Isojärvestä alkava jokiuoma on vesistöviranomaisen mukaan valuma-alueensapääuoma. Vuosina 1956 ja 1963 julkaistuissa peruskartoissa on joen ainoa nimi ”Piurunjoki”. Vuoden 1974 peruskartassa on tilanne muuten sama, mutta nyt on Purolan kylän jälkeen keskijuoksun nimi ”Sääksjärvenjoki” . Vuoden 1989 kartassa on näiden lisäksi yläjuoksun nimeksi merkitty ”Onkimaanjoki” .
Karttapaikassa on pääuomalla kolmekin nimeä (vuonna 2026). Tulkinta siitä, onko kyseessä kolme jokea vai esimerkiksi yksi, riippuu seudun asukkaiden käytänteestä. Karttapaikassa joen nimi on alajuoksulla ”Piurunjoki”, keskijuoksulla ”Sääksjärvenjoki” ja yläjuoksulla ”Onkimaanjoki”. Jos kaksi ylintä nimeä ovat joen rinnakkaisnimiä, on koko joen nimi ”Piurunjoki”. Vastakkaisessa tapauksessa ”Onkimaanjoki” päättyy Sääksjärveltä tulevaan sivu-uomaan, josta se jatkuu ”Sääksjärvenjokena” ”Piurunkoskelle” asti. Tässä artikkelissa käytetään Isojärvestä alkavasta koko pääuomasta nimeä ”Piurunjoki”.
Etymologiaa
Muinaisruotsissa sana biur tarkoittaa majavaa. Suomen-ruotsalaisilla alueilla paikannimi on voinut muuttua suomalaiseksi nimeksi muodossa piuru. Silloin Piurunjoki on voinut tarkoittaa ”Majavajokea”. Majava tosin metsästettiin Suomesta sukupuuttoon jo 1600-luvulla.
Joen kulku
Piurunjoki alkaa Mäntsälän Isojärven itärannasta Jokikulmalla. Joen alkumetrit ovat mutkittelevia, mutta pian se virtaa suoraksi kaivetussa ojassa Jokikulman peltojen halki. Täällä siihen yhtyvät vasemmalta ja pohjoisesta tulevat Haudanaronoja ja Terrisuonoja. Noin 3,5 kilometrin päässä peltoalueen jälkeen putoaa joki metsäiseen ja jyrkkään koskitaipaleelle, jonka yläosassa sijaitsee Feelenkoski. Feelenkoski on säästynyt suurilta ihmistoiminnan muutoksilta ja sen ympäristö on paikallisesti arvokas luontokohde. Koski alkaa jyrkällä putouksella . Kosken vieressä toimii louhos, josta otetaan punagraniittia. Louhoksella on laskeutusallas. Joessa on vesimyllyn jäänteitä. Purolaakso on vajaa kaksi kilometriä pitkä ja sen päätyttyä joki saapuu Purolan kylään. Kun joki alittaa kantatien 55, virtaa se neljä kilometriä Purolan avoimilla pelloilla. Ensiksi siihen yhtyy vasemmalta pohjoisesta tuleva Raitioja ja oikealta lännestä tuleva Pivansuon ja Pivanjärven laskuoja. Yhdystien 11794 jälkeen siihen yhtyy vasemmalta pohjoisesta tuleva Saarenniitynoja ja pienempi puro. Saarenniitynoja alkaa Sääksjärvestä. Sen vuoksi Piurunjoen seuraavaa osuutta kutsutaan Sääksjärvenjoeksi.
Purolan jälkeen Sääksjärvenjoki virtaa kolmekilometrisessä jokilaaksossa, joka on autio metsätaival. Taipaleen puolivälissä sijaitsee Piurunkoski, joka on ikiaikainen rajakohta. Siinä joki siirtyy Mäntsälästä Askolaan . Joki tulee esille metsästä Kylmäsuon ja Eerolanmäen lähellä. Täällä joki virtaa taas avoimen peltomaiseman halki. Joki kääntyy koilliseen kohti korkeaa kalliomäkiselännettä. Siellä siihen yhtyy vasemmalta ja luoteesta tuleva Riitaniitunoja. Ojan kohdalla joki kääntyy lopulliseen suuntaansa kaakkoon. Yhdystie 11795 alkaa seuraamaan jokea alas Puhar-Onkimaalle, jossa se liittyy yhdystiehen 1635. Joki alittaa yhdystien juuri ennen laskemistaan Porvoonjokeen noin 25 kilometriä sen suistosta. Joessa on Onkimaankosken alapuolella laajeneva suvanto, joka päättyy jokisaareen.
Luontoarvoja
Piurunjoki on harvinainen esimerkki Porvoonjoen vesistöalueella, koska sen uoma on ainakin yläjuoksun metsätaipaleilla luonnontilaisessa kunnossa. Vielä hiljattain joessa esiintyi jokirapua, joka on tuhoutunut Porvoonjoen vesistön muista uomista rapuruton seurauksena.
Euroopan unioninvesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Piurunjoen tilaa. Sen tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2012–2013. Sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka oli hyvä, biologinen tila, joka oli hyvä, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli välttävä. Kemiallinen tila perustui suppeaan aineistoon. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa 167 mikrogrammaa ja kokonaistyppipitoisuus1 952mikrogrammaa litrassa vettä, mitkä ovat huonoja tuloksia.
Mäntsälän kunta on merkinnyt Feelenkoski, Raitionojan lehdon, Onkimaanojan metsäosuuden ja Sääksjärvenjoen uomanvarret uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Lisäksi Feelenkoskesta on tutkittu vesihyönteisten tilannetta viimeksi vuonna 2023, jolloin tyypillisten koskihyönteisten lajimäärät ja niiden esiintymismäärät olivat erinomaisia.
Isojärven luusuassa on tehty kunnostushankesuunnitelma vuonna 2022, jonka toteutusvaihe on käynnissä vuoteen 2026 asti. Siinä rakennettiin esimerkiksi kosteikkoalue Halkianojan varteen.
Piurunjoen valuma-alue
Piurunjoki sijaitsee Porvoonjoen vesistön (vesistöaluetunnus 18) Piurunjoen valuma-alueella (18.06). Sen valuma-alueen pinta-ala on 82,34 neliökilometriä (tai 83,94 km² tai 82,67 km² ) ja järvisyys 4,25%. Valuma-alue jaettiin toisessa jakovaiheessa alajuoksulla Piurunjoen alaosan alueeseen (18.061, 17,99 km² ), ja kolmelle suurimmalle latvahaaralle Saarenniitynojan valuma-alueeseen (18.062, 18,65 km² ), Isojärven valuma-alueeseen (18.063, 35,65 km² ) ja Riitaniitunojan valuma-alueeseen (18.064, 10,05 km² ). Valuma-alueen pääuoma sijaitsee vesistöviranomaisen mukaan yläjuoksulla Isojärven valuma-alueessa.
Piurunjoen alaosan alueella jokeen yhtyy Riitaniitunoja, joka tuo vettä Riitaniitun pelloilta sekä ojitetuilta Jalkasuolta ja Suurisuolta. Ojan valuma-alueella ei ole lampia. Saarenniitynojan valuma-alue muodostuu samannimisestä ojasta, joka alkaa Sääksjärvestä (40 ha). Ojalla on yksi pitkä koillisesta tuleva sivuhaara. Sääksjärvellä siihen yhtyy pelto-ojia. Järveen laskee ojitetun Kutinsuon johto-oja. Isojärven valuma-alueelta laskee pääuomaan kuuluva Onkimaanjoki. Se alkaa Isojärvestä (305 ha). Isojärven virtaama on keskimäärin 0,12 kuutiometriä sekunnissa. Isojärveen laskee ojia kaakosta pelloilta ja Ruumissuolta. Onkimaanjokeen yhtyy Haudanaronoja Kivisuonniityltä ja Sammalsuolta, ojitettuja molemmat. Terrisuonoja tuo Terrisuon kuivatusvesiä. Purolan peltoaukealla jokeen yhtyy Raitioja, jonka uomaan on padottu pitkä lammikko. Lammikoita on myös Onkimaanjoen uomassa peltojen keskellä. Pivanjärvi (11 ha) sijaitsee joen eteläpuolella ja sen laskuoja tuo samalla Pivansuon vesiä.
Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa näkyy Onkinmaanjoen varressa pelkkiä niittymaita sekä pari torppaa. Isojärven pohjoisrannassa sijaitsi ”Hermanongimaa by”, jossa oli 6 maataloa ja niillä yhteensä 18 manttaalia. Toisella latvavesien kylällä, ”Sääksjärvi by” (33 maataloa, 85 manttaalia), oli käytössään vesimylly laskujoen puolivälissä, nykyisen Lintumäen eteläpuolella. Metsäkylälle oli raivattu laaja niittymaa. Piurunkoskella oli torppa (”Pyrynkoski torp”). ”Puharongimaa by” oli levittäytynyt Porvoonjoen ja Piurunjoen varteen. Sillä oli niittymaita Riitaniitulla ja Kylmäsuolla. Kylän mylly hyödynsi Porvoonjoen virtaamaa. Valuma-alueella sijaitsee yksi kuivatettu lampi. Se on sijainnut Onkimaanjoen pohjoispuolella, mutta sitä ei näy enää Senaatin kartastossa (Pornaisten karttalehti). Se sijaitsi mahdollisesti Teerisuolla, jossa olisi suolla kuivatuksesta muistona pieniä metsäpalstoja .
Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso oikealla, Pornaisten karttalehti) oli Onkimaanjoen uomanvarsi niittymaata, mutta kauemmaksi joesta oli raivattu viljelyyn peltomaata. Feelenkosken alapuolelle on merkitty vesimyllyn karttamerkki ja puolet Onkimaanjoen alajuoksun lähiympäristöstä on kapeaa niittymaata. Vesimyllyn jäänteitä löytyy paikalta edelleen . Pivajärven laskuoja on suoraksi kaivettua ojaa, jonka ympäristö on raivattu niittymaaksi. Onkimaanjoen tulva-alueet ja jotkin ympäristön alueet ovat niittyinä, mutta Purolan ja Sääksjärven välisen tienvarren alueet on raivattu suurelta osin peltomaiksi. Tämä kuvaa hyvin myös Ratiojan ja Saarenniitynojan lähialueita ja erityisesti latva-alueita. Sääksjärven kylällä oli suurta tarvetta vesimyllyille, mikä näkyy kartassa. Sääksjärven lasku-uomassa on mylly ja Saarenniitynojan keskijuoksulla kaksi vierekkäistä myllyä , samoin pienessä itäpuolen puron koskessa Koskenmäellä . Sääksjärvenjoen metsätaipaleen uoma oli raivattu niittymaaksi koko pituudeltaan. Piurunkoskessa on vesimyllyn karttamerkki, mutta torppaa ei ole merkitty enää sen viereen. Paikalla ei ole löytynyt selviä merkkejä myllystä . Joki yhtyy Porvoonjokeen kylän (”Puharonkima”) lähellä alitettuaan ensin maantien (oikealla, Askolan karttalehti). Vuosina 1912 ja 1916 julkaistuissa Porvoon ja Loviisan ja Lahden seudun taloudellisissa kartoissa on tilanne lähes sama kuin Senaatin kartastossa. Alueen peltoala on kasvanut, mutta niittymaita on edelleen laitumina.
Yläjuoksulta on julkaistu myös vuoden 1932 taloudellinen kartta, jossa peltoalan kasvu on huomattava. Niittymaiden ja peltomaiden erottelua ei kartassa enää ole, mutta niiden yhteisala on kasvanut huomattavasti ja se on tapahtunut erityisesti pääuoman ja sivupurojen varsilla. Ensimmäiset peruskartat valmistuivat yläjuoksuilla vuonna 1956 ja Askolassa 1963. Niissä on nimistössä eroa nykykarttoihin. Esimerkiksi Feelenkosken nimi on kirjoitettu ”Veleskoski” ja Saarenniitynoja on alajuoksulla jo ”Sääksjärvenoja”. Purolan peltoaukean uoma mutkitteli nykyistä paljon voimakkaammin. Peruskartassa näkyy, kuinka Riitaniitunojan kohdalla Piurunjoen uoma on joko itse puhkaissut oikaisu-uoman suureen mutkaan, tai uoma on kaivamalla aukaistu. Myöhemmin tämä juolua kuivui puoliksi ja se muutettiin peltomaaksi. Riitaniitulle on raivattu runsaasti peltomaata. Seuraavat kartat julkaistiin vuosina 1974 ja 1981, mutta suuria muutoksia ei maisemassa erotu. Suurin ero aikaisempiin karttoihin on jokien ja sivu-uomien mutkien oikaisut. Sitä tehtiin Feelenkosken metsätaipaleen alaosassa ja Purolan peltoaluealla, jossa oikaistu uoma peitettiin ja tämä kohta otettiin viljelyyn. Piurunkosken metsätaipaleella olevia peltopalstoja on myöhemmin metsitetty.
Huomioita
↑Porvoonjoen suvannon vedenpinnan korkeus Onkimaankosken alla on vuoden 1988 peruskartassa 27,6 metriä mpy. (N60), mikä tekee suunnilleen 28,5 metriä mpy. N2000. Tämä arvio on saatu vertaamalla läheisen Takajärven vedenpintoja suvannon vedenpintaan.
Lähteet
1234567Ekholm, Matti:Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126)Helsinki:Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993.ISBN951-47-6860-4
123Kärkkäinen, Kari:Mäntsälän pienvedet(PDF)(s.17–18)mantsala.fi.27.3.2025.Mäntsälä:Mäntsälän kunta & FCG Finnish Consulting Group Oy. Viitattu 2.4.2026.
.svg){kind=small}
tyydyttävä.svg){kind=small}
hyvä
