Joulu

Tämä artikkeli käsittelee vuosittaista juhlaa. Joulu-sanan muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Joulu
Koristeltu joulukuusi.
Koristeltu joulukuusi.
Valtio kansainvälinen
Tyyppi kristillinen, kulttuurinen
Merkitys Jeesuksen syntymäjuhla
Vietetään
Järjestämistiheys vuosittain
Juhlapäivän tapahtumia
Liittyy

Joulu on juhla, jota vietetään joulukuun lopulla, lähellä talvipäivänseisausta. Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi. Läntisessä perinteessä ajankohta on joulukuun 25. päivä. Sana joulu on peräisin muinaisgermaanisesta keskitalven juhlaa tarkoittaneesta sanasta. Nykyään joulu on muun muassa Suomessa erityisesti perhejuhla ja yksi vuoden tärkeimmistä juhlista.

Kristillinen kirkko valitsi joulun ajankohdaksi joulukuun 25. päivän, joka vastasi talvipäivänseisausta roomalaisessa kalenterissa. Kristillinen joulu korvasi 300-luvulta alkaen roomalaisen saturnalia-juhlan ja voittamattoman auringon päivän. Pohjoisessa Euroopassa jouluun yhdistyivät esikristilliset talvijuhlat. Muun muassa ikivihreiden kasvien käyttö koristeina, tulet ja juhla-ateriat liittyvät talvikauteen ja valon lisääntymisen odotukseen.

Joulun keskeisiä piirteitä monissa kulttuureissa ovat joululahjat, joulumusiikki, joulukoristeet, jouluruoat ja ihmisten yhdessäolo. Joulupukki, lahjoja jakava valkopartainen hahmo, pohjautuu kansanperinteeseen ja 1800-luvun kuvastoon. Joulukirkko on jouluna järjestettävä jumalanpalvelus. Nykyaikainen kaupallinen joulu syntyi 1800-luvulla.

Joulupäivä ja toinen joulupäivä eli tapaninpäivä ovat monissa maissa virallisia vapaapäiviä. Myös jouluaatto ja loppiainen 6. tammikuuta voivat olla vapaapäiviä.

Nimen alkuperä

Suomen kielen sana joulu on lainasana vanhasta skandinaavisesta kielimuodosta. Se juontuu pakanallisen eli esikristillisen keskitalven juhlan muinaisgermaanisesta nimestä. Sana on samaa alkuperää kuin norjan, tanskan ja ruotsin sana jul. Muinaispohjoismainen joulua tarkoittava sana oli jól, joka on edelleen käytössä islannissa. Joidenkin tutkijoiden mukaan sana viittaa vuodenkiertoon.

Muinaisenglannissa keskitalven juhla tunnettiin nimellä geol, myöhemmin yule. Yulen ajankohdan on arveltu määräytyneen osittain kuunkierron perusteella. Sana viittasi yleisesti keskitalven ajanjaksoon. Englannin kielessä sana yule on yhä käytössä joulun harvinaisena nimityksenä. Sana esiintyy joissakin jouluperinteissä, kuten yule log (jouluhalko) tai yule goat (pohjoismainen olkipukki).

Latinan sanoista nativitas ja natalis, jotka tarkoittavat syntymää ja syntymäpäivää, ovat peräisin italian sana Natale, espanjan Navidad ja ranskan Noël. Englannin kielessä tavallisin joulua tarkoittava sana on nykyisin Christmas, joka tulee muinaisenglannin sanoista Cristes Maesse eli ”Kristuksen messu”. Sana esiintyy ensi kerran 1000-luvun lähteissä. Saksaksi joulu on Weihnachten, joka viittaa ”pyhiin öihin”.

Historia

Sadonkorjuujuhlat ja keskitalven juhlat

Serbialainen jouluateria.

Monet kansat ovat viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikaan. Vuoden kulkua ovat rytmittäneet valon vaihtelu sekä maatalouden kylvö- ja sadonkorjuuajat. Pimeimmän keskitalven aikaan vietettiin usein juhlaa. Muun muassa kuusenoksat, tulet ja runsaat ateriat liittyvät talvikauteen ja valon lisääntymisen odotukseen. Muinaisten germaanien talvijuhla tunnetaan nykyisin englanninkielisellä nimellä yule. Kristinuskon levitessä keskitalven juhlat vaikuttivat paikallisiin joulunviettotapoihin.

Roomalaiset viettivät talvella useita juhlia. Saturnalia-juhlaa vietettiin 17.–23. joulukuuta. Osa jouluperinteistä, kuten juhlarauha, lahjojen antaminen ja avustusten jakaminen köyhille, muistuttaa antiikin Rooman saturnalian tapoja. Lahjoja annettiin Roomassa myös uutenavuotena.

Roomalaisessa kalenterissa talvipäivänseisauksen ajankohdaksi määriteltiin 25. joulukuuta. Joissakin roomalaisissa lähteissä talvipäivänseisaukseen viitataan ”auringon syntymäpäivänä”. Joidenkin tutkijoiden mukaan keisari Aurelianus perusti vuonna 274 Sol Invictuksen juhlan, Voittamattoman auringon syntymäpäivän, jonka ajankohta oli 25. joulukuuta. Dies Natalis Solis Invicti -juhla olisi sijoittunut roomalaisen juliaanisen kalenterin talvipäivänseisaukseen. Tämä juhla olisi täydentänyt saturnalian seitsemänpäiväistä juhlakautta. Tutkijat eivät ole aiheesta yksimielisiä. Joidenkin tutkijoiden mukaan 25. joulukuuta vietetystä Sol Invictus -juhlasta ei ole vahvaa näyttöä ennen 300-luvun puoliväliä.

Jeesuksen syntymäjuhla

Bramantino, Paimenten kumarrus, noin 1500–1510.

Kristinuskossa joulua vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Varhaiskristityt eivät aluksi yleisesti juhlineet Jeesuksen syntymäpäivää. Juhlan viettäminen 25. joulukuuta perustuu Roomassa 300-luvulla aloitettuun käytäntöön.

Raamatussa Jeesuksen syntymästä kerrotaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Molempien kertomusten mukaan Jeesus syntyy Betlehemissä neitsyt Marialle, joka on kihloissa Joosefin kanssa. Muilta osin Luukkaan ja Matteuksen kertomukset eroavat toisistaan. Luukkaan evankeliumi kertoo matkasta Betlehemiin. Kun Joosef ja Maria saapuvat kaupunkiin, majapaikassa ei ole tilaa. Jeesus syntyy ja hänet laitetaan seimeen. Enkelit julistavat yöllä uutisen Vapahtajan syntymästä paimenille, jotka menevät katsomaan Jeesusta. Matteuksen evankeliumissa itämaan tietäjät seuraavat Betlehemin tähteä ja tuovat Jeesukselle lahjoja.

Evankeliumeissa ei sanota, mihin vuodenaikaan Jeesuksen syntymä tapahtui. Varhaiskristillisissä laskelmissa Jeesuksen syntymäpäiväksi esitettiin useita eri päivämääriä. Ne sijoittuivat muun muassa huhtikuuhun tai toukokuuhun. Jo varhain kristityt olivat viettäneet 6. tammikuuta epifania-juhlaa eli nykyistä loppiaista. Epifania oli idässä Jeesuksen kasteen muistopäivä. Joissakin varhaisissa perinteissä kasteen uskottiin tapahtuneen Jeesuksen 30-vuotispäivänä.

Kristittyjen tärkein vuotuinen juhla oli keväällä vietettävä pääsiäinen, Jeesuksen ylösnousemuksen juhla. Monet kirkkoisät eli varhaiset teologit katsoivat, että pyhimysten syntymäjuhlia ei tarvittu, mutta heidän kärsimyksensä muistopäivät olivat tärkeitä. Tämä mahdollisesti viivästytti Jeesuksen syntymäjuhlan muodostumista.

Varhaisin tunnettu maininta joulukuun 25. päivän viettämisestä Jeesuksen syntymäjuhlana on vuoden 354 roomalaisessa kalenterissa, jossa merkintä viittaa vuoteen 336. Yhden oletuksen mukaan ajankohta laskettiin yhdeksän kuukauden päähän maaliskuun 25. päivästä, jonka eräät kristityt yhdistivät Jeesuksen sikiämiseen ja kuolinpäivään.

Protestanttisen reformaation jälkeen puritaanien kaltaiset ryhmät vastustivat joulun viettoa. 1600-luvulla joulun vietto oli ajoittain kiellettyä Englannissa ja Bostonin siirtokunnassa Pohjois-Amerikassa. Jehovan todistajat eivät vietä joulua, koska heidän mukaansa juhlan alkuperä on pakanallinen.

Ajankohta

Joulukatu Tanskassa.

Vuonna 1582 paavi Gregorius XIII otti käyttöön gregoriaanisen kalenterin, joka korvasi juliaanisen kalenterin. Uudistuksessa hypättiin suoraan lokakuun 4. päivästä 1582 lokakuun 15. päivään. Aluksi kalenteri tuli käyttöön vain katolisissa maissa, mutta myöhemmin myös muualla. Osa ortodoksisista kirkoista määrää juhlapäivät yhä juliaanisen kalenterin mukaan. Ero on nykyään 13 päivää. Tästä syystä esimerkiksi Venäjällä joulu on 7. tammikuuta, mikä vastaa juliaanisen kalenterin 25. joulukuuta. Egyptin koptilainen kirkko käyttää omaa kalenteriaan, jossa joulu sijoittuu koiak-kuun 29. päivälle. Tämä vastaa juliaanisen kalenterin 25. joulukuuta eli gregoriaanisen kalenterin mukaan tammikuun 7. päivää. Ukraina siirtyi vuonna 2023 virallisesti viettämään joulua läntiseen tapaan 25. joulukuuta.

Varsinainen joulupäivä eli ensimmäinen joulupäivä on 25. joulukuuta. Sitä seuraa 26. joulukuuta vietettävä tapaninpäivä eli toinen joulupäivä, joka on pyhän Stefanoksen päivä. Nämä ovat monissa Euroopan maissa virallisia vapaapäiviä. Joulupäivää edeltää jouluaatto, 24. joulukuuta. Laajassa mielessä jouluajan katsotaan jatkuvan esimerkiksi loppiaiseen.

Joulun vietto keskiajalta uudelle ajalle

Jouluseimi on etenkin katolisessa kulttuurissa yksi suosituimmista joulukoristeista.

Kristillisessä kalenterissa joulua edeltää adventtiaika, joka on joulun viettoon valmistautumisen aikaa. Keskiajalla valmistautumiseen kuului monin paikoin paasto, jonka aikana pidättäydyttiin esimerkiksi eläinperäisistä ruoista. Jouluaaton viettoon kuului keskiyöllä toimitettu joulumessu.

Varsinainen joulunvietto alkoi joulupäivänä. Viettoon kuuluivat runsas syöminen ja juominen sekä riehakkaat leikit ja tanssit. Läntisessä Euroopassa joulunvietto saattoi olla karnevaalimaista, kuten saturnaliassa aiemmin. Kansankieliset joululaulut yleistyivät 1200-luvulla. Franciscus Assisilainen järjesti vuonna 1223 Italiassa ensimmäisen tunnetun elävän seimikuvaelman.

Aikuiset saattoivat antaa toisilleen lahjoja joulupäivänä, mutta pääasiassa lahjoja annettiin Pyhän Nikolauksen päivänä (6. joulukuuta) tai loppiaisena, itämaan tietäjien päivänä. Pyhän Nikolauksen muistopäivänä lapsille annettiin pieniä lahjoja ja köyhille ruokaa. Varakkaat saattoivat palkita palvelijoitaan myös uutenavuotena. Monet reformaattorit vastustivat pyhimysten kunnioittamista ja Pyhän Nikolauksen asemaa lahjojen jakajana. Useilla protestanttisilla alueilla lahjojen antaminen siirtyi tämän seurauksena jouluun.

Joulukirkko on jouluna järjestettävä jumalanpalvelus. Keskiajalta alkaen jouluyön messu on pidetty keskiyöllä.

Nykyaikaisen joulun synty

Joulupukki mainoksessa vuodelta 1928.

1800-luvulla joulusta kehittyi nykyisen kaltainen perhejuhla. Britanniassa Charles Dickens julkaisi vuonna 1843 Joulukertomuksen. Teos vahvisti kuvaa joulusta hyväntekeväisyyden ja yhteisöllisyyden juhlana. Joulu alettiin yhdistää yhä vahvemmin perheeseen ja lapsiin. Teollisuuden kehittyminen lisäsi tavaroiden määrää, ja niitä alettiin mainostaa joululahjoina. Joululaulujen laulamisesta tuli suosittua.

Joulukuusiperinteen arvellaan alkaneen 1500-luvun Saksassa. Tavasta tuli yleinen 1800-luvulla. Joulukuusi levisi Saksasta Pohjoismaihin, Alankomaihin ja Britanniaan. Vuonna 1848 Ison-Britannian kuningatar Viktoria ja hänen saksalainen puolisonsa prinssi Albert esiintyivät lehtikuvassa joulukuusen kanssa. Keskiluokka halusi jäljitellä kuningasperhettä ja alkoi ostaa joulukuusia.

Uudet juhlatavat tulivat mahdolliseksi kaupungistumisen, rautateiden, postin, joukkoviestinnän ja kuluttajakaupan kehityksen myötä. Yhdysvalloissa joulusta tuli liittovaltion virallinen juhlapäivä vuonna 1870. Kansallisuusajattelu vaikutti siihen, miten eri maissa alettiin korostaa omiksi koettuja jouluperinteitä. Tämän seurauksena joulu oli 1800‑luvun loppuun mennessä suurelle osalle eurooppalaisista tärkeä juhla.

Vuoden 2019 kyselyssä yhdeksän yhdysvaltalaista kymmenestä kertoi viettävänsä joulua, mutta vain 35 prosenttia näki joulun vahvasti uskonnollisena juhlana. Joulun kaupallistuminen herätti huolta jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kaupallisuus on samalla ollut keino tehdä uskonnollisista merkityksistä näkyviä myös ei-uskonnollisissa yhteyksissä.

Joulun perinteitä

Ruotsalaisen kuvittajan John Bauerin teoksessa vuodelta 1912 tonttu ratsastaa lahjasäkkeineen joulupukin selässä.

Joulun aikaan on tapana esittää ja kuunnella joululauluja. Joulumusiikkiin kuuluu myös monia klassisen musiikin teoksia, kuten Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio ja Pjotr Tšaikovskin baletti Pähkinänsärkijä. Jouluaiheinen populaarimusiikki yleistyi 1930-luvulta alkaen.

Joulukoristeita ovat esimerkiksi joulukranssit, kynttilät, omenat ja joulukukat. Nykyisin jouluun yhdistetään erityisesti punainen väri, mutta myös vihreä, kulta, valkoinen ja hopea ovat joulun värejä.

Saksankielisessä Euroopassa joulumarkkinat ovat vanha perinne. Joululahjat yleistyivät 1800-luvulla porvariston vaurastuessa. Ensimmäinen painettu joulukortti ilmestyi vuonna 1843. Ensimmäinen painettu lasten joulukalenteri julkaistiin Saksassa 1900-luvun alussa.

Valkopartainen joulupukki muotoutui 1800-luvulla. Muun muassa Alankomaissa lapsille jaettiin lahjoja Pyhän Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Keskiajan perinne oli säilynyt Sinterklaas-hahmona. Alankomaalaiset siirtolaiset toivat perinteen Yhdysvaltoihin, missä kansantarinoiden pohjalta muodostui amerikkalainen joulupukki (engl. Santa Claus). Kirjailijat ja kuvittajat tekivät tunnetuksi punanuttuisen satuhahmon, joka tuo lahjoja lentävällä porojen vetämällä reellä. Joulupukin asuinpaikaksi mainitaan usein pohjoisnapa. Pukin avustajat, tontut, tunnetaan etenkin pohjoismaisesta perinteestä.

Useat hyväntekeväisyysjärjestöt avustavat vähävaraisia joulun aikaan keräysten avulla.

Joulu eri maissa

Pääartikkeli: Joulu eri maissa
Ensimmäinen painettu joulukortti vuodelta 1843.

Krampus kuuluu keskieurooppalaiseen kansanperinteeseen. Alppien alueella, etenkin Baijerissa ja Itävallassa, vietetään Krampuksenyötä Nikolauksen päivän aattona 5. joulukuuta. Tuolloin vuohimaisten Krampus-hahmojen kulkueet varoittavat lapsia huonosta käytöksestä.

Espanjassa lahjojen antajina toimivat paikoin tietäjät loppiaisena, Italiassa taas loppiaisnoita. Saksankielisissä maissa reformaattorit halusivat korostaa, että lahjat toi Jeesus-lapsi. Christkind kuvataan usein siivekkäänä tyttönä. Hahmon ulkomuotoon on vaikuttanut adventtinäytelmien enkeli.

Venäjällä joulun aseman on paljolti ottanut uusivuosi. Uudenvuodenyönä Pakkasukko jakaa lahjoja apurinaan Lumityttö.

Lucian päivää vietetään Pyhän Lucian muistoksi 13. joulukuuta. Nykyisin Lucia-juhla on erityisen suosittu ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.

Suomen suosituimpia jouluperinteitä on joulusauna. Suomalainen joulupukki asuu Korvatunturilla. Suomalaisen joulupukin taustalla ovat myös vanhat nuutti- ja kekripukkiperinteet. Monet yhteisöt järjestävät joulukuussa pikkujouluja. Aattona on yleistä käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoille.

Ympäristövaikutukset

Joulukoristeita ranskalaisessa tavaratalossa.

Joulun kulutustottumukset kuormittavat ympäristöä merkittävästi. Lahjojen ostaminen, pakkausmateriaalit, ruoat ja koristeet tuottavat jätettä ja kasvattavat kotitalouksien hiilijalanjälkeä.

Vuonna 2019 Britanniassa jätteen määrä kasvoi 30 prosenttia joulun aikana. Joulun aikana tuotettiin arviolta 200 miljoonaa kiloa ruokajätettä ja sata miljoonaa kiloa muovijätettä. Käärepaperia kulutettiin arvion mukaan satoja tuhansia kilometrejä ja joulukortteja lähetettiin noin miljardi kappaletta. Joulupaidat, joita käytetään vain kerran, ovat esimerkki pikamuodista. Joulukuusien kasvattaminen, kuljettaminen ja hävittäminen voivat aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Jouluvalot kuluttavat sähköä ja voivat lisätä valosaastetta.

Ylikulutusta voidaan vähentää itsetehdyillä lahjoilla, luonnonmateriaaleista valmistetuilla koristeilla ja ruokahävikin vähentämisellä. Uudelleenkäytettäviä lahjapakkauksia ovat kangaskääreet ja kartonkilaatikot. Lahjoina voidaan antaa myös palveluita ja elämyksiä.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 188–193.
  2. ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X
  3. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  4. ↑ Mikä joulu? Milloin? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.12.2024.
  5. 1 2 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X
  6. 1 2 ”joulu”, Facta-tietosanakirja. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9
  7. 1 2 3 Cretin, Nadine: Catholic Europe. Teoksessa Larsen 2020. s. 433 (”At Christmas, European Catholics celebrate the Nativity, Jesus’s birth in Bethlehem. For almost all Europeans, believers or not, Christmas is a family feast. It takes place over the winter solstice in the northern hemisphere that gave rise in ancient Rome to the Saturnalia marked by large, domestic banquets.”), s. 440 (Christkind, uusivuosi).
  8. ↑ Joulu Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 15.12.2024.
  9. ↑ Vento, Urpo: Joulu, vuoden suurin juhla. Teoksessa Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja. Suomalaiset merkkipäivät, s. 196. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1979. ISBN 951-717-178-1
  10. 1 2 Gifford, Daniel: The Winter Solstice and Other Celebrations of the Season. Teoksessa Larsen 2020, s. 241–242, 247.
  11. 1 2 Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja. Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt, s. 19. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3963-3
  12. 1 2 3 4 Heikkinen, Seppo & Löyttyniemi, Raili: Nykyään joulun juhlinta tiivistyy muutamaan päivään – toisin oli ennen Yle.fi. 19.12.2012. Yle Oppiminen. Viitattu 27.12.2025.
  13. 1 2 Heinonen-Tricarico, Kata-Riina: Joulukirkko on säilynyt lähes samanlaisena keskiajalta tähän päivään Kirkko ja kaupunki. 20.12.2021. Viitattu 10.11.2026.
  14. 1 2 3 Schmalzbauer, John: Commercialism and Consumerism. Teoksessa Larsen 2020, s. 553, 557.
  15. ↑ Forsman, Carita Marion: Nykyajan joulussa yhdistyvät eri kansanperinteet ja kulttuurivaikutteet munoulu.fi. 20.12.2021. Viitattu 16.12.2024.
  16. 1 2 Almanakka vuodeksi 2010 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän, s. 4 (luettelo Suomalaisen kalenterin juhlapäivät) ja 28 (joulukuun aukeama, 24.12. merkitty arkipäiväksi). Ajasto, Helsingin yliopisto, 2009. ISSN 1239-1654
  17. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 183.
  18. ↑ Kjær, Esben Mønster: Viikingit viettivät joulua alkoholin merkeissä historianet.fi. 23.11.2015. Bonnier Publications Oy. Viitattu 20.12.2016.
  19. ↑ Escobar, Natalie: How cozy Yuletide traditions got their start with raging parties and animal sacrifice npr.org. 24.12.2025. Viitattu 26.12.2025. (englanniksi)
  20. ↑ Hitchings, Henry: A Christmassy lexicon Oxford English Dictionary. Joulukuu 2017. Oxford University Press. Viitattu 26.12.2025. (englanniksi)
  21. 1 2 3 4 Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat. 6. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8
  22. ↑ Martindale, C. C.: Christmas Catholic Encyclopedia. 1908. New York: Robert Appleton Company. Viitattu 25.6.2016. (englanniksi)
  23. 1 2 Artikkeli joulu teoksessa Iso tietosanakirja. 5, Ihminen–Kansallisfilosofia. Helsinki: Otava, 1933.
  24. ↑ Sommar, Heidi: Joulun pimeä menneisyys Yle.fi. 23.12.2016, päivitetty 7.2.2020. Viitattu 14.12.2025.
  25. ↑ Mäkelä, Essi & Muukka, Tuula: Miksi joulua juhlitaan Pakanaverkko ry. Viitattu 17.12.2025.
  26. 1 2 Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 27.12.2025.
  27. 1 2 3 4 5 Moss, Candida & Foa, Max J.: Was Christmas moved to eclipse Rome’s Saturnalia festival? National Geographic. 22.12.2025. Viitattu 7.11.2026. (englanniksi)
  28. 1 2 3 Pesonen, Hannu: Hyvää saturnaliaa! Monet joulutapamme periytyvät antiikin Roomasta, jossa vietettiin riehakasta juhlaa – pitopöydässä tirisi possupaisti ja lopuksi jaettiin lahjoja Helsingin Sanomat. 23.12.2021. Viitattu 23.12.2021.
  29. 1 2 Tanska, Juha: Joulutavoissamme on läsnä monta aikakautta Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 23/2013. Viitattu 16.12.2025.
  30. ↑ Christmas EBSCO Research Starters. 2022. Viitattu 18.12.2025. (englanniksi)
  31. 1 2 Hijmans, S. E.: Sol. Image and Meaning of the Sun in Roman Art and Religion, s. 1022. Leiden: Brill, 2024. ISBN 978-90-04-52158-2 (englanniksi)
  32. ↑ Elm, Susanna: Sons of Hellenism, Fathers of the Church, s. 287. Berkeley: University of California Press, 2012. ISBN 978-0-520-26930-9 (englanniksi)
  33. ↑ Ridderstad, M.: Taivas määrää juhlapäivän paikan. Tähdet ja avaruus, 4/2013, s. 38–43.
  34. ↑ Koistinen, Jouko: Joulun oikea ajankohta? Patmos.fi. 18.12.2022. Viitattu 26.12.2023.
  35. ↑ Why Is Christmas in December? Encyclopaedia Britannica. Viitattu 14.12.2024. (englanniksi)
  36. ↑ Evans, C. F.: Saint Luke, s. 137–142. London: SCM Press, 1990. ISBN 0-334-00950-2 (englanniksi)
  37. ↑ Luuk. 2:1–20
  38. ↑ Matt. 1:18–25
  39. ↑ Luuk. 2:1–18
  40. ↑ Hillerbrand, Hans J.: Christmas Encyclopaedia Britannica. Viitattu 14.12.2024. (englanniksi)
  41. 1 2 Rantala, Jussi: Saturnalia, natalis invicti sekä joulun alkuperä Alusta!. 18.12.2012. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Viitattu 14.12.2024.
  42. ↑ Whitrow 1999, s. 92–93.
  43. ↑ Rytkönen, Jussi: Jeesuksen syntymäjuhlalla on pitkä historia – mutta miksi sitä vietetään juuri joulukuun lopussa? Kotimaa. 21.12.2019. Viitattu 25.12.2025.
  44. ↑ McDaniel, Spencer: How Was Saturnalia Celebrated in Ancient Rome? Tales of Times Forgotten. 18.12.2020. Viitattu 26.12.2025. (englanniksi)
  45. ↑ Miksi Jehovan todistajat eivät vietä joulua? jw.org – Jehovan todistajien virallinen verkkosivusto. Viitattu 18.12.2025.
  46. ↑ Whitrow 1999, s. 148–159.
  47. ↑ Feiring, Sami: Kalentereita kuun, auringon ja ihmismielen mukaan (archive.is) Ajastaika. 2004. Arkistoitu 18.8.2004. Viitattu 16.4.2010.
  48. ↑ The Coptic Calendar (PDF) Copticheritage.org. Arkistoitu 28.9.2006. Viitattu 16.4.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Puukka, Päivi: Ukrainalaiset viettävät tänä vuonna joulua samaan aikaan muun Euroopan kanssa Yle uutiset. 23.12.2023. Viitattu 24.12.2023.
  50. ↑ A short history of the Christmas nativity scene (AFP) 24.12.2023. CGTN. Viitattu 17.12.2025. (englanniksi)
  51. 1 2 3 Sütcü, Emrah & Kindtler-Nielsen, Bue: Miten joulua vietettiin keskiajalla? historianet.fi. 22.12.2020. Bonnier Publications Oy. Viitattu 17.12.2025.
  52. 1 2 Syrjämäki, Sami: Taistelu joulusta Niin & näin. 4/2011. Eurooppalaisen filosofian seura ry. Viitattu 17.12.2025.
  53. 1 2 3 4 Väisänen, Liisa: Joulu on eurooppalaisten yhteinen juhla Olé. 23.12.2024 (12/2024). Viitattu 17.12.2025.
  54. ↑ Peverley, Sarah: The History of Christmas Traditions 21.12.2023. University of Liverpool. Viitattu 17.12.2025. (englanniksi)
  55. 1 2 Sovijärvi, Sini: Espanjalainen joulu – Navidad en España Yle Oppiminen. 20.11.2013. Viitattu 25.12.2025.
  56. ↑ Heikkilä, Tuomas: Joulun odotetuin vieras Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 23/2006. Viitattu 17.12.2025.
  57. ↑ Anthony, Andrew: Christmas past, Christmas present: how secular Britain found new ways to celebrate the season The Guardian. 3.12.2022. Viitattu 15.12.2024. (englanniksi)
  58. 1 2 3 Finley, Megan: The History of Christmas 20.12.2017. The Museum of Arts & Sciences. Viitattu 18.12.2025. (englanniksi)
  59. ↑ History of Christmas Make Your Own Victorian Christmas. 2014. BBC. Viitattu 25.12.2025. (englanniksi)
  60. ↑ Christmas tree Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.12.2025. (englanniksi)
  61. ↑ Oi kuusipuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.12.2024.
  62. ↑ Ferguson, Christopher: The Twentieth and Twenty-First Centuries. Teoksessa Larsen 2020, s. 52–53 (historia), 62 (kaupallisuus).
  63. 1 2 3 4 Blakemore, Erin: How Christmas has evolved over centuries National Geographic. 10.12.2021. Viitattu 15.12.2024. (englanniksi)
  64. ↑ Nämä ovat suomalaisten suosituimmat jouluperinteet Suomen lähetysseura. Viitattu 13.12.2024.
  65. ↑ Muu joulumusiikki Joulu.info. Viitattu 16.12.2024.
  66. ↑ Watson, Zach: A Brief history of Background Christmas Music Soundstripe. 19.12.2019. Viitattu 16.12.2024. (englanniksi)
  67. ↑ Djinis, Elizabeth: A Brief History of Christmas Markets Smithsonian Magazine. 19.12.2022. Viitattu 17.12.2025. (englanniksi)
  68. ↑ Saarikoski, Laura & Tatlow, Dermot: Yhdysvalloissa jouluun voi kuulua kirahvi ja Eiffel-torni (tilaajille) Helsingin Sanomat. 20.12.2014. Viitattu 27.12.2025.
  69. ↑ Joulutonttu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.12.2024.
  70. ↑ Hemanus, Kirsi: Vietä väljempi joulu! Yhä useampi suomalainen poikkeaa jouluperinteistä Yhteishyvä. Viitattu 15.12.2024.
  71. ↑ Freyborg, Hanna: Neljä pakanallista jouluperinnettä, jotka elävät yhä Euroopassa Helsingin Sanomat. 16.12.2024. Viitattu 16.12.2024.
  72. ↑ Seppälä, Olli: Christkindl eli Kristus-lapsonen oli Lutherin vaihtoehto joulupukille Kotimaa. 23.12.2018. Viitattu 8.8.2025.
  73. ↑ Sovijärvi, Sini: Italialainen joulu – Natale in Italia Yle Oppiminen. 19.11.2013, päivitetty 15.12.2020. Viitattu 25.12.2025.
  74. ↑ Wallius, Anniina: Jouluenkeli sai nimensä Jeesukselta Yle uutiset. 16.12.2009. Viitattu 25.12.2025.
  75. ↑ Christ Child German Christmas Museum. Viitattu 26.12.2025. (englanniksi)
  76. ↑ Mikkonen, Erkka: Mikä Pakkasukko on miehiään? Yle uutiset. 22.12.2016. Viitattu 25.12.2025.
  77. ↑ Näkki, Marjo: Uusivuosi pitää pakkasukon kiireisenä Yle uutiset. 28.12.2017. Viitattu 25.12.2025.
  78. ↑ Savolainen, Irma: Lucian päivä 21.7.2006. Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 17.7.2009. Viitattu 13.12.2006.
  79. ↑ Joulupukki Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.12.2024.
  80. ↑ Kataja, Marika: Kekristä alkoi kissaviikko Yle uutiset. 31.10.2021. Viitattu 26.12.2021.
  81. ↑ Kedonperä, Netta: Pikkujoulun lyhyt historia Yle uutiset. 31.10.2021. Viitattu 16.12.2024.
  82. 1 2 3 Schaart, Eline: How Christmas is ruining the planet Politico. 23.12.2019. Viitattu 13.12.2025. (englanniksi)
  83. 1 2 Wiens, Varpu: Kestävämpi joulu vaatii muutosta normeissa ja rakenteissa Dialogi. 11.12.2025. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.12.2025.
  84. 1 2 Kestävä joulu Jyväskylän kestävän kehityksen toimisto. Viitattu 13.12.2025.
  85. 1 2 Aylmore, Freya: Christmas: The Environmental Impacts The Oxford Blue. 20.12.2023. Viitattu 13.12.2025. (englanniksi)
  86. ↑ Dobson, Matt: Christmas packaging facts and waste statistics (2025 update) gwp.co.uk. 11.12.2025. GWP Group. Viitattu 13.12.2025. (englanniksi)
  87. ↑ Abedi, Maham: Reality check: How bad are Christmas lights for the environment? Global News. 17.12.2017. Viitattu 7.11.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla