Paleozoologia on paleontologian osa-alue, joka tutkii muinaisia eläimiä. Paleozoologiasaa käytetään samoja tutkimusmenetelmiä kuin arkeologiassa ja geologiassa. Fossiilien muotoa tutkimalla ja stratigrafiaa hyödyntämällä selvitetään eläinten evoluutiota.
Ensimmäiset alkeellisia eliöitä kehittyneemmät eläimet kehittyivät Ediakarakauden eli Vendin aikana. Edaikarakaudella oli olemassa matomaisia eläimiä ja polttiaiseläimiä. Kambrikaudella tuli trilobiitteja ja lonkerojalkaisia (brakiopoda). Tuolloin kehittyivät ensimmäiset eläimet, joilla oli silmät. Ordovikikaudella kehittyi paljon niveljalkaisia. Samaan aikaan esiintyi myös mustekalamaisia oikosarvia. Devonikaudella ilmaantuivat panssarihait, rustokalat ja luukalat. Myös varsieväkalojen ja keuhkokalojen alkumuodot syntyivät.
Ensimmäisillä sammakkoeläimillä oli kahdeksan varvasta. Kivihiilikaudella esiintyi Lisamphian ohella Lespospondyli ja suurikokoiset panssarisammakot (Temnospondyli). Arkosaurit saivat alkunsa permikaudella. Siihen ovat kuuluneet krokotiilieläimet, lentoliskot (Pterosuria), dinosaurukset ja niistä polveutuvat linnut. Permikaudella ilmaantuivat myös nisäkäsliskot eli synapsidit. Niihin kuuluivat dikynodontit, joita olivat kynodontit. Kynodontit olivat karvapeitteisiä ja niistä polveutuivat nisäkkäät. Mesotsooisella maailmankaudella matelijat olivat hallitsevassa asemassa eläinkunnassa. Monet niistä olivat jättikokoisia, mutta pienimmät olivat vain kanan kokoisia. Niiden jalat olivat pystyasentoiset. Dinosaurukset jakautuivat linnunlantioisiin ja liskonlantioisiin, joihin kuuluivat Teropodit ja Sauropodit. Linnut polveutuivat Teropodeista.
Mesotsooisella maailmankaudella oli myös mosasaureja, jotka olivat sukua nykyisille käärmeille ja liskoille. Samaan aikaan kun dinosaurukset elivät maalla merissä eli kalaliskoja. Rantavesissä eli ensin nothosaureja ja myöhemmin joutsenliskoja, joihin kuuluivat pitkäkaulaiset plesiosaurukset ja lyhytkaulaiset elasmosaurukset. Mesotsooisella maailmankaudella esiintyi myös kotilomaisia ammoniitteja.
Liitukauden sukupuuttoaallon jälkeen alkaneella Kenotsooisella maailmankaudella nisäkkäät tulivat hallitsevaan asemaan eläinkunnassa. Sen alussa saivat alkunsa monet nykyisten eläinten kehityshaarat, joista polveutuivat muun muassa sorkkaeläimet, kavioeläimet, lepakot ja kädelliset. Sorkkaeläimistä polveutuivat muinaisvalaat. Kenotsooisella maailmankaudella oli nykyisten eläinten kehityslinjojen sivuhaarojakin, joihin kuuluivat muun muassa hevosen sukuinen Propalaeotherium, Mesonykkeihin kuulunut Andrewsuchus, sapelihammastiikeriksi kutsuttu Smilodon ja kaikkien aikojen suurin norsueläin Deinotherium. Kutsumanimestään huolimatta Smilodon ei ollut läheistä sukua nykyisille kissaeläimille. Kenotsooisella maailmankaudella oli olemassa myös jättiläislaiskiainen Megatherium, jättikokoinen sikaeläin Entelodon, sarvikuonomainen Embolotherium, kookkain koskaan elänyt maanisäkäs Indricotherium, kamaelimainen Macrauchenia, kalikoteereja ja Megaloceros giganteus, hirvieläin, jolla oli leveämmät sarvet kuin millään muulla koskaan eläneellä eläimellä. Ihmisen kehityslinjaan kuuluivat etelänapinat, suku Australopithecus ja samoihin aikoihin esiintyi ihmisen kehityslinjaa sivunnut suku Proantropus. Myöhemmin kehittyi ihmisen suku Homo.lähde?
| Osa-alueita | |
|---|---|
| Tieteilijöitä |