| Pilahvi | |
|---|---|
Uzbekistanilaista pilahvia |
|
| Alkuperä | |
| Muita nimiä | lukuisia |
| Alkuperämaa | Persia tai Intia |
| Alue tai kunta | maailmanlaajuinen |
| Kehittäjä(t) | epäselvä |
| Tiedot | |
| Ruokalaji | pääruoka |
| Tyyppi | riisiruoka |
| Tarjoilu | lämmin |
| Pääainesosat | riisi, vihannekset, liha |
| Muunnelmat | lukuisia |
Pilahvi, pilav tai pilaf tai plov (ven. плов), pulau, pulao, tai polu on etenkin monissa Aasian muslimivaltaisissa maissa tunnettu, alkujaan ehkä persialainen riisiruoka. Sen runkona on tavallisesti öljyssä paistettu ja edelleen liha- tai kasvisliemessä kypsennetty riisi. Lisäksi ruuassa on esimerkiksi vihanneksia (kuten sipulia, valkosipulia, porkkanaa), hedelmiä (esimerkiksi rusinoita, taateleita), lihaa, kalaa tai pähkinöitä sekä suolaa ja muita mausteita. Liha, kastike tai voisula kaadetaan tavallisesti annoksen päälle tai sekoitetaan riisiseoksen joukkoon mutta saatetaan tarjoilla erillisestä astiastakin.
Lähtökohtaisesti pilahvi on lämmin pääruoka, mutta se voidaan tarjoilla myös esimerkiksi liha- tai vihannespääruoan lisäkkeenä. Pilahvia syödään yleensä juhlissa kuten häissä ja hautajaisissa.
Pilahvin alkuperämaa on epäselvä, mutta sellaiseksi mainitaan usein muinainen Persia. Persiassa juuri pilahvi on ollut yksi tärkeimmistä ruokalajeista, johon riisiä käytettiin safavidien kaudella. Toinen veikkaus pilahvin alkuperämaaksi on Intia. Tosin Intiassa pilahvi on perinteisesti mielletty muslimien, ja sitä kautta persialaiseksi, ruoaksi. Intian valtameren kauppareittien myötä pilahvi on levinnyt myös Itä-Afrikkaan ja sitä syödään esimerkiksi Kenian rannikolla. Intialasen diasporan myötä pilahvi on myös levinnyt muun muassa Karibialle ja Fidžille.
Neuvostoaikana pilahvi levisi Keski-Aasiasta muualle Neuvostoliittoon ja sitä kautta sen seuraajavaltioihin. 1950-luvulta lähtien neuvostopropaganda alkoi levittää tarinaa siitä, että pilahvi olisi uzbekkien ruokalaji, minkä vuoksi se liitetään edelleen juuri Uzbekistaniin. Tätä ennen neuvostoliittolaiset keittokirjat väittivät ruokalajin olevan kotoisin Kaukasukselta. Ukrainassa pilahvi liitettään erityisesti Krimin tataareihin.
Pilahvi on Uzbekistanin kansallisruoka ja iso ylpeydenaihe uzbekkien keskuudessa. Uzbekistanilainen pilahvi on vuodesta 2016 lähtien ollut myös osa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa. Taškentissa sijaitsee pilahvimuseo, jonka yhteydessä toimii myös useita uzbekistanilaisia pilahvivariaatioita tarjoava ravintola.
Lähtökohtaisesti pilahvissa käytetään riisiä ja ruokalajissa pyritään keittämään riisi siten, että jyvät pysyvät erillään. Riisi on tapana pestä ennen keittoa. Intialaisessa keittiössä pilahvi tehdään perinteisesti basmatiriisistä. Keski-Aasiassa sen sijaan suositaan lyhytjyväistä riisiä. Riisi voidaan myös korvata jollain muulla viljalla kuten esimerkiksi bulgurilla.
Pulao- tai pilahviriisistä on lukuisia eri versioita. Yksinkertainen lisäketyyppinen riisi syntyy esimerkiksi kardemummasta, voista tai kasvisöljystä, keitetyistä herneistä (tai porkkanaraasteesta) ja basmatiriisistä. Esimerkiksi pähkinäpilahvia intialaisittain valmistettaessa paksupohjaisessa kattilassa voidaan paistaa ensin valkosipulia ja porkkanaraastetta. Muutaman minuutin jälkeen lisätään mausteet (esimerkiksi jauhettua korianteria, muutama vihreä kardemumma, mustia sinapinsiemeniä, jeeran siemeniä) ja vedessä 20–30 minuuttia lionnut, hyvin valutettu riisi. Seosta paistetaan pari minuuttia sekoitellen. Joukkoon lisätään kasvislientä, laakerinlehti, suolaa ja pippuria. Seos kiehautetaan ja annetaan kypsyä kymmenkunta minuuttia miedommalla lämmöllä. Pannu nostetaan liedeltä ja annetaan vetäytyä viisi minuuttia kannen alla. Laakerinlehti ja kardemummat poistetaan kypsästä riisistä. Annos koristellaan ennen tarjoilua esimerkiksi cashew- ja saksanpähkinöillä ja korianterinlehdillä.
Pilahvi voidaan valmistaa myös siten, että sen valmistusastia vuorataan ohuella leivällä. Valmis pilahvi kumotaan tämän jälkeen siten, että se jää leipäkuoren alle. Tätä varianttia kutsutaan nimellä šaahin pilahvi ja sitä syödään muun muassa Azerbaidžanissa.
Iranissa on tapana syödä sabzī-polow māhī -nimistä pilahvivariaatiota vuoden viimeisenä päivänä. Siihen kuuluu muun muassa vihreitä vihanneksia ja paistettua kalaa.
Keski-Aasiassa pilahvi valmistetaan paistamalla liha, kasvikset ja mausteet. Tämän jälkeen pataan lisätään vettä ja riisiä, ja seoksen annetaan hautua pienellä lämmöllä. Huomattava pilahviin juuri Keski-Aasiassa lisättävä kasvis on porkkana. Pilahvi valmistetaan myös perinteisesti isoissa rautaisissa wokkia muistuttavissa padoissa.
Turkissa ja Balkanin maissa pilahvi maustetaan usein kevyemmin ja siihen lisätään tomaattia, minkä vuoksi se maultaan melko mietoa. Venäjällä ja Kaukasuksen maissa pilahvi voidaan tehdä riistasta ja siihen lisätään myös ruostehappomarjoja Kreikassa ja Kyproksella pilahvin yleisimmät lihat ovat joko lammas tai kana. Siihen lisätään toisinaan myös sitruunaa. Liettuassa sen sijaan yleisiä lihoja ovat possu ja kana.
Fidžillä pilahvi valmistetaan lähtökohtaisesti kanasta ja maustetaan muun muassa kuminalla, kanelilla ja aniksella. Koska Fidži on saarivaltio, kanan sijaanvoidaan käyttää myös kalaa.