Paleoruokavalio

Hakusana ”Kivikautinen ruokavalio” ohjaa tänne. Aihetta käsittelevästä kirjasta katso Kivikautinen ruokavalio (kirja).
Paleodieetin mukainen annos, jossa on kalaa ja kasviksia.

Paleoruokavalio (myös paleodieetti tai kivikautinen ruokavalio) on nykyaikainen ruokavalio, joka jäljittelee kivikautista metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota ennen maanviljelyn syntyä noin 10 000 vuotta sitten.

Paleoruokavalio perustuu ajatukseen, että ihminen on muuttunut biologisesti hyvin vähän viimeisten tuhansien vuosien aikana, mutta ihmisen ruokavalio on muuttunut paljon. Paleoruoan puolestapuhujat uskovat paleoruokavalion siksi sopivan ihmiselle paremmin kuin uudemmat ruoat, joihin ihmisellä ei mahdollisesti ole vielä ollut aikaa sopeutua geneettisesti.

Paleoruoat

Paleoruokavaliossa on paljon valinnanvaraa ruoka-aineiden välillä, sillä kivikautisten ihmisyhteisöjen ruokavaliot luultavasti vaihtelivat huomattavan paljon paikallisesti ja ajallisesti.

Paleoliittisessa ruokavaliossa suositaan lähiruokaa, sesonkivihanneksia ja puhtaita raaka-aineita, ja vältetään pitkälle jalostettuja, teollisesti prosessoituja ja epäluonnonmukaisissa olosuhteissa tuotettuja ruokia. Ruoan voi kypsentää eri tavoin kuten keittämällä tai paistamalla, tai sen voi syödä raakana.

Nykyaikaisen paleoliittisen ruokavalion tyypillisiä ruokia ovat vihannekset, juurekset, hedelmät ja marjat (etenkin jalostamattomat), liha (mahdollisuuksien mukaan luomulihaa, niittylihaa tai riistaa), sisäelimet, kala ja muut merenelävät, pähkinät ja siemenet, hunaja, sienet, munat ja hyönteiset. Rasvoista tyypillisiä ovat luonnolliset kasviöljyt, kuten oliiviöljy, kookosöljy, avokadoöljy ja pähkinäöljyt, sekä ruoholla ruokitun karjan voi. Eläinperäisten rasvojen, kuten voin käyttö paleoruokavaliossa on kuitenkin kiistanalaista ravintotieteellisestä näkökulmasta. Useat suuret meta-analyysit ja Amerikan sydänyhdistyksen vuoden 2017 kannanotto ovat todenneet, että tyydyttyneen rasvan kuten voin ja kookosöljyn korvaaminen monityydyttymättömillä kasviöljyillä vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Osa paleoruokavalion noudattajista suosiikin kasviöljyjä, kuten oliiviöljyä ja avokadoöljyä, eläinrasvojen sijaan.

Maitotuotteiden paikasta paleoruokavaliossa on vaihtelevia mielipiteitä, mutta jos niitä syö, suositaan usein täysrasvaisia. Suomalaiset saattavat olla muita kansoja paremmin sopeutuneita hapanmaitotuotteiden käyttöön.

Jotkut suosivat vähärasvaista lihaa, mutta jotkut perustelevat rasvan syöntiä sillä, että kivikauden ihmisellä ei ollut syytä jättää saaliseläimen rasvaisia osia syömättä.

Vältettävät ruoat

Paleoruokavaliossa pyritään yleensä välttämään lisäaineita sekä seuraavia maanviljelyksen ja teollistumisen myötä käyttöön tulleita ruoka-aineita, joihin lukeutuu maitotuotteet, sokeri (etenkin fruktoosi eli hedelmäsokeri), teolliset kasvirasvat, palkokasvit ja viljat.

Näiden lisäksi ns. autoimmuuni-paleoprotokollassa vältetään seuraavia potentiaalisesti haitallisina pidettyjä ruoka-aineita esimerkiksi kuukauden ajan, jonka jälkeen niitä voidaan tuoda takaisin ruokavalioon mahdollisia reaktioita silmällä pitäen:

Autoimmuuni-paleoprotokollaa on kuitenkin tutkittu vain muutamissa pienissä kliinisissä tutkimuksissa, joissa ei ole ollut kontrolliryhmää. Tulehduksellista suolistosairautta käsitelleessä tutkimuksessa oli vain 15 osallistujaa, eikä tulehdusmerkkiaineissa havaittu merkittäviä muutoksia, vaikka oireet vähenivät. Hashimoton tautia koskevassa tutkimuksessa oireet lievittyivät, mutta kilpirauhasen vasta-aineet nousivat. Laajempia satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan protokollan tehon ja turvallisuuden arvioimiseksi.

Alkoholia sekä kahvia ei pidetä paleoruokana, koska ihmisen esi-isät eivät olisi pystyneet tuottamaan näitä juomia.

Ravintosisältö

Makroravintoaineiden kannalta paleoruokavalioon kuuluu suhteellisen paljon proteiinia ja rasvaa, mutta nykyistä vähemmän hiilihydraatteja.

Kivikautisessa ruoassa väitetään olevan enemmän ravinteita kuin nykyaikaisessa ruoassa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että sitä ei ole prosessoitu modernin ruoan tavoin, mikä tuhoaa ravinteita.

Paleoruokavaliossa pyritään saavuttamaan mahdollisimman pieni omega-6/omega-3 -rasvahappojen suhde, koska villikalassa ja riistassa on luontaisesti runsaasti omega-3-rasvahappoja, mutta tehotuotetussa lihassa ja prosessoiduissa öljyissä sen sijaan runsaasti omega-6:ta.

Paleoruokavaliossa ei ole juurikaan gluteenia eikä kaseiinia, joiden epäillään aiheuttavan terveysongelmia joillekin ihmisille. Siinä ei myöskään ole paljon antiravinteita, kuten fytiinihappoa ja lektiineitä, joita esiintyy etenkin viljassa ja palkokasveissa.

Ravintokuidun saanti

Paleoliittisen aikakauden ravinnossa kuitua saatiin vihanneksista ja hedelmistä, kun taas länsimaalaisessa ravinnossa valtaosa tulee viljoista. Hedelmissä on kaksi kertaa ja vihanneksissa kahdeksan kertaa enemmän kuitua kuin täysjyväviljoissa (pois lukien viljaleseet) kaloria kohti laskien. Hedelmissä ja vihanneksissa kuitu on pääasiassa liukenevaa, kun taas viljoissa kuitu on etupäässä liukenematonta tyyppiä. Loren Cordainin mukaan tyypillinen paleoruokavalion mukainen 2200 kilokalorin päiväannos voi sisältää noin 42 grammaa kuitua. Suomalaisen ravintokuitusuosituksen mukaisen 25 gramman annoksen kuitua saa jo noin puolesta kilosta puoleentoista kiloon suuruisesta määrästä paleoruokavalioon kuuluvia yleisimpiä kasviksia. 25 grammaa kuitua saa esimerkiksi kuudesta keskikokoisesta omenasta tai 750 grammasta mustikoita. Ravitsemusterapian apulaisprofessori Ursula Schwabin mukaan riittävää kuitumäärää on vaikea saada syömättä viljatuotteita, koska kasviksia, marjoja ja hedelmiä tuliksi syödä todella suuret määrät.

Historiallinen pohja

Kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden ruokavalion tiedetään koostuneen paikallisten luonnonantimien keräilyn, kalastuksen ja metsästyksen tuottamasta ravinnosta. Muinaisista ruokatottumuksista on kuitenkin vaikea saada tarkkaa tietoa, sillä kasviravinnosta jää huomattavasti vähemmän arkeologisia jälkiä kuin eläinravinnosta, mikä on saattanut vääristää käsitystä lihan osuudesta ruokavaliossa. Metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliot vaihtelivat huomattavasti asuinpaikan, ilmaston ja vuodenajan mukaan. Nykyistenkin metsästäjä-keräilijäkansojen keskuudessa vaihtelu on suurta: esimerkiksi eteläafrikkalainen gwi-heimo saa kaloreistaan vain noin 25 % eläinperäisestä ravinnosta, kun taas Alaskan nunamiutit peräti 99 prosenttia.

Eläin- ja kasviravinnon keskinäisestä osuudesta ei ole tieteellistä yksimielisyyttä. Erään etnografiseen aineistoon perustuvan arvion mukaan eläinravinto muodosti keskimäärin 45–65 % metsästäjä-keräilijöiden kalorisaannista. Tätä arviota on kuitenkin kritisoitu puutteellisen lähtöaineiston ja metodologisten ongelmien vuoksi. Tuoreempi, vuonna 2023 julkaistu tutkimus trooppisten metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioista osoitti, että kasvi- ja eläinravinnon suhde vaihteli niin voimakkaasti yhteisöjen välillä, ettei yhtä tyypillistä makroravintoainejakaumaa voida määritellä. Isotooppitutkimukset Andeilla ovat puolestaan viitanneet siihen, että ainakin joillakin alueilla kasviravinto, erityisesti mukulakasvit, muodosti ruokavalion pääosan. On myös olemassa tutkimuksia, joissa painotetaan, että hiilihydraatit kuuluivat kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon.

Maanviljelyyn siirtymisen vaikutus

Kun ihmiset noin 10 000 vuotta sitten alkoivat siirtyä maanviljelyyn, luurankolöytöjen perusteella on havaittu että ihmisen elinikä lyheni, fyysinen koko pieneni ja useiden tautien ja vaivojen kuten hammas- ja luustovikojen määrä lisääntyi. Evoluutiobiologi Jared Diamondin mukaan yksi syy tälle oli ruokavaliossa: metsästäjä-keräilijöiden ruokavalio oli monipuolisempi kuin vain muutamasta ravintoköyhästä tärkkelyspitoisesta kasvista riippuvaisten maanviljelijöiden. Suomalainen ja pohjoiseurooppalainen perimä on altistunut maanviljelylle vielä tätäkin vähemmän aikaa. Lääketieteellisen The American Journal for Clinical Nutrition -julkaisun mukaan mikään metsästäjä-keräilijäyhteisö ei ole luultavasti kärsinyt nykyajan elintasosairauksista. Toisaalta esimerkiksi sellaiset Amazonin luonnonvaraiset intiaanit, jotka saavat suuren osan kaloreistaan viljeltyjen kasvien hiilihydraatista, eivät myöskään ole juurikaan kärsineet elintasosairauksista. Jalostamattomien kasvien ja riistan suojaavan vaikutuksen on arveltu johtuvan niiden alhaisesta energiatiheydestä ja sitä kautta metsästäjä-keräilijöiden saamasta melko niukasta energiamäärästä. J. Bralyn ja R. Hogganin kirjassa Vaaralliset viljat väitetään, että metsästäjä-keräilijöillä ei vielä esiintynyt nykyajan kroonisten sairauksien oireita kuten liikalihavuutta, korkeaa verenpainetta, valtimonrasvoittumistautia tai insuliiniresistenssiä, vaan niitä alkoi ilmetä vasta maanviljelyn myötä.

Adelaiden yliopiston tutkijoiden mukaan luurankolöytöjen perusteella Euroopassa siirtyminen metsästäjä-keräilijän ruokavaliosta maanviljelijän ruokavalioon aiheutti suun mikrobikannan muuttumisen tautien kannalta haitallisempaan suuntaan. Brysseliläisen yliopiston tutkimuksen mukaan perinteistä metsästäjä-keräilijän elämäntapaa noudattavilla kamerunilaisilla pygmeillä on pienempi verisuonien kalkkeutumisen riski kuin kaupungistuneilla pygmeillä ja paikallisilla bantumaanviljelijöillä. Nykyaikaiselle ruokavaliolle siirtyneiden australialaisten metsästäjä-keräilijöiden terveydentilan huononeminen on tutkimuksessa onnistuttu peruuttamaan, kun heidät on palautettu perinteiselle ruokavaliolleen.

Suomen kivikauden ruokavalio

Suomalaiset paleoruokakirjailijat Leena-Sisko Johansson ja Heljä Suuronen-Geib suosittelevat kirjassaan Melkein kivikautinen keittokirja – Luonnonmukaista lähiruokaa suomalaisille heidän omien kivikaudenaikaisten esivanhempiensa luonnonmukaista ravitsemusta. Kivikausi vallitsi Suomessa noin vuosina 8600–1500 eaa. ja maanviljely levisi Suomeen vasta tuhansia vuosia sen alkamisen jälkeen Euraasian halki idästä.

Suomessa elanto saatiin kivikauden aikaan kalastuksella, metsästyksellä ja keräilyllä. Kalojen lisäksi rannikolla saalistettiin hylkeitä, etenkin norppia. Sisämaassa olivat riistaa hirvet, metsäpeurat, majavat ja karhut, mutta myös metsäkana- ja vesilinnut, jänikset, oravat ja muu pienriista. Kaikki Suomessa tavatut linnut ja nisäkkäät olivat syömäkelpoisia oikein valmistettuna. Eläimiä syötiin sesongittain: lohta saatiin keväästä syksyyn, hirviä talvisin, hylkeitä läpi vuoden, ja sorsia ja majavia keväisin ja syksyisin. Kasvikunnasta kerättiin juuria, marjoja, sieniä, kasvien siemeniä, nokkosta, vesipähkinöitä ja muita pähkinöitä. Kasvien lisäksi kerättiin linnunmunia.

Karjanhoidon ja maanviljelyn uskottiin alun perin levinneen Suomeen Etelä-Baltiasta ja Koillis-Puolasta vuosien 2 500–2 000 eaa. tienoilla nuorakeraamisen kulttuurin saapumisen myötä. Vuonna 2004 Helsingin ja Bristolin yliopistojen tekemän yhteisen tutkimuksen perusteella on selvinnyt, että Suomessa on tuotettu maitoa jo 4 500 vuotta sitten. Helsingin yliopiston siitepölytutkimusta ja arkeologiaa yhdistävän tutkimuksen mukaan ensimmäisistä viljakasveista taas tattaria on viljelty Suomessa jo 5 300 eaa. ja ohraa noin 4 200 eaa. Löydökset osoittavat maatalouden olevan vanhempaa perua kuin on alun perin luultu ja juontuvan aina varhaiskampakeraamiselle kaudelle. Maanviljelyn ja karjanhoidon merkitys pysyi Suomessa kuitenkin vähäisenä vielä kauan kivikauden loppuvaiheiden jälkeenkin.

Arvostelu

Paleoruokavalio ei ole ollut ravitsemusviranomaisten ja ravitsemusterapeuttien suosiossa. US News & World Report julkaisi vuosina 2011 ja 2012 amerikkalaisten ravitsemusasiantuntijoiden tekemän listan ruokavalioista niiden terveellisyyden, laihdutukseen sopivuuden ja helppouden mukaan. Kummallakin listalla paleodieetti jätettiin viimeiseksi. Myös suomalaiset viralliset ravitsemussuositukset vuodelta 2005 olivat voimakkaasti ristiriidassa paleoruokavalion kanssa suositellessaan runsaasti leipää, perunaa ja maitotuotteita.

Kalsiumista ja D-vitamiinista voi tulla vajetta, jos maitotuotteet jätetään pois.

Viljatuotteiden välttelyn johdosta puheenaiheeksi ja kiistelyn kohteeksi nousee usein ravintokuidun saanti. Tyydyttyneen rasvan määrä ruokavaliossa jakaa myös mielipiteitä sen terveysvaikutusten vuoksi.

Aiheeseen kohdistuvaa tutkimusta referoineen geneetikko ja tietokirjailija Adam Rutherfordin mukaan paleoruokavalio useiden muiden muotiruokavalioiden tapaan perustuu todennäköisesti "hölynpölyyn". Jo ennen maanviljelyyn siirtymistä ihmisellä lisääntyivät ja monistuivat mutkikkaiden molekyylien pilkkomisen alkuunsaattamisessa tarpeellista amylaasia koodaavat geenit, jotka auttavat pilkkomaan tärkkelystä ja muita hiilihydraatteja tuottaen kehittyvien aivojen tarvitsemaa glukoosia. Tätä auttaa myös ruuan kypsennys, jota varmasti tiedetään tapahtuneen jo 300 000 vuotta sitten ennen anatomisesti nykyaikaisen ihmisen kehittymistä. Näin amylaasigeenien lisääntymisen samanaikaisesti aivojen kasvun kanssa paleoliittisella kaudella on katsottu viittaavan runsasravinteisten mukulakasvien syömisen tuottamaan positiiviseen valintaan. Tämän perusteella, vaikka ajatus onkin vasta hypoteesi, on katsottu, että paleoruokavalio on kuvitelma. Maanviljelyyn siirryttäessä kyllä ihmisten keskipituuden on todettu vähentyneen, mikä viittaa ravinnonsaannin heikkenemiseen. Paleoruokavalion mahdollisten hyötyjen Rutherford katsoo johtuvan vain syömisen vähentämisestä ja huomion kiinnittämisestä ravintoon yleisesti mutta kyseenalaistaa ruokavalion perustumisen evoluutioon.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Cordain, Loren: ”Introduction”, The Paleo Diet, s. 3–7. John Wiley & Sons, 2002. ISBN 0-471-26755-4 (englanniksi)
  2. ↑ Sisson, Mark: The Primal Blueprint, s. 15–18. Primal Nutrition, 2009. ISBN 978-0-9822077-0-3 (englanniksi)
  3. ↑ Suuronen-Geib, Heljä: Kivikautta kiloille, s. 50. Helsinki: Hermiakirjat, 2002. ISBN 951-98184-1-3
  4. ↑ What Was The “Paleo Diet”? There Was More Than One, Study Suggests 16.12.2014. Georgia State University. Viitattu 23.12.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Joel Runyon: Paleo Diet Food List Ultimate Paleo Guide. Viitattu 5.8.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Frank M. Sacks, Alice H. Lichtenstein, Jason H. Y. Wu, Lawrence J. Appel, Mark A. Creager, Penny M. Kris-Etherton, Michael Miller, Eric B. Rimm, Lawrence L. Rudel, Jennifer G. Robinson, Neil J. Stone, Linda V. Van Horn, American Heart Association: Dietary Fats and Cardiovascular Disease: A Presidential Advisory From the American Heart Association. Circulation, 18.7.2017, 136. vsk, nro 3, s. e1–e23. PubMed:28620111 doi:10.1161/CIR.0000000000000510 ISSN 1524-4539 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Lee Hooper, Nicole Martin, Oluseyi F. Jimoh, Christian Kirk, Eve Foster, Asmaa S. Abdelhamid: Reduction in saturated fat intake for cardiovascular disease. The Cochrane Database of Systematic Reviews, 19.5.2020, 5. vsk, nro 5, s. CD011737. PubMed:32428300 doi:10.1002/14651858.CD011737.pub2 ISSN 1469-493X Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Primal Organic: Is Butter Paleo? Is Butter Primal? Primal Organic. 22.4.2015. Viitattu 11.3.2026. (englanniksi)
  9. ↑ Heljä Suuronen-Geib : Kivikautinen ruokavalio. Readme.fi, 2008
  10. ↑ Gauree G. Konijeti, NaMee Kim, James D. Lewis, Shauna Groven, Anita Chandrasekaran, Sirisha Grandhe, Caroline Diamant, Emily Singh, Glenn Oliveira, Xiaoyun Wang, Bhuvan Molparia, Ali Torkamani: Efficacy of the Autoimmune Protocol Diet for Inflammatory Bowel Disease. Inflammatory Bowel Diseases, 2017-11, 23. vsk, nro 11, s. 2054–2060. PubMed:28858071 doi:10.1097/MIB.0000000000001221 ISSN 1536-4844 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Paulina Ihnatowicz, Jerzy Gębski, Małgorzata Ewa Drywień: Effects of Autoimmune Protocol (AIP) diet on changes in thyroid parameters in Hashimoto's disease. Annals of agricultural and environmental medicine: AAEM, 28.9.2023, 30. vsk, nro 3, s. 513–521. PubMed:37772528 doi:10.26444/aaem/166263 ISSN 1898-2263 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Eleni C. Pardali, Arriana Gkouvi, Kalliopi K. Gkouskou, Anastasios C. Manolakis, Christina Tsigalou, Dimitrios G. Goulis, Dimitrios P. Bogdanos, Maria G. Grammatikopoulou: Autoimmune protocol diet: A personalized elimination diet for patients with autoimmune diseases. Metabolism Open, 2025-03, 25. vsk, s. 100342. PubMed:39850611 doi:10.1016/j.metop.2024.100342 ISSN 2589-9368 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Loren Cordain: One Tequila, Two Tequila, Three Tequila… Primal! http://thepaleodiet.com. Viitattu kesäkuu 2014. (englanniksi)
  14. ↑ Staffan Lindeberg, Loren Cordain, S. Boyd Eaton: Biological and Clinical Potential of a Palaeolithic Diet. Journal of Nutritional and Environmental Medicine, September 2003, 13. vsk, nro 3, s. 149–60. doi:10.1080/13590840310001619397 ISSN 1359-0847 (englanniksi)
  15. 1 2 3 4 Carrera-Bastos, Pedro & Fontes-Villalba, Maelan ym.: The western diet and lifestyle and diseases of civilization. DovePress, maaliskuu 2011, nro 2, s. 15-35. doi:10.2147/RRCC.S16919 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)
  16. 1 2 3 Cordain, Loren & Eaton, Boyd S. ym.: Origins and evolution of the Western diet: health implications for the 21st century. The American Journal of Clinical Nutrition, Helmikuu 2005, nro 81. (englanniksi)
  17. 1 2 Getting enough fiber on the Paleo diet Paleo-Dietitian.com. Arkistoitu 21.5.2013. Viitattu 2.4.2013. (englanniksi)
  18. ↑ Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 19.3.2013. Viitattu 6.10.2008.
  19. ↑ Ruokamittoja 2004. Kansanterveyslaitos. Viitattu 9.8.2013.
  20. ↑ Omena, kotimainen, keskiarvo, kuorineen Fineli. Arkistoitu 7.6.2012. Viitattu 9.8.2013.
  21. ↑ Mustikka metsä- Fineli. Arkistoitu 2.4.2010. Viitattu 9.8.2013.
  22. ↑ Ann-Mari Huhtanen: Kasvikset ja kuitulisät eivät korvaa viljoista saatavaa kuitua (digitilaajille) Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 9.8.2013.
  23. 1 2 Kolbert, Elizabeth. Flesh of Your Flesh, The New Yorker, 9.11.2009, viitattu 27.1.2011 (englanniksi)
  24. 1 2 Hannah Devlin, Hannah Devlin Science correspondent: Hunter-gatherers were mostly gatherers, says archaeologist The Guardian. 24.1.2024. Viitattu 17.2.2026. (englanniksi)
  25. ↑ Paleoruokavalio. Wikipedia, 16.1.2026. Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  26. ↑ Alyssa N. Crittenden, Stephanie L. Schnorr: Current views on hunter-gatherer nutrition and the evolution of the human diet. American Journal of Physical Anthropology, 2017-01, 162 Suppl 63. vsk, s. 84–109. PubMed:28105723 doi:10.1002/ajpa.23148 ISSN 1096-8644 Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Katharine Milton: Hunter-gatherer diets—a different perspective12. The American Journal of Clinical Nutrition, 1.3.2000, 71. vsk, nro 3, s. 665–667. PubMed:10702155 doi:10.1093/ajcn/71.3.665 ISSN 0002-9165 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  28. ↑ Daniel E. Lieberman, Steven Worthington, Laura D. Schell, Christine M. Parkent, Orrin Devinsky, Rachel N. Carmody: Comparing measured dietary variation within and between tropical hunter-gatherer groups to the Paleo Diet. The American Journal of Clinical Nutrition, 1.9.2023, 118. vsk, nro 3, s. 549–560. doi:10.1016/j.ajcnut.2023.06.013 ISSN 0002-9165 Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ Sciencenordic.com (englanniksi)
  30. ↑ Jared Diamond: The Worst Mistake in the History of the Human Race 1987. Discover Magazine. Viitattu 10.8.2013. (englanniksi)
  31. ↑ Tiede.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. ↑ Katharine Milton: Hunter-gatherer diets—a different perspective 2000. American Society for Clinical Nutrition. Viitattu 7.8.2013. (englanniksi)
  33. ↑ J. Braly & R. Hoggan: Vaaralliset viljat, Helsinki : Rasalas, 2009 ISBN 978-952-5421-48-4
  34. ↑ Adler CJ, Dobney K, Weyrich LS, Kaidonis J, Walker AW, Haak W, Bradshaw CJ, Townsend G, Sołtysiak A, Alt KW, Parkhill J, Cooper A.: Sequencing ancient calcified dental plaque shows changes in oral microbiota with dietary shifts of the Neolithic and Industrial revolutions. 4/2013. PubMed. Viitattu 7.8.2013. (englanniksi)
  35. ↑ Lemogoum D, Ngatchou W ym.: Effects of hunter-gatherer subsistence mode on arterial distensibility in Cameroonian pygmies. 6/2012. PubMed. Viitattu 7.8.2013. (englanniksi)
  36. ↑ Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta, Atena 2009, s. 92–95
  37. ↑ Melkein kivikautinen keittokirja - Luonnonmukaista lähiruokaa. readme.fi. ISBN 9789525592856
  38. ↑ Kivikausi 27.6.2012. Museovirasto. Arkistoitu Viitattu 29.7.2013.
  39. ↑ Brown, Terry & Jones, Glynis: New ways with old wheats The University of Sheffield. Arkistoitu (englanniksi)
  40. 1 2 Mökkönen, Teemu: Maanviljely levisi Suomeen Itä-Aasiasta jo 7000 vuotta sitten 28.1.2013. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.6.2014.
  41. ↑ Aaltonen, Turkka ja Arkko, Martti: Lallin pidot, s. 21–26. Edita, 2001.
  42. 1 2 Kivikauden elinkeinot 27.6.2012. Museovirasto. Arkistoitu Viitattu 20.11.2014.
  43. ↑ Nuorakeraaminen kulttuuri 27.6.2012. Museovirasto. Arkistoitu Viitattu 20.11.2014.
  44. ↑ Kaaro, Jani: Tutkimus: Suomessa juotiin maitoa jo 4 500 vuotta sitten (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 30.7.2014. Arkistoitu Viitattu 20.11.2014.
  45. ↑ Maitoa tuotettiin Etelä-Suomessa jo 4500 vuotta sitten STT Info. 30.7.2014. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 6.8.2014.
  46. ↑ Cramp, L. J. E., Evershed, R. P., Lavento, M., Halinen, P., Mannermaa, K., Oinonen, M., Kettunen, J., Perola, M., Onkamo, P. & Heyd, V.: Neolithic dairy farming at the extreme of agriculture in northern Europe Proceedings of the Royal Society: Biological Sciences. 30.7.2014. Arkistoitu Viitattu 6.8.2014. (englanniksi)
  47. ↑ Best Diets Overall 2012. U.S.News & World Report. (englanniksi)
  48. ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositukset 2005 (Arkistoitu – Internet Archive)
  49. ↑ Jacqueline L. Longe: The Gale Encyclopedia of Diets: A Guide to Health and Nutrition. Gale Cengage, 2007. ISBN 1-4144-2991-6 (englanniksi)
  50. ↑ Rutheford, Adam: Lyhyt historia meistä kaikista. Ihmiskunnan historia geenien kertomana, s. 83-84. Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Bazar, 2019. ISBN 978-952-279-665-3

Aiheesta muualla