiäisen edellä.
Paaston yleiset säännöt ovat seuraavat:
Aikaisemmin tuhkakeskiviikko ja sitä seuraavat perjantait ja lauantait pääsiäiseen asti olivat paaston ja abstinenssin päiviä, ja muita päiviä koski paasto ilman abstinenssia.
Uskonpuhdistajat arvostelivat paastoa ulkoisena toimintana, jolla ei voinut saavuttaa pelastusta, eivätkä eurooppalaiset protestantit usein vietä paastoa ainakaan uskonnollisista syistä.lähde?
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on vuodesta 2012 toteutettu Ekopaasto-kampanjaa. Kampanjassa innostetaan suomalaisia liittymään pääsiäispaastoon tavalla, joka osaltaan auttaa myös hillitsemään ilmastonmuutosta. Vuosien aikana kampanjassa on painotettu erilaisia ympäristöteemoja kristillisestä näkökulmasta sekä luterilaista paastoperinnettä.
Paaston terveyshyötyjä on perusteltu esimerkiksi laihtumisella, suoliston toiminnan parantamisella, ja kehon puhdistumisella.
Terveydellisistä syistä pidettävät paastot ovat olleet tyypillisesti vesi-, mehu- tai liemipaastoja. Vesipaastossa nautitaan pelkkää vettä. Mehu- ja liemipaastoissa elimistö saa jonkin verran sokereita sekä pieniä määriä muita ravintoaineita. Mehu- tai liemipaasto sisältää korkeintaan 1 000–1 500 kilojoulea (n. 240–360 kilokaloria) energiaa.
Pätkäpaasto eli jaksoittainen paastoaminen tapahtuu varaamalla vuorokaudesta tietty aika paastoamiselle ja tietty aika syömiselle (niin sanottu "syömisikkuna"). Yleisin jaksotus on paastota yö ja aamu, ja syödä iltapäivällä ja illalla. Vuoropäivin paastoamisessa syödään kahden vuorokauden aikana vain yhden 12-tuntisen jakson aikana. Pätkäpaaston kannattajien mukaan pätkäpaasto on ihmiselle evoluutiohistoriallisesti luonnollisin syömisen jaksotusmuoto ja sillä voi olla erilaisia hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen.
Joihinkin lääketieteellisiin toimenpiteisiin valmistautumiseen voi liittyä paastoaminen. Paastoa edellytetään potilailta ennen anestesiaa ja monia lääketieteellisiä kokeita.
Kun ihminen on ollut tunteja syömättä ja verensokeri on käytetty loppuun, elimistö alkaa hajottaa luurankolihaksiin ja maksaan varastoitunutta glykogeenia ja vapauttaa vereen glukoosia.
Glykogeenin määrä ihmisen kehossa ennen paastoa on noin 450–800 grammaa, josta suurin osa on lihaksissa. Maksaan varastoitunut glykogeeni on käytetty loppuun 24–36 tunnin paastoamisen jälkeen. Lihasten glykogeeni vähenee hitaammin, vain 20–30 prosentilla kolmen paastopäivän jälkeen. Tämä pitää lihakset toimintakykyisinä.
Kun maksan glykogeeni on ehtynyt, elimistö alkaa hajottaa energiakseen ensisijaisesti kehon rasvaa. Tällöin muodostuu ketoaineita, ja ihminen siirtyy ketoosiksi kutsuttuun aineenvaihdunnan tilaan.
Paaston ensimmäisten päivien nopea painonpudotus johtuu etupäässä nesteen poistumisesta, suolen tyhjentymisestä ja lihasten pienentymisestä.
Eräässä tutkimuksessa seitsemän päivän vesipaasto alensi paastoajien kokonaispainoa keskimäärin 5,8 kilogrammaa eli 7,5 prosenttia. Painonpudotuksesta 1,4 kilogrammaa oli rasvaa. Virtsanäytteen perusteella keho menetti 0,5 kilogrammaa proteiinia, mikä vastaa 2,6 kilogrammaa rasvatonta massaa.
Lihasten painon laskeminen paaston aikana johtuu etupäässä glykogeenin ja veden vähenemisestä. Muun lihastilavuuden pieneneminen on vähäistä. Kahdentoista vuorokauden mittainen paasto ei vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessa muuttanut lihasten aineenvaihduntaa tai suorituskykyä, eikä aiheuttanut lihaksessa rakenteellisia tai tulehduksellisia muutoksia. Tämä viittaa siihen, että ihmisen lihakset ovat eläinten tavoin kehittyneet kestämään kausittaisia ravinnonpuutteita ja pitkiä paastojaksoja.
Paastoaminen aktivoi autofagiaa, jossa elimistö käyttää soluihin kertyneitä ja niiden toimintaa häiritseviä proteiineja ja muita kuona-aineita energiantuotantoon ja uusien solujen rakentamiseen. Autofagia käynnistyy yleensä vasta noin 12 tunnin syömättömyyden jälkeen, mutta se saattaa käynnistyä nopeamminkin, jos elimistö on tottunut paastoamiseen. Eläinkokeissa on saatu näyttöä siitä, että tämä puhdistuminen saattaa hidastaa ikääntymistä ja jopa pidentää elinikää.
Ihmiselle tärkeät suolistobakteerit jatkavat elämäänsä paaston aikanakin.
Paastoa ei suositella lapsille tai vanhuksille, pitkäaikaissairaille, raskaana oleville, imettäville, alipainoisille, tai syömishäiriöistä kärsiville tai kärsineille.
Paastottaessa saattaa esiintyä esimerkiksi unimuutoksia, uupumusta, selkäkipua, nälkää, päänsärkyä, palelua, huimausta, näköhäiriöitä, levottomien jalkojen oireyhtymää, ihottumaa, pahoinvointia, sydämen rytmihäiriöitä ja hypoglykemiaa.
Jos normaalipainoisen ihmisen paasto kestää yli seitsemän viikkoa, keho alkaa kuluttaa nopeasti muun muassa luurankolihasten proteiineissa olevia aminohappoja energiaksi. Tämä vaarantaa kehon elintärkeitä toimintoja. Täysin syömätön, mutta vettä juova ja vähintään kaikkein tärkeimpiä vitamiineja, hivenaineita ja muita ravinteita saava ihminen pysyy elossa noin 50 päivää, jos hän ei liiku runsaasti ja on ennen paastoa normaalipainoinen, eli hänellä on noin 12 kg sekä lihas- että rasvakudosta. Lihavuus kuitenkin pidentää maksimipaastoaikaa huomattavasti, mikäli tärkeimpien ravinteiden saanti on taattu.
Paaston fysiologisesta hyödystä ei ole olemassa yksiselitteistä näyttöä, koska tutkimuksissa käytettyjen koehenkilöiden määrä on ollut yleensä pieni. Paastojen vaikutuksista ihmisille ei ole tehty myöskään riittävästi luotettavia pitkäaikaistutkimuksia. Oikein toteutetuista paastosta ei ole toisaalta havaittu koituvan haittaakaan terveillä ihmisillä.
Elimistön tulehdusreaktio vähenee paaston aikana, mikä saattaa ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia sekä diabetesta. Taudinaiheuttajabakteerit vähenevät ja terveyttä edistävät bakteerit lisääntyvät paaston aikana.
Vuonna 2020 julkaistussa tieteellisten tutkimusten systemaattisessa yhteenvedossa havaittiin, että pitkäaikainen päivittäinen pätkäpaasto yhdistettynä voimakkaaseen kalorirajoitukseen madalsi C-reaktiivisen proteiinin (CRP) määrää elimistössä ylipainoisilla ja liikalihavilla ihmisillä. CRP on merkkiaine, jonka pitoisuus liittyy tulehdustiloihin ja moniin kroonisiin sairauksiin. Pätkäpaaston ja CRP:n väliltä löytyi systemaattinen yhteys vain silloin, kun pätkäpaasto kesti yli kaksi kuukautta. CRP:n aleneminen edellytti myös sitä, että pätkäpaastoon liittyi niin suuri energiansaannin väheneminen, että paastoajat saivat korkeintaan puolet normaalipainoisille suositellusta päivittäisestä kalorimäärästä.
Paaston suurimmat terveysvaikutukset on havaittu reumasairauksissa. Alustavan tutkimusnäytön mukaan myös muista kroonisista tulehdussairauksista, metabolisista sairauksista, kipuoireyhtymistä, korkeasta verenpaineesta, atooppisista ja psykosomaattisista sairauksista kärsivät hyötyvät paastosta. Myös pätkäpaaston on havaittu lievittävän nivelreuman oireita.
Etelä-Kalifornian yliopiston tutkimuksessa on todettu, että jo parin kolmen päivän vesipaasto vahvistaa kehon immuunijärjestelmää taistelussa tulehduksia vastaan. Samansuuntaisia tuloksia on saatu 19 ihmisen pilottikokeessa, jossa toteutettiin kerran tai kahdesti kuussa nelipäiväinen niukan ravinnon jakso. Vaikutukset ulottuivat muun muassa tulehdussairauksien ja luukadon ja ikääntymisen merkkien vähenemiseen sekä kognitiivisten kykyjen paranemiseen. Kyseisen tutkimuksen mukaan elimistö näyttäisi pääsevän paaston tai valvotun niukan dieetin avulla eroon immuunijärjestelmän vahingoittuneista tai vanhentuneista osista, joka johtaisi immuunijärjestelmän uusiutumiseen.
Vuonna 2019 julkaistussa kliinisessä paastotutkimuksessa havaittiin, että 93 prosenttia osanottajista koki fyysisen ja henkisen hyvinvointinsa olleen paaston aikana parempi kuin ennen paaston alkamista. Viiden ja kymmenen päivän paastojen vaikutus oli tässä yhtä suuri. Tutkimukseen osallistuneiden 1311 osanottajan joukossa oli noin neljäsataa terveysongelmista kärsinyttä, joista 84 prosenttia raportoi oireidensa olleen paaston aikana lievempiä kuin ennen paastoa, mutta 7 prosenttia pahempia. Oireiden lievittyminen oli tyypillisesti kipujen helpottumista.
Osanottajat joivat päivittäin 2–3 litraa vettä tai kaloritonta yrttiteetä ja halutessaan 20 grammaa hunajaa, minkä lisäksi he saivat lounaaksi 2,5 dl hedelmästä tai vihanneksesta puristettua mehua sekä illalliseksi 2,5 dl kasviskeittoa, joista tuli yhteensä 200–250 kaloria. Osanottajat harjoittivat myös kevyttä ryhmävoimistelua ja/tai kevyttä tai keskitehoista ulkoilmakävelyä, ja heille annettiin joka toinen päivä peräruiske tai mieto ulostuslääke. Osanottajista 93 prosenttia kertoi nälän tunteensa kadonneen. Ketoaineiden maksimimäärä saavutettiin viidessä päivässä, ja miehillä oli niitä enemmän kuin naisilla. Buchinger/Wilhelmi-paasto-ohjelman mukaiset 4–21 päivää kestäneet paastot osoittautuivat turvallisiksi ja hyvin siedetyiksi. Osanottajia ei kuitenkaan seurattu enää paaston loputtua.
Viime vuosina on alettu tutkia myös osittaisen kuivapaaston (engl. dry fasting) terveysvaikutuksia. Vuonna 2021 julkaistussa interventiotutkimuksessa havaittiin, että kolmen viikon pituisella päiväaikaan sijoittuneella kuivapaastolla oli kehon koostumusta parantava vaikutus, eikä sillä ollut negatiivista vaikutusta elimistön nestetasapainoon.