| Pauli Arola | |
|---|---|
Pauli Arola 2023: Kuvaaja Marika Tudeer |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. huhtikuuta 1947 Helsinki |
| Ammatti | opettaja, opettajankouluttaja, tutkija ja tietokirjailija |
| Vanhemmat | Otto Arola ja Elna Arola s. Wennström |
| Puoliso | Pirkko Arola, s. Äikäs |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1975- |
| Koulutus | filosofian sekä valtiotieteen kandidaatti, kasvatustieteen lisensiaatti sekä filosofian tohtori |
| Merkittävät teokset | Tavoitteena kunnon kansalainen: koulun kansalaiskasvatuksen päämäärät eduskunnan keskusteluissa 1917-1924. Väitöskirja. |
| Tunnustukset | Vuoden historianopettaja 2003, Tunnustuspalkinto menestyksellisestä opettajan toiminnasta 2005, Valtion virka-ansiomerkki 2008 |
Pauli Kalevi Arola (s. 16. huhtikuuta 1947 Helsinki) on suomalainen opettaja, opettajankouluttaja, tutkija ja tietokirjailija.
Arolan vanhemmat olivat lämmittäjä-mekaanikko Otto Arola ja Elna Wennström.
Arola avioitui 1972 Pirkko Äikkään kanssa. Heillä on viisi lasta, Tenho, Pauliina, Kristiina, Johanna ja Maria (Maikki).
Arola valmistui ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulusta vuonna 1965 ja opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineinaan Suomen ja Skandinavian historia, kasvatustiede ja sosiologia.Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1975, valtiotieteen kandidaatiksi 1986, kasvatustieteen lisensiaatiksi 1993 sekä filosofian tohtoriksi 2004. Opetusharjoittelun Arola suoritti historiassa ja yhteiskuntaopissa vuosina 1975–1976.
Arola toimi Karan yhteislyseon äidinkielen ja historian päätoimisena tuntiopettajana vuosina 1974 –1975 sekä Etelä-Espoon yhteiskoulun historian ja yhteiskuntaopin va. nuorempana lehtorina vuonna 1976. Helsingin I normaalikoulussa hän oli vuosina 1976–1978 historian, yhteiskuntaopin ja kansalaistaidon päätoimisena tuntiopettajana sekä vuosina 1978 – 1986 vs. lehtorina. Maatalousnormaalikoulun kasvatustieteen (erityisopetus) vs. yliopettajana Arola toimi vuosina 1986 –1987 sekä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen historian ja yhteiskuntaopin didaktiikan vs. lehtorina vuosina 1991 ja 1992–1993. Vuonna 1987 Arola valittiin Helsingin II normaalikoulun historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon lehtoriksi. Vuonna 2003 koulun sijainti muuttui Viikkiin ja nimi Helsingin yliopiston Viikin normaalikouluksi. Sieltä hän jäi vuonna 2011 eläkkeelle.
Sivutoimisena tuntiopettajana Arola opetti Riihimäen yhteiskoulussa historiaa vuosina 1974–1975, Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa luokanopettajakoulutuksen historian didaktiikkaa 1993 sekä ympäristökasvatusta 1995 – 1997. Opettajankoulutuslaitoksen nimi vaihtui soveltavan kasvatustieteen laitokseksi. Siellä hän toimi aikuiskoulutuksen ainedidaktiikan sivutoimisena tuntiopettajana 1995–2009. Arola oli yhteiskunnallisten aineiden opettajien täydennyskouluttajana vuosina 1977–2012 sekä Miljöundervisning i Norden -projektin tutkijana Taideteollisessa korkeakoulussa 1994. Vuosina 1982–1986 Arola oli Kanta-Hämeen kesäyliopiston Historiaa ja kirjallisuutta Pentinkulmalla-seminaarin suunnittelijana ja vetäjänä. Toisena toimijana oli lehtori Marja-Liisa Pynnönen. Arola on luennoinut vuosina 1983 –1986 Opetusministeriön järjestämillä kielikursseilla. Kurssit kohdentuivat vieraiden maiden yliopistoissa ja korkeakouluissa suomen kieltä ja kulttuuria opiskeleville.
Arola oli Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran hallituksen jäsen vuosina 2008–2018, varapuheenjohtaja 2008–2018. Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura toteuttivat vuonna 2013 Minun koulumuistoni-keräyksen. Arola oli keräyksen keskeinen ideoija, suunnittelija ja organisoija. Kasvatuksen historian ja filosofian verkoston johtoryhmän jäsen Arola oli vuosina 2007–2017 sekä sen puheenjohtaja 2009–2013. Edelleen hän oli Tilaushistoriakeskus ry:n hallituksen jäsen vuosina 2012–2019, varapuheenjohtaja 2013–2018.
Arola oli varajäsenenä tai jäsenenä Helsingin I normaalikoulun johtokunnassa vuosina 1985 – 1986, Maatalousnormaalikoulun johtokunnassa 1986 – 1987, Helsingin yliopiston aineenopettajakoulutuksen neuvottelukunnassa 1998 – 2000, Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 2000 – 2003, Helsingin yliopistokollegiossa 2003 sekä Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa 2004 – 2011.
Ylioppilastutkintolautakunnan historian ja yhteiskuntaopin sensorina Arola oli vuosina 1996–2017 sekä Kansalaisvaikuttaminen opettajankoulutuksessa -hankkeen ohjausryhmän jäsen 2004–2006. Järjestöjen hallitusjäsenyyksiä Arolalla on ollut Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitossa vuosina 1977–1980, Suomen harjoittelukoulun opettajat ry:ssä 2004 –2006, Lopen luonnonystävät ry:ssä 2020 –2022 sekä Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:ssä 2023–. Helsingin yliopiston lehtorit ry:n hallituksen asiantuntijajäsenenä puheoikeuksin Arola oli vuosina 2004–2011.
Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto valitsi Arolan Vuoden historianopettajaksi 2003. Arola sai Suomen Tiedeseuran antaman tunnustuspalkinnon menestyksellisestä opettajan toiminnasta 2005. Suomen valtion myöntämän Valtion virka-ansiomerkin Arola sai 2008. Ehdokkaana Eino Kaila-palkinnon saajaksi hän oli 2010.
Arolalle yhteiskunnallisten aineiden opettaminen on ollut kansalaisten kasvattamista. Se ilmeni hänen opetustyössään ja julkaisutoiminnassaan, kun kouluyhteisön merkitys korostui kansalaiseksi kasvamisessa. Esimerkkinä Viikin normaalikoulun Aktiivinen kansalainen -hanke, joka tuki vuosina 2003–2006 kansalaisaktiivisuuden kehittämistä tähtäävää valtioneuvoston politiikkaohjelmaa ja Kansalaisvaikuttaminen opettajankoulutuksessa -hanketta.
Arola on julkaissut artikkeleita ammattilehdissä, tieteellisiä tutkimuksia, oppikirjoja sekä kirjallisuus- ja tietokirja-arvosteluja. 1970- ja 1980-luvuilla hän teki radion opetusohjelmia ja oli mukana Valtion AV-keskuksen opetuselokuvahankkeissa. 2000-luvun alussa hän oli tekemässä television Etälukio-sarjaa. Tieteellinen julkaisutoiminta on kohdistunut kasvatuksen, historian, politiikan ja muistitiedon tutkimukseen sekä ainedidaktiikkaan. Arola on pyrkinyt selvittämään kansalaiskasvatuksen taustana olevia poliittisia intressejä. Muistitiedon avulla hän on tutkinut yhteiskunnan muuttumisen luomia kokemuksia. Omia kannanaottoja edustavat ajatelmat. Tieteellisten ja yleissivistävien julkaisujen määrä on noin 290. Eläkeaikana Arola on työskennellyt vapaana kirjoittajana ja tutkijana.