| Joulu | |
|---|---|
Koristeltu joulukuusi. |
|
| Valtio | kansainvälinen |
| Tyyppi | kristillinen, kulttuurinen |
| Merkitys | Jeesuksen syntymäjuhla |
| Vietetään |
|
| Järjestämistiheys | vuosittain |
| Juhlapäivän tapahtumia |
|
| Liittyy | |
Joulu on juhla, jota vietetään joulukuun lopulla, lähellä talvipäivänseisausta. Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi. Läntisessä perinteessä ajankohta on joulukuun 25. päivä. Sana joulu on peräisin muinaisgermaanisesta keskitalven juhlaa tarkoittaneesta sanasta. Nykyään joulu on muun muassa Suomessa erityisesti perhejuhla ja yksi vuoden tärkeimmistä juhlista.
Kristillinen kirkko valitsi joulun ajankohdaksi joulukuun 25. päivän, joka vastasi talvipäivänseisausta roomalaisessa kalenterissa. Kristillinen joulu korvasi 300-luvulta alkaen roomalaisen saturnalia-juhlan ja voittamattoman auringon päivän. Pohjoisessa Euroopassa jouluun yhdistyivät esikristilliset talvijuhlat. Muun muassa ikivihreiden kasvien käyttö koristeina, tulet ja juhla-ateriat liittyvät talvikauteen ja valon lisääntymisen odotukseen.
Joulun keskeisiä piirteitä monissa kulttuureissa ovat joululahjat, joulumusiikki, joulukoristeet, jouluruoat ja ihmisten yhdessäolo. Joulupukki, lahjoja jakava valkopartainen hahmo, pohjautuu kansanperinteeseen ja 1800-luvun kuvastoon. Joulukirkko on jouluna järjestettävä jumalanpalvelus. Nykyaikainen kaupallinen joulu syntyi 1800-luvulla.
Joulupäivä ja toinen joulupäivä eli tapaninpäivä ovat monissa maissa virallisia vapaapäiviä. Myös jouluaatto ja loppiainen 6. tammikuuta voivat olla vapaapäiviä.
Suomen kielen sana joulu on lainasana vanhasta skandinaavisesta kielimuodosta. Se juontuu pakanallisen eli esikristillisen keskitalven juhlan muinaisgermaanisesta nimestä. Sana on samaa alkuperää kuin norjan, tanskan ja ruotsin sana jul. Muinaispohjoismainen joulua tarkoittava sana oli jól, joka on edelleen käytössä islannissa. Joidenkin tutkijoiden mukaan sana viittaa vuodenkiertoon.
Muinaisenglannissa keskitalven juhla tunnettiin nimellä geol, myöhemmin yule. Yulen ajankohdan on arveltu määräytyneen osittain kuunkierron perusteella. Sana viittasi yleisesti keskitalven ajanjaksoon. Englannin kielessä sana yule on yhä käytössä joulun harvinaisena nimityksenä. Sana esiintyy joissakin jouluperinteissä, kuten yule log (jouluhalko) tai yule goat (pohjoismainen olkipukki).
Latinan sanoista nativitas ja natalis, jotka tarkoittavat syntymää ja syntymäpäivää, ovat peräisin italian sana Natale, espanjan Navidad ja ranskan Noël. Englannin kielessä tavallisin joulua tarkoittava sana on nykyisin Christmas, joka tulee muinaisenglannin sanoista Cristes Maesse eli ”Kristuksen messu”. Sana esiintyy ensi kerran 1000-luvun lähteissä. Saksaksi joulu on Weihnachten, joka viittaa ”pyhiin öihin”.

Monet kansat ovat viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikaan. Vuoden kulkua ovat rytmittäneet valon vaihtelu sekä maatalouden kylvö- ja sadonkorjuuajat. Pimeimmän keskitalven aikaan vietettiin usein juhlaa. Muun muassa kuusenoksat, tulet ja runsaat ateriat liittyvät talvikauteen ja valon lisääntymisen odotukseen. Muinaisten germaanien talvijuhla tunnetaan nykyisin englanninkielisellä nimellä yule. Kristinuskon levitessä keskitalven juhlat vaikuttivat paikallisiin joulunviettotapoihin.
Roomalaiset viettivät talvella useita juhlia. Saturnalia-juhlaa vietettiin 17.–23. joulukuuta. Osa jouluperinteistä, kuten juhlarauha, lahjojen antaminen ja avustusten jakaminen köyhille, muistuttaa antiikin Rooman saturnalian tapoja. Lahjoja annettiin Roomassa myös uutenavuotena.
Roomalaisessa kalenterissa talvipäivänseisauksen ajankohdaksi määriteltiin 25. joulukuuta. Joissakin roomalaisissa lähteissä talvipäivänseisaukseen viitataan ”auringon syntymäpäivänä”. Joidenkin tutkijoiden mukaan keisari Aurelianus perusti vuonna 274 Sol Invictuksen juhlan, Voittamattoman auringon syntymäpäivän, jonka ajankohta oli 25. joulukuuta. Dies Natalis Solis Invicti -juhla olisi sijoittunut roomalaisen juliaanisen kalenterin talvipäivänseisaukseen. Tämä juhla olisi täydentänyt saturnalian seitsemänpäiväistä juhlakautta. Tutkijat eivät ole aiheesta yksimielisiä. Joidenkin tutkijoiden mukaan 25. joulukuuta vietetystä Sol Invictus -juhlasta ei ole vahvaa näyttöä ennen 300-luvun puoliväliä.

Kristinuskossa joulua vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Varhaiskristityt eivät aluksi yleisesti juhlineet Jeesuksen syntymäpäivää. Juhlan viettäminen 25. joulukuuta perustuu Roomassa 300-luvulla aloitettuun käytäntöön.
Raamatussa Jeesuksen syntymästä kerrotaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Molempien kertomusten mukaan Jeesus syntyy Betlehemissä neitsyt Marialle, joka on kihloissa Joosefin kanssa. Muilta osin Luukkaan ja Matteuksen kertomukset eroavat toisistaan. Luukkaan evankeliumi kertoo matkasta Betlehemiin. Kun Joosef ja Maria saapuvat kaupunkiin, majapaikassa ei ole tilaa. Jeesus syntyy ja hänet laitetaan seimeen. Enkelit julistavat yöllä uutisen Vapahtajan syntymästä paimenille, jotka menevät katsomaan Jeesusta. Matteuksen evankeliumissa itämaan tietäjät seuraavat Betlehemin tähteä ja tuovat Jeesukselle lahjoja.
Evankeliumeissa ei sanota, mihin vuodenaikaan Jeesuksen syntymä tapahtui. Varhaiskristillisissä laskelmissa Jeesuksen syntymäpäiväksi esitettiin useita eri päivämääriä. Ne sijoittuivat muun muassa huhtikuuhun tai toukokuuhun. Jo varhain kristityt olivat viettäneet 6. tammikuuta epifania-juhlaa eli nykyistä loppiaista. Epifania oli idässä Jeesuksen kasteen muistopäivä. Joissakin varhaisissa perinteissä kasteen uskottiin tapahtuneen Jeesuksen 30-vuotispäivänä.
Kristittyjen tärkein vuotuinen juhla oli keväällä vietettävä pääsiäinen, Jeesuksen ylösnousemuksen juhla. Monet kirkkoisät eli varhaiset teologit katsoivat, että pyhimysten syntymäjuhlia ei tarvittu, mutta heidän kärsimyksensä muistopäivät olivat tärkeitä. Tämä mahdollisesti viivästytti Jeesuksen syntymäjuhlan muodostumista.
Varhaisin tunnettu maininta joulukuun 25. päivän viettämisestä Jeesuksen syntymäjuhlana on vuoden 354 roomalaisessa kalenterissa, jossa merkintä viittaa vuoteen 336. Yhden oletuksen mukaan ajankohta laskettiin yhdeksän kuukauden päähän maaliskuun 25. päivästä, jonka eräät kristityt yhdistivät Jeesuksen sikiämiseen ja kuolinpäivään.
Protestanttisen reformaation jälkeen puritaanien kaltaiset ryhmät vastustivat joulun viettoa. 1600-luvulla joulun vietto oli ajoittain kiellettyä Englannissa ja Bostonin siirtokunnassa Pohjois-Amerikassa. Jehovan todistajat eivät vietä joulua, koska heidän mukaansa juhlan alkuperä on pakanallinen.

Vuonna 1582 paavi Gregorius XIII otti käyttöön gregoriaanisen kalenterin, joka korvasi juliaanisen kalenterin. Uudistuksessa hypättiin suoraan lokakuun 4. päivästä 1582 lokakuun 15. päivään. Aluksi kalenteri tuli käyttöön vain katolisissa maissa, mutta myöhemmin myös muualla. Osa ortodoksisista kirkoista määrää juhlapäivät yhä juliaanisen kalenterin mukaan. Ero on nykyään 13 päivää. Tästä syystä esimerkiksi Venäjällä joulu on 7. tammikuuta, mikä vastaa juliaanisen kalenterin 25. joulukuuta. Egyptin koptilainen kirkko käyttää omaa kalenteriaan, jossa joulu sijoittuu koiak-kuun 29. päivälle. Tämä vastaa juliaanisen kalenterin 25. joulukuuta eli gregoriaanisen kalenterin mukaan tammikuun 7. päivää. Ukraina siirtyi vuonna 2023 virallisesti viettämään joulua läntiseen tapaan 25. joulukuuta.
Varsinainen joulupäivä eli ensimmäinen joulupäivä on 25. joulukuuta. Sitä seuraa 26. joulukuuta vietettävä tapaninpäivä eli toinen joulupäivä, joka on pyhän Stefanoksen päivä. Nämä ovat monissa Euroopan maissa virallisia vapaapäiviä. Joulupäivää edeltää jouluaatto, 24. joulukuuta. Laajassa mielessä jouluajan katsotaan jatkuvan esimerkiksi loppiaiseen.

Kristillisessä kalenterissa joulua edeltää adventtiaika, joka on joulun viettoon valmistautumisen aikaa. Keskiajalla valmistautumiseen kuului monin paikoin paasto, jonka aikana pidättäydyttiin esimerkiksi eläinperäisistä ruoista. Jouluaaton viettoon kuului keskiyöllä toimitettu joulumessu.
Varsinainen joulunvietto alkoi joulupäivänä. Viettoon kuuluivat runsas syöminen ja juominen sekä riehakkaat leikit ja tanssit. Läntisessä Euroopassa joulunvietto saattoi olla karnevaalimaista, kuten saturnaliassa aiemmin. Kansankieliset joululaulut yleistyivät 1200-luvulla. Franciscus Assisilainen järjesti vuonna 1223 Italiassa ensimmäisen tunnetun elävän seimikuvaelman.
Aikuiset saattoivat antaa toisilleen lahjoja joulupäivänä, mutta pääasiassa lahjoja annettiin Pyhän Nikolauksen päivänä (6. joulukuuta) tai loppiaisena, itämaan tietäjien päivänä. Pyhän Nikolauksen muistopäivänä lapsille annettiin pieniä lahjoja ja köyhille ruokaa. Varakkaat saattoivat palkita palvelijoitaan myös uutenavuotena. Monet reformaattorit vastustivat pyhimysten kunnioittamista ja Pyhän Nikolauksen asemaa lahjojen jakajana. Useilla protestanttisilla alueilla lahjojen antaminen siirtyi tämän seurauksena jouluun.
Joulukirkko on jouluna järjestettävä jumalanpalvelus. Keskiajalta alkaen jouluyön messu on pidetty keskiyöllä.

1800-luvulla joulusta kehittyi nykyisen kaltainen perhejuhla. Britanniassa Charles Dickens julkaisi vuonna 1843 Joulukertomuksen. Teos vahvisti kuvaa joulusta hyväntekeväisyyden ja yhteisöllisyyden juhlana. Joulu alettiin yhdistää yhä vahvemmin perheeseen ja lapsiin. Teollisuuden kehittyminen lisäsi tavaroiden määrää, ja niitä alettiin mainostaa joululahjoina. Joululaulujen laulamisesta tuli suosittua.
Joulukuusiperinteen arvellaan alkaneen 1500-luvun Saksassa. Tavasta tuli yleinen 1800-luvulla. Joulukuusi levisi Saksasta Pohjoismaihin, Alankomaihin ja Britanniaan. Vuonna 1848 Ison-Britannian kuningatar Viktoria ja hänen saksalainen puolisonsa prinssi Albert esiintyivät lehtikuvassa joulukuusen kanssa. Keskiluokka halusi jäljitellä kuningasperhettä ja alkoi ostaa joulukuusia.
Uudet juhlatavat tulivat mahdolliseksi kaupungistumisen, rautateiden, postin, joukkoviestinnän ja kuluttajakaupan kehityksen myötä. Yhdysvalloissa joulusta tuli liittovaltion virallinen juhlapäivä vuonna 1870. Kansallisuusajattelu vaikutti siihen, miten eri maissa alettiin korostaa omiksi koettuja jouluperinteitä. Tämän seurauksena joulu oli 1800‑luvun loppuun mennessä suurelle osalle eurooppalaisista tärkeä juhla.
Vuoden 2019 kyselyssä yhdeksän yhdysvaltalaista kymmenestä kertoi viettävänsä joulua, mutta vain 35 prosenttia näki joulun vahvasti uskonnollisena juhlana. Joulun kaupallistuminen herätti huolta jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kaupallisuus on samalla ollut keino tehdä uskonnollisista merkityksistä näkyviä myös ei-uskonnollisissa yhteyksissä.

Joulun aikaan on tapana esittää ja kuunnella joululauluja. Joulumusiikkiin kuuluu myös monia klassisen musiikin teoksia, kuten Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio ja Pjotr Tšaikovskin baletti Pähkinänsärkijä. Jouluaiheinen populaarimusiikki yleistyi 1930-luvulta alkaen.
Joulukoristeita ovat esimerkiksi joulukranssit, kynttilät, omenat ja joulukukat. Nykyisin jouluun yhdistetään erityisesti punainen väri, mutta myös vihreä, kulta, valkoinen ja hopea ovat joulun värejä.
Saksankielisessä Euroopassa joulumarkkinat ovat vanha perinne. Joululahjat yleistyivät 1800-luvulla porvariston vaurastuessa. Ensimmäinen painettu joulukortti ilmestyi vuonna 1843. Ensimmäinen painettu lasten joulukalenteri julkaistiin Saksassa 1900-luvun alussa.
Valkopartainen joulupukki muotoutui 1800-luvulla. Muun muassa Alankomaissa lapsille jaettiin lahjoja Pyhän Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Keskiajan perinne oli säilynyt Sinterklaas-hahmona. Alankomaalaiset siirtolaiset toivat perinteen Yhdysvaltoihin, missä kansantarinoiden pohjalta muodostui amerikkalainen joulupukki (engl. Santa Claus). Kirjailijat ja kuvittajat tekivät tunnetuksi punanuttuisen satuhahmon, joka tuo lahjoja lentävällä porojen vetämällä reellä. Joulupukin asuinpaikaksi mainitaan usein pohjoisnapa. Pukin avustajat, tontut, tunnetaan etenkin pohjoismaisesta perinteestä.
Useat hyväntekeväisyysjärjestöt avustavat vähävaraisia joulun aikaan keräysten avulla.

Krampus kuuluu keskieurooppalaiseen kansanperinteeseen. Alppien alueella, etenkin Baijerissa ja Itävallassa, vietetään Krampuksenyötä Nikolauksen päivän aattona 5. joulukuuta. Tuolloin vuohimaisten Krampus-hahmojen kulkueet varoittavat lapsia huonosta käytöksestä.
Espanjassa lahjojen antajina toimivat paikoin tietäjät loppiaisena, Italiassa taas loppiaisnoita. Saksankielisissä maissa reformaattorit halusivat korostaa, että lahjat toi Jeesus-lapsi. Christkind kuvataan usein siivekkäänä tyttönä. Hahmon ulkomuotoon on vaikuttanut adventtinäytelmien enkeli.
Venäjällä joulun aseman on paljolti ottanut uusivuosi. Uudenvuodenyönä Pakkasukko jakaa lahjoja apurinaan Lumityttö.
Lucian päivää vietetään Pyhän Lucian muistoksi 13. joulukuuta. Nykyisin Lucia-juhla on erityisen suosittu ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.
Suomen suosituimpia jouluperinteitä on joulusauna. Suomalainen joulupukki asuu Korvatunturilla. Suomalaisen joulupukin taustalla ovat myös vanhat nuutti- ja kekripukkiperinteet. Monet yhteisöt järjestävät joulukuussa pikkujouluja. Aattona on yleistä käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoille.

Joulun kulutustottumukset kuormittavat ympäristöä merkittävästi. Lahjojen ostaminen, pakkausmateriaalit, ruoat ja koristeet tuottavat jätettä ja kasvattavat kotitalouksien hiilijalanjälkeä.
Vuonna 2019 Britanniassa jätteen määrä kasvoi 30 prosenttia joulun aikana. Joulun aikana tuotettiin arviolta 200 miljoonaa kiloa ruokajätettä ja sata miljoonaa kiloa muovijätettä. Käärepaperia kulutettiin arvion mukaan satoja tuhansia kilometrejä ja joulukortteja lähetettiin noin miljardi kappaletta. Joulupaidat, joita käytetään vain kerran, ovat esimerkki pikamuodista. Joulukuusien kasvattaminen, kuljettaminen ja hävittäminen voivat aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Jouluvalot kuluttavat sähköä ja voivat lisätä valosaastetta.
Ylikulutusta voidaan vähentää itsetehdyillä lahjoilla, luonnonmateriaaleista valmistetuilla koristeilla ja ruokahävikin vähentämisellä. Uudelleenkäytettäviä lahjapakkauksia ovat kangaskääreet ja kartonkilaatikot. Lahjoina voidaan antaa myös palveluita ja elämyksiä.
Adventti |
Joulu |
Uusivuosi |
Loppiainen |
Kynttilänpäivä |
Laskiainen |
Marian ilmestyspäivä |
Palmusunnuntai |
Kiirastorstai |
Pitkäperjantai |
Pääsiäinen |
Helatorstai
Helluntai |
Pyhän Kolminaisuuden päivä |
Juhannus |
Apostolien päivä |
Kirkastussunnuntai |
Mikkelinpäivä |
Reformaation päivä |
Pyhäinpäivä |
Tuomiosunnuntai
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä | Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin ylentäminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliin tuominen | Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä | Teofania (loppiainen) | Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys | Herran ratsastus Jerusalemiin | Herran Pääsiäinen, Kristuksen ylösnouseminen | Herran taivaaseen astuminen | Pyhän Kolminaisuuden päivä | Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen