Peurunkajoki alkaa Peurungan koillisosasta Tuulensuunlahdesta 105,9 metrin korkeudelta mpy. Joki kulkee laaksossa, jonka muodostavat Myllymäki, Kukkamäki ja Hiidenvuori pohjoisessa sekä Multamäki ja Vatianmäki etelässä. Sen varsilla on hieman asutusta ja peltomaata. Joki alittaa Valkolan ja Kuusan välisen seututien 16756 ennen laskemistaan Vatianjärveen. Vatianjärven pinnankorkeus on 89,0 metriä, joten pudotusta Peurunkajoelle kertyy noin 16,9 metriä. Joessa on kaksi koskiosuutta, joista alempi sijaitsee joen ylittävän sillan lähellä ja ylempi hieman kalankasvatuslaitosta alempana.
Peurunkajoki luokitellaan pieneksi kangasmaan joeksi, jonka vedenlaatu on arvioitu typpi- ja fosforipitoisuuden, happamuuden ja pohjaeläimistön perusteella hyväksi. Vuosien 2004 ja 2019 välillä otetuista näytteistä on saatu seuraavat vedenlaadun keskiarvot: typpipitoisuus 452μg/l, fosforipitoisuus 24μg/l, happipitoisuus 9,6mg/l, hapen kylläisyysaste 88%, kiintoainepitoisuus 7,2mg/l, sähkönjohtavuus 4,7mS/m, väriluku 34Ptmg/l, sameus 2,1FNU ja kemiallinen hapenkulutus 7,4mg/l. Happamuuden mediaaniarvoksi on saatu pH 6,8.
Kalasto
Peurunkajoessa toimii kalankasvatuslaitos, jonka yhteydessä on Peurungan säännöstelyyn käytetty pato. Pato estää kalojen kulkemisen Peurungan ja Vatianjärven välillä.
Peurunkajoen kalasto on melko monipuolinen viljelylaitokselta karanneiden kalojen vuoksi. Vuonna 2008 koekalastuksessa joesta saatiin ahvenia, kivisimppuja, lohia (nevanlohi), särkiä ja taimenia sekä myös täplärapuja. Alajuoksulla on tavattu myös kirjolohta ja salakkaa. Myöhemmissä koekalastuksissa on havaittu hauki, kiiski, made, pikkunahkiainen ja säyne. Taimenen kutupaikkoja on havaittu lähinnä ylemmällä koskella, mutta osa taimenista on pystynyt kulkemaan myös sen yläpuolelle aidan läpi laitoksen alueelle. Vesialueen omistavan osakaskunnan mukaan joessa ei kalasteta.
Historiaa
Peurunkajoen yläjuoksulla on sijainnut vesimylly, jonka Petruman kylän seitsemän kantataloa omistivat yhteisesti. Varhaisin maininta myllystä on Hämeen myllyjen verotusluettelossa vuodelta 1633.
12Eloranta, Anssi J. & Eloranta, Antti P.:Rumpurakenteiden ympäristöongelmat, niiden ehkäisy ja korjaaminen, s. 21 + 38.Keski-Suomen ELY-keskus, 2016.ISBN978-952-314-262-6Teoksen verkkoversioViitattu 27.4.2025.
↑Berndtson, Nils:Laukaan historia I - Vanhan Laukaan vaiheita esihistoriallisesta ajasta vuoteen 1776, s. 368–372. (2. painos)Jyväskylä:Laukaan kunta, 1983.ISBN951-99436-6-8
