| Pentadekanolidi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Oksasykloheksadekan-2-oni |
| CAS-numero | 106-02-5 |
| PubChem CID | 235414 |
| SMILES | C1CCCCCCCOC(=O)CCCCCC1 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C15H28O2 |
| Moolimassa | 240,374 g/mol |
| Sulamispiste | 31 °C |
| Kiehumispiste | 176 °C (15 mmHg) |
| Tiheys | 0,938 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 0,0003 g/l (20 °C) |
Pentadekanolidi eli syklopentadekanolidi tai eksaltolidi (C15H28O2) on syklisiin estereihin eli laktoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään hajusteissa synteettisenä myskinä.
Huoneenlämpötilassa pentadekanolidi on valkoisia kiteitä. Yhdisteellä on erittäin voimakas myskinkaltainen tuoksu. Yhdiste ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin. Pentadekanolidia esiintyy pienissä määrin luonnossa esimerkiksi karhunputkien (Angelica) juurissa.
Pentadekanolin synteesiin on kehitetty useita tapoja. Ensimmäisen kerran sitä valmisti Lavoslav Ružička vuonna 1929. Käytettyjä tapoja ovat muun muassa syklopentadekanonin Baeyer–Villiger-reaktio, lähteien syklododekanonista ja allyylialkoholista, 15-bromipentadekaanihapon kuumennus emäksisissä olosuhteissa, 15-hydroksipentadekaanihapon estereiden vaihtoesteröinti, lähtien tetrahydrofuraanista ja metyyliundekylenaatista sekä heks-5-enyyliundek-10-enoaatin metateesi ja pelkistys.
Pentadekanolidia käytetään fiksatiivina hajusteissa.